12.6.2006-20.5.2015

Tänään meidän olisi pitänyt lähteä Unon kanssa käymään lääkärillä. Uno oli sairastellut jo jonkin aikaa, ja sen kanssa oltiin tässä viimeisen kuukauden aikana käyty pari kertaa lääkärin puheilla. Mitään ei ollut vielä löytynyt, joten tänään oli tarkoitus ultrata ja tähystää. Uno ei kuitenkaan jaksanut tähän päivään asti odottaa, joten eilen tehtiin päivystävän lääkärin kanssa päätös eutanasiasta.

Uno tasan kuukausi sitten

 Yllättävän vaikea päätös, vaikkei sille mitään vaihtoehtoja ollut. Omaismoodi iski, eli vaikka tiesi mikä lopputulos tulee olemaan, niin piti vielä miettiä että voisiko tässä vielä jotain tehdä. Siihen oltiin kyllä valmistauduttu, että voi olla ettei se tämän päivän lääkärireissulta kotiudu, koska epäilynä oli syöpä (ei haluttu pitkittää kärsimyksiä, eli päätettiin että jos ennuste on huono, jätetään koira pöydälle), mutta ei käynyt mielessäkään ettei me sinne lääkärille ehdittäisi.

Porukka viimestä kertaa yhdessä

Uno kuitenkin oli onneksi loppuun asti kohtalaisen hyvässä kunnossa. Se vielä viikonloppuna oli monta tuntia metsälenkillä, ja eilenkin juoksi lelun perässä. Syöminen oli mennyt huonoksi, mutta muuten oli hyvissä voinneissa viimeiselle tunnille asti. Toki oli sillä jo lääkityksetkin päällä, ei se olisi pärjännyt ilman pahoinvointilääkettä enää.

KoiraNettiin ilmotettiin se kuolleeksi myös. Vähän turhan lyhyeltä näyttää tuo elinikä, 8 vuotta ja 11 kuukautta.

Australianpaimenkoirien tokomestari

Kertun kanssa käytiin taas vähän kisailemassa. Jotenkin tuttuun tapaan oli matkalla semmonen fiilis että kotia voisi kääntyä, eiliset treenit ei niin hyvin menneet että olisi ollut varma olo lähteä kisaamaan, mutta onneksi ei kesken matkan käännytty.

Liikejärjestys oli sekoitettu, ja lähdettiin liikkeelle yksilöliikkeistä, eli juoksutarkastus tehtiin erillään. Itse tykkäsin tästä järjestelystä, kun koira sai olla hihnassa. Juoksutarkastus saatiin tehtyä, vaikka Kerttu olikin kovasti sitä mieltä että hän sukeltaa tuomarin syliin. Parempi toki näin päin, mitä viime kerralla.

Kerttu oli järjestyksessään kuudes, joten hetken aikaa saatiin odottaa vuoroamme.  Päivän rivi näytti tältä:

Zeta: 7
- Ensimmäisenä saatiin pois alta inhokkiliike. Järjestys oli s-i-m, ja kaikki vaihdot kyllä tuli suoritettua. Pisteet lähti huonosta seuraamisesta (haisteli merkkiä) ja todella hitaasta maahanmenosta (oli vielä puolittain menossa kun tein itse täyskäännöksen).

Ohjattu: 10
- Merkiltä oli lähdössä keskikapulalle, mutta onneksi sitten pelasti ja muisti että tuo vasenhan se olikin mikä piti hakea. Sivulle tuli etukautta.

Ruutu: 9
- Se löysi ruudun! Olin ihan varma ettei se sinne vahingossakaan eksy, mutta niin se vaan sieltä löytyi. Hajut ruudussa kiinnosti, siitä meni piste, mutta meni kuitenkin ekalla maahan ja loppuliike oli sievä.


Eka osa oli siinä. Sitten oli paikallaolojen vuoro.

Istuminen: 10
- Ei mitään ongelmaa.

Paikkamakuu: 10
- Ei tässäkään mitään häikkää. Alas ja sivulle omilla käskyillä, ei ennakointia.

Ja sitten oli vielä loput liikkeet.

Kaukot: 8
- Tyytyväinen pitää olla, että saatiin pisteitä eikä Kepe lähtenyt karkuun. Liikkuri liikkuroi koiran takaa, mikä on Kertulle tosi vastenmielistä. Koko ajan koira näytti siltä, että vittukutuotuleetuoltapäälle, mutta suoritti kaikki kaukot ilman lisäkäskyjä. Liikkui kuitenkin jonkun verran, kun yritti liikkurin alta pois.

Seuraaminen: 8
- Kepe teki hyvää työtä, ja tuomari sanoi että teknisesti oli kasia parempaa seuraamista, mutta itse kävelin niin oudosti ja koira piti kontaktin käteen, että otti siitä pois. Oli muuten pitkä kaavio.

Metalli: 8½
- Kapulan otto oli vähän väkinäistä (kylmä ilma, kylmä kapula), olisi voinut palauttaa paremmalla vauhdilla ja tulla suorempaa eteen.

Tunnari: 9½
- Kuulemma ihan esimerkillistä työtä kapuloilla, mutta palautus oli hinasen vino.

Luoksari: 6
- Molemmat stopit, varsinkin seisominen, valui. Pitäiskö meidän tätä ehkä treenataki? Itellenihän oli tässä vaiheessa aivan sama mitä tapahtui, koska pisteitä tuli ja se riitti siihen ekaan ykköseen.

Kokonaispistemäärä oli siis 271 pistettä, sijoitus 1/9. Ja koska kisattiin myös rotumestaruudesta, niin Kerttuhan on nyt myös australianpaimenkoirien tokomestari. :) Kisa oli tiukka, voitettiin Jenni ja Duke hurjalla kahdella pisteellä. Mutta niinhän se oli puhekin, että kun kerran sinne lähdetään niin tullaan kaksoisvoiton kanssa kotia. ;) Aussieita EVL:ssä oli yhteensä 6, ja kolme muun rotuistakin löytyi. Tuomarina oli Kelhälän Heli.

Olihan tuossa meidän suorituksessa kauneusvirheitä eikä se  ihan ihannesuoritus ollut, mutta silti aika huikeelta tuntuu, että tuo minun alle 2½-vuotias tuommoiseen suoritukseen pystyy. Se oli kisakehässä ihan rentona (alun jälkeen), eikä sitä näyttänyt yhtään haittaavan ettei palkkaa tipu. Tosi tyytyväinen olen kyllä koiraan, yhtään en voi valittaa. Tai no voin oikeestaan, koska hallinta kisakehässä ei vieläkään oikeen pelaa. Musta tuntuu, että se kunniakiekkojen tekeminen on Kertun tapa reagoida mun jännittämiseen. Jos vaikka itse lopettaisi jännittämisen, niin voisi olla että Keeps pysyisi lähellä. Toinen valittamisen arvoinen asia on se, että tuli aina etukautta sivulle, vaikka takakautta pyydettiin. Onneksi sentään sivulletulot oli suoria, eikä koira ollut 45 asteen kulmassa.

Edelliskerran ärräämisen jälkeen oli tämä onnistuminen ihan paikallaan. Tässä oon jo puolivakavissani meinannut, että pitääkö tämän kanssa siirtyä rally-tokoilemaan, jos murinat jatkuu. Nyt Kerttu oli kuitenkin ihan oma itsensä, kaikkia kohtaan kauhean avoin ja ystävällinen. Tosi hienosti käyttäytyi koko kokeen ajan.

Valiokellon käynnistymistä ei kuitenkaan kauaa keretä juhlia, seuraavat kisat hengittää jo niskaan. Mutta jeejee, one down, two to go!

Talvikauden viimeset agit

Eilen saatiin talvikausikin pakettiin, kun oli viimeiset aksatreenit. Edelliset pari-kolme treeniä oli töiden takia jääneet väliin, joten ennen treenien alkua tiedettiin, ettei tästä välttämättä mitään tule.

Eikä tullutkaan. Kertulla oli korvat ihan kiinni koko treenin, se ei malttanut yhtään kuunnella mitä sille sanoin, koska esteet ja juokseminen. Pari kertaa piti keskustella, että kumpi tässä päättääkään että miten rata menee, ja pari kohtaa radasta oli Kertulle oikeesti vaikeita. Välistävetoja ei olla ilmeisesti tarpeeksi harjoiteltu, koska ne tuottivat ongelmia rafalla, ja toinen ongelmakohta oli A:n ja putken erottelu. Tällä kertaa myös kepit oli Kertun mielestä vaikeita, se skippasi pari kertaa viimeisen kepin, ja koska se teki virheen, siitä tuli hirveän epävarma kepeillä. Saatiin sille kuitenkin muutamat onnistuneetkin kepit loppuun. Hitaasti se meni ne silloinkin, mutta keskittyi kyllä tosi tarkasti. Mutta Kerttu hakee edelleen keppejen aloituspaikan tosi kivasti.

Nuuttikin kävi juoksemassa talvikauden viimeiset agit. Kerran karkasti radalta, mutta ilmeisesti vaan säikähti räkyttäviä koiria ja lähti sen takia. Muuten meni ihan mukavasti. Edelleen muutaman esteen jälkeen sai palkkaa. Kiva päästä Nuutinkin kanssa ulkokaudelle, koska tuo halli sitä jostain syystä paineistaa. Kuitenkin nyt pari viimestä kuukautta on mennyt ihan kivasti, ei ole paineistunut kovinkaan pahasti ja on keskittynyt tekemiseen, niin ehkä silläkin on vielä toivoa.

Tokon suhteen oltaisiin tauon tarpeessa. Tai ei ehkä Kerttu, mutta minä ainakin. Ikävä kyllä taukoa ei ole vielä näkyvissä, ensin pitäisi ainakin kolmet kisat käydä läpi. Loppukesästä meinasin että keskitytään ihan vaan aksaan ja paimentamiseen, ja jätetään tokot hautumaan.

Ongelmia tokossa on edelleen zeta ja seuraaminen. Ohjatun kanssa oli ongelmia, Kerttu halusi hakea vaan keskikapulaa. Nyt on kuitenkin taas muutamat treenit takana, missä ohjattu on onnistunut tosi kivasti. Ruudun paikan kanssa sama juttu, Kerttu on jotenkin tosi huonosti hakeutunut ruutuun, mutta nyt on taas jonkin aikaa onnistunut sekin hyvin.

Seuraaminen on tällä hetkellä sen näköstä, että jos edes pisteitä saadaan niin hyvä. Vire on ihan onneton, ja perusasennot tulee tosi viiveellä. Zetasta ei luultavasti edes saada pisteitä, koska ainoa mikä onnistuu on seisominen (liikkuroituna siis. Ilman liikkuria saattaa koko liike onnistua). Että tosi hyvällä fiiliksellä lähdetään kokeeseen (not). Oma olematon motivaationi koko lajia kohtaan ei nyt kyllä auta yhtään, koska treeneissä saattaa olla pipo välillä turhan kireällä.

Kävästiin myös viime viikolla katsomassa Wäinöä. Herra on saanut vähän uusia harmaita karvoja koristamaan naamaansa, mutta käytökseltään edelleen on semmonen ikipentu. Häntä heiluttaa koiraa, kirjaimellisesti, ja se häntä heiluu ihan kaikelle. Ihana nähdä, miten hyvin se voi. Se jatkaa onnellisten eläkepäivien viettoa porukoillani, koska edelleen se stressaantuu Kertun seurasta. Ja jotenkin tuntuisi ilkeältä tuoda se kerrostaloon, kun se kuitenkin on viimeiset kuusi vuotta asunut rivi- ja omakotitaloissa, jos poisluetaan yksi kesä muutama vuosi sitten. Sillon asuttiin pienkerrostalossa, kun tein Kemissä TOP:ia koululle.

Kerttu pääsi viime viikolla myös laseroitavaksi, kun oli taas kehittänyt mukavat lihasjumit. Seuraava lihashuolto taitaa tapahtua jo kuukauden päästä, kun tuo näköjään menee niin nopeesti jumiin. Nyt oli kolmen kuukauden väli, ja sillä oli melkeen joka lihas jumissa. Jumissa oli sen perinteisen takapään lisäksi myös selkä ja lavat ja niskat.

Ens viikolla sitten alkaakin jo kesäkausi. Molemmille koirille on paikat agilityyn, ja Kertulla on itseohjautuva paikka tokossa. Kauan pähkäilin että otanko paikkaa vastaan, mutta päätin sitten että eipä siinä kuitenkaan hirveästi häviä muuta kuin rahaa. Ikävästi on treenit levinneet kolmelle päivälle, ja vuorotyöläisen on vähän vaikea saada kaikkia niitä iltoja vapaaksi, mutta kunhan aina silloin tällöin pääsee mukaan. Ihan tästä syystä jätettiin tältäkin kesältä rally-toko pois, kun ei vaan irtoa enää enempiä vapaailtoja.