Päivitystä pitkästä aikaa

Tässä on taas eletty hetki sen verran kiireistä elämää, ettei ole ollut aikaa edes blogia päivitellä. Eihän sitä aikaa olisi nytkään, tämäkin aika pitäisi vääntää kouluhommia.

Meille ei kuulu juuri mitään uutta. Omien selkäongelmieni vuoksi juoksemiset ja pitkät lenkit ovat tauolla, joten meidän seniori-parka on hitusen vähällä tekemisellä. Pari kertaa viikkoon pyrin Wäinöäkin treenaamaan, useammin jos jotain tehdään niin pojalla kaatuu kuppi nurin. Ollaan keskitytty ihan vaan tokoiluun, mutta agia olisi kiva päästä tässä piakkoin ottamaan. Nuutin kanssa yritetään tehdä treeninpoikasta sen viitisen kertaa viikossa, varsinkin nyt kun liikunta on aika vähällä. Kyllä tuosta kakarasta huomaa, että jos ei ole kunnon treenejä tai vapaana juoksemista, niin alkaa energiaa pikkasen patoutumaan.

Kävästiin Nuutin kanssa kokeilemassa avo-luokkaa, ja surkeastihan se meni. En oikeen tiedä mikä siinä on, mutta kisakehään kun päästään niin koira napsahtaa ihan lukkoon. Mikään muu kuin itsensä rapsuttelu ei onnistu.

Paikkamakuussa koira pysyi paikallaan, mutta tarvitsi kaksoiskäskyn maahanmenoon ja piippaili ja vaihteli lonkkaa. No, pääasia että pysyi eikä mennyt häiräämään toisia koiria.
Seuraamisessa tuli välillä ihan kivaa pätkää, mutta tuli myös paljon sijaistoimintaa. Alkuun rapsuteltiin, seuratessa haisteltiin maata, sitten taas rapsuteltiin.
Maahanmeno meni nollille, koska seuraamisesta ei tullut mitään. Annoin varmaan miljoona lisäkäskyä pienelle pätkälle seuraamista. Itse maahanmeno oli nopea, ja nousi sivulle istumaan.
Luoksetulo oli kiva, ehkä pikkasen valui pysähtymisessä. Ei paha kuitenkaan.
Seisomisessa oli taas surkeaa seuraamista, mutta nätti pysähdys ja siinä se tapitti niin kauan että pääsin sivulle.
Kaukot olisi muuten mennyt hyvin, mutta se rapsuttelu... Nuutti rappasi itseään varmaan yli minuutin, enkä siis saanut sitä sivulle. Nollille meni, mutta sitten kun sain sen sivulle, Nuutti teki ihan kivat vaihdot. Ensimmäiseen istumiseen tarvitsi pari käskysanaa, muuten meni hyvin. Ei ottanut edes häiriötä liikkurista.
Noudossa sen sijaan otti. Heti kun menin sanomaan että valmis, Nuutin pää kääntyi liikkuria kohti. Eipä se auttanut kun lähettää poju noutamaan, ja Nuutti juoksikin kapulalle liikkurin kautta. Liikkurin kohdalla ehkä tajusi, että työt ovat kesken, ja meni kapulalle, jonka sitten toi häntä heiluen liikkurille. No, tajusi kyllä onneksi ilman lisäkäskyä että ihan sinne sitä kapulaa ei tarvinnutkaan viedä, ja toi sen sitten minulle. Palautti vielä makuuasennosta. Että tosi hyvä.
Hypyssä ei mitään ihmeellstä, kympin liike avossakin.

Eli ei ehkä ihan sitä mitä oltaisiin toivottu. Tämä on hiukkasen kurja tilanne, koska treeneissä poju vetää kympin liikkeitä palkalla ja ilman. Kokeenomaisissa treeneissä toimii hyvin, mutta jotenkin tajuaa kokeessa että nyt jänskättää. Kehän ulkopuolella taas toimii, kehässä ei. Jonkinlainen ratkaisu tähän tilanteeseen pitäisi keksiä, me ei ikinä saada ykköstä jos tuo koira vetää tuommoiset paineet kisakehästä. Seuraavana kokeillaan vierasta kenttää, jos ei auta, niin sen jälkeen jätetään paikkamakuu välistä. Ehkä se rikkoo vähän tätä kisarutiinia, ja Nuutti ei tajuaisi jännittää. Meillä on kuitenkin mahkut ykköseen ilman paikkistakin, jos koira vaan suostuu toimimaan.

Treeneissä taas kaikki muut paitsi paikkis toimii. Paikkiksessakin koira kyllä pysyy, mutta on tosi levoton. Aloitetaan vissiin taas treenaaminen alusta, tyyliin 10 sekunnin paikkamakuita.

Ja koska avointa on niin tylsää jankata, ollaan nyt treenattu enemmän voittajaa. Nyt ollaan saatu ruutu kohtuullisen toimivaksi, vaikka vähän turhan reunaan se juoksee. Pitää ottaa vielä namialustaa, että saadaan paikka keskemmälle. Maahanmenon ennakointi on pysynyt lähes kokonaan pois.
Liikkeestä istuminen on ihan hyvä, ainoa vika on sama mitä muissakin jäävissä, eli seuraamisessa kontaktin pudotus. Sitä pitäisi hioa, jos vaan ei ohjaaja olisi niin laiska.
Hyppynoudossa ei ole ainakaan vielä ilmennyt ongelmaa, ei puukapulalla eikä metallilla. Toistaiseksi on hypännyt kivasti takaisinkin päin, vaikka kapulan heittäisikin vinoon.
Seuraamisen askelsarjat onnistuu, mutta niitä Nuutti on treenannut pienestä pitäen. Treeneissä on ihan sama, mihin suuntaan kuljen, niin koira seuraa kyllä kivasti vasenta jalkaa. Kisoissa tietty asia on ihan eri.
Luoksetulossa maahanmeno onnistuu, muttei ole kovin hyvä. Valuu varmaan metrin verta. En tiedä, miten menisi käsiavulla, ei olla koitettu. Kokonaista luoksetuloa ei olla otettu.
Metallia noutaa yhtä hyvin mitä puista, joten metallinoudossakaan ei mitään ihmeellisyyksiä ole. Ei edes mäklää metallia, toisin kuin puukapulaa.
Tunnaria treenataan hyvin laiskasti. Mulla ei oikeen riitä kärsivällisyys siihen, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että parempi kun ei treenata ollenkaan. Jos tuolle menee suutahtamaan siitä, että se napsasee suuhunsa väärän kapulan haistelematta, pian se ei nappaa mitään kapuloita ollenkaan ikinä. Ja koska Nuutilla oli hyvä tunnari vielä syksyllä, hermostun joka kerta kun se sen väärän kapulan ottaa. Joten ei siis tätä treenata kun hyvin harvoin, ja vain silloin kun itse olen ihan zen-mielentilassa.
Kakeista ollaan otettu vaan liikerataa. Pitäisi varmaan tätä alkaa seuraavana harjoittelemaan.
EVL:stä ollaan otettu metallihyppynoudon lisäksi oikeestaan vaan merkkiä ja ohjattua. Ohjatussa lähetän sen merkille, ja siitä kapulalle. Välimatkat on aika lyhyitä, joten laitan varmaan uudelleen namialustat, että saan pojan irtautumaan.

Tokon lisäksi ollaan otettu hiukkasen agilityä. Koska minun selällä ei kamalasti juosta, ratoja on otettu vähän. Ollaan yritetty painottaa kontakteja ja otettu esteitä mitkä menee heikommin. Renkaasta se hyppää nykyisin ihan hyvin, harvemmin edes yrittää mennä sivusta. Keinua ollaan treenattu ahkerasti, se on edelleen pelottava mutta Nuutti menee sen avustettuna ihan kivasti. Onneksi se on niin ahne, että syö siinäkin vaiheessa kun keinu menee alaspäin. Keppejä yritetään myös saada paremmaksi, ja nyt pitäisi keskittyä siihen oikeaan sisäänmenoväliin. Muuten kepit menee kivasti, kunhan on ottanut koiran hallintaan ennen keppejä. Muussa tapauksessa Nuu alkaa oikomaan. Ne radat mitä ollaan otettu, ollaan yritetty pitää Nuutille kivoina. Eli siis paljon juoksemista ja vähän ohjauskuvioita. Nyt Nuulla on tosi kiva motivaatio tähän lajiin, ja se jopa palkkautuu ihan pelkästä lelusta. Ei haluta mennä pilaamaan tätä, joten aletaan vaatimaan lisää vasta kun olen varmempi siitä, ettei se tapa penikan intoa.

Muuten me ollaan ihan vaan humputeltu menemään kaikkea turhaa. Olen opettanut Nuutille tokon alo-luokan liikkeet oikealta puolelta, ainoa mikä ei mene on luoksetulo, jossa herra menee väkisinkin vasemmalle. Ehkä ihan hyvä niin, kisoissa olisi kurjaa jos koira yhtäkkiä olisikin väärällä puolella. Oikeaa puolta ollaan harjoiteltu paitsi sen takia, että Nuutti käyttää lihaksiaan monipuolisemmin, myös siksi, että oppisin taas ohjaamaan koiraa väärältä puolelta agissakin. Vähän ikävää sinänsä, että Nuu seuraa paremmin oikealla mitä vasemmalla. Johtuu varmaan siitä, että oikealla seuraamiseen ei ole ikinä ollut paineita. Tämä koira olisi NIIIN hyvä, jos sillä olisi paineensietokykyä.

Oi vitsit, kohta pääsee tekemään jälkeä. :) Pellot on kivasti jo sulana, mutta sen verran märkää siellä vielä on, ettei olla päästy jälkikautta aloittamaan. Tässä talven aikana on treenattu keppejä, jotka tuo nykyisin ilmaisee ihan hyvin menemällä maahan. Wäinökin saa aloittaa jälkikauden. Jäljen ajaminen voisi olla ihan hyvää aivojumppaa tuolle, ei ainakaan pitäisi olla liian nostattavaa toimintaa. Wäinökin on joskus ennen Nuutin tuloa jälkeä ajanut, mutta eipä me päästy suoraa makkarajälkeä pitemmälle, kun oli meille molemmille ihan uusi harrastus.

Maailman kaunein pieni shetlantilainen <3

Wäinö pitäisi varmaan viedä fyssarille. Se käyttää huonosti oikeaa etustaan, joustaa ranteesta liikaa eikä tykkää hyppiä esimerkiksi terassilta alas. Ei se kuitenkaan sinänsä kipeän oloinen ole, Nuutillekaan ei ärhentele juuri lainkaan. Jostain syystä pelkään kamalasti että sillä olisi jotain häikkää nivelissä. Mutta tyytyväinen herra on elämäänsä, välillä se vaan makaa keskellä lattiaa tarkkailemassa ja heiluttamassa häntäänsä, enkä muista milloin viimeksi se olisi leikkinyt yhtä paljon mitä nykyään.

Terveyspäivitystä

Reilu viikko sitten löydettiin taas poikien kanssa itsemme Oulun Akuutista. Nuutti oli syönyt RC:n S/O:ta sen pari kuukautta, ja pissaoireita ei ollut, joten kävästiin katsomassa missä kunnossa pojan pissa ja munuaiset ovat. Samalle reissulle pääsi mukaan Wäinö, jolta otettiin kilppariarvot ja PVK. Nuutista napattiin samalla myös PVK ja sappihappotestin paastoarvo.

Wäinöllä oli pidemmän aikaa ontumista, johon ei Rimadyl auttanut, joten vilkastiin jalka ensimmäisenä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään selvää kipukohtaa joten päätettiin, ettei lähdetä kuvaamaan. Taivutukset antoi tehdä, eikä kuulemma tuntunut siltä, että edennyttä nivelrikkoa olisi. Diagnoosina oli revähdys, ja koska poju ei ole nyt yli viikkoon ontunut, näyttäisi siltä että se tosiaan oli vain lihasperäistä. Verikokeet napattiin, ja muuten kaikki normaalia mutta kalium oli pikkusen alakanttiin. Kilppariarvoista T4 oli alhaalla, mutta kilpirauhasta stimuloivat hormoonit normaalit. Vaihtoehtoina oli joko kokeilla lääkitystä, tai katsoa vähän eteenpäin ilman lääkkeitä. Päädyttiin jälkimmäiseen, koska Wäinö ei mitenkään hitaalla käy, ja lääkärin mukaan kova stressi voi aiheuttaa myös nuo muutokset. Uudet kilppariarvot napataan sitten reilun puolen vuoden päästä, jolloin otetaan myös uusi sydänultra. Tuon sydämen takia toivoisin kovasti, että Wäinöllä kilpirauhasen vajaatoiminta olisi, koska muuten sydänmuutokset viittaavat sydämen vajaatoimintaan.

Nuutti pääsi pöydälle Wäinön jälkeen. Ensin ultrattiin munuaiset, ja vasen näytti oikeen nätiltä ja selvärakenteiselta. Oikea, jonka kanssa sitä ongelmaa on ollut, piileskeli aika taitavasti, mutta mittojen mukaan sekin oli normaali, eikä rakenteessakaan näkynyt epäilyttävää. Pissakoe oli puhdas, ei ollut kiteitä eikä leukkareita. Mitään bakteeria ei myöskään kasvanut, eli siltä osalta poju on nyt kunnossa. Verikokeet muuten normaalit, mutta MCHC oli hitusen alakantissa. Sappihappokokeen paastoarvo oli matala, niin kun pitääkin, joten päätettiin ettei rasitusarvoa oteta ollenkaan, turhaa lähdettäisi parinsadan kilometrin päähän sitä ottamaan. Terve poika siis, ainakin tällä hetkellä. Ja lonkka- ja kyynärtuloksetkin tulivat, A/B ja 0/0, joten siltä osin ollaan myös terveinä. Kovasti eläinlääkäri suositteli kastraatiota. Piilokives tuolta lähtee joka tapauksessa, mutta pitäisi vaan nyt päättää lähteekö normaalikin. Käyttäytymismuutoksia siis pelkään, ja lähinnä siis arkuuden lisääntymistä. Jos siitä vielä arempi tulee, niin meidän harrastelut on harrasteltu.

Nuutti valmiina lähtemään lääkäriin

Erityismaininnan lääkärireissulta ansaitsee molempien poikien käyttäytyminen. Nuutilta hyvää käytöstä nyt odotetaankin, mutta Wäinö ja Wäinön rauhallisuus yllätti kyllä positiivisesti. Meillä oli useamman tunnin odottelu Oulun juna-asemalla, ja Wäinökin vain makasi jaloissa ja heilutti häntäänsä. Hienoja poikia. <3

Pojat myös pääsivät hoitoon Essille heti lääkärikäynnin jälkeen. Itse lähdin pyörähtämään Helsingissä, ja poikia en viitsinyt ottaa mukaan. Essin mukaan pojat käyttäyivät hienosti, mitä nyt Nuutti sikaili hihnassa. Hyvin olivat jääneet yksin eikä olleet turhia räkyttäneet.

Treeneissä ollaan keskitytty vaihteeksi tokoon. Nuutin kanssa ollaan otettu palkkaamattomuustreenejä, ja ollaankin menty koko avoin luokka yhdellä superpalkalla. Nyt pitäisi saada taas hallikortti toimimaan, niin pääsisi katsomaan meneekö vielä yhtä hyvin sisälläkin. Luoksetulosta Nuutti kehitti ongelman paineistumalla pysähdyskäskystä, mutta pienellä kompromissilla saatiin sekin sujumaan. Nuutilta ei siis vaadita enää vauhtia, riittää että se pysyy laukalla.

Juoksukausi avattiin myös. Ensimmäisellä lenkillä tuntui, että kuolema tulee jo kilometrin jälkeen, mutta toisellä lenkillä jaksoi juosta nelisen kilsaa. Eipä tuosta tirriäisestä (4,6 kg) paljoa apua ole, mutta hyvin se välillä vetää. Se on oppinut  "juokse"-käskyn, joten enää se ei kamalasti pysähtele. Haukkuminen pitäisi saada pois, Nuutti kun tykkää hoputtaa mua juoksemaan lujempaa. Kiva harrastus sekin, nyt sitä sitten ihmettelee miten me selvittiin talvi juoksematta. Asetettiin tavoitteeksi että toukokuun loppuun juostaan taas kymppiä, mutta voi olla että kunto on päässyt laskemaan sen verta että pidempäänkin voi mennä.

Ihanat kurakelit

Wäinökin on alkanut tokoilemaan. Sen kanssa ollaan käyty alon liikkeitä läpi. Välillä poju tekee tosi hyvin, välillä se taas menee siihen haukkumiseen. Jäävät (varsinkin maahanmeno) on hitaita, mutta niihin nyt on helppo saada vauhtia heti kun Ween pää kestää. Luoksetulo on hyvä, seuraaminen on parhaillaan hyvää, pahimmillaan surkeaa. Hyppyä ei olla oikeen otettu, voisihan sitäkin alkaa treenaamaan matalalla hypyllä.

Aarre!

Molemmat pojat ovat taas toistensa kurkuissa. Wäinö menettää hermonsa Nuuttiin, ärisee sille, saattaa hypätä kiinni ja pöllyyttää karvoja. Nuutti taas ei siinä vaiheessa enää yritäkään paeta, vaan nappaa Wäinöön kiinni. Ja Nuutti ei myöskään tyydy karvojen pöllyttämiseen, vaan tikkaa kunnolla kiinni, ja tuntuu oikeen tähtäävän Wäinö-paran ulkoneviin silmiin. Nyt Wäinöltä on löytynyt silmäkulmasta reikä, silmän yläluomi oli auki, samoin alahuuli. Verta oli myös Wäinön poskessa ja molmepien rinnuksissa. Kai se on pakko alkaa taas erottamaan poikia yksinolon ajaksi. Onneksi Nuutti voi viettää päivänsä ulkona rustoluun kanssa. Wäinöhän joutuu jossain vaiheessa muuttamaan mummolaan ainakin toistaiseksi, vaikka edelleen elättelen toivoa, että kunhan saadaan tilanne rauhoittumaan molemmat voisivat taas elää saman katon alla.

Kuulumisia

Meillä on vietetty kohtuullisen kiireistä elämää. Suurin osa päivistä menee koirahoitolalla, jossa nyt olen topissa, ja ne vapaapäivät kuluu kivasti töissä. Koirien treenaus on jäänyt mahdottoman vähäiseksi, mutta sitäkin harrastetaan aina kun on sopiva pätkä vapaata. Pari-kolme kertaa viikossa olisi se minimi, plus siihen kotitreenit päälle. Kouluhommat on sitten ihan toinen juttu, ne jää roikkumaan sinne hamaan tulevaisuuteen. Onneksi sentäs tietokoneella ehtii istua. :D

Treeneissä ollaan painotettu edelleen tokoon, mutta yhdet hakutreenitkin ehdittiin pitää. Nuutti keskittyi ihan vaan ilmaisuun. Oltiin sen verran ilmaisua otettu, että Nuu haki rullan maalimieheltä, nyt sitten opeteltiin näyttöä. Siihen itse näyttämiseen olin tosi tyytyväinen, jo kolmannella toistolla Nuutti pinkaisi maalimiehelle siinä vaiheessa kun kuuli, että liinan lukko napsahtaa kiinni. Takapakkia tuli rullan otossa, nyt se jäi pelailemaan rullalla kun ei saanutkaan heti palkkaa. Eiköhän me tuosta treenillä saada kunnon ilmaisu aikaiseksi, jos hakua jatketaan. Uskoisin kuitenkin että ajankäytöllisistä syistä tämä laji jää meiltä kokonaan pois.

Tokossa taas välillä mennään huimasti eteenpäin, välillä taas taakse. Avoimen liikkeet alkaa näyttää paremmalta koko ajan, mutta aina jonkun pitää kusta niin, että tuntuu ettei ikinä päästä kisoihin. Hyvällä mallilla ollut seuraaminen on nyt se, mikä menee huonommin. Uskoisin että naksuttimella tämä saataisiin paljon paremmaksi. Noudossa ongelmana on vire. Jos vire pääsee tippumaan, Nuutti ei lähde ollenkaan kapulan perään. Tehdään tätä siis edelleen superpalkalla, ja aina iltaruuat tulee palkkana kunnollisesta noudosta. Aamuruuat taas saadaan nätillä seuraamisella. Seuraamiseen olen yrittänyt myös lelupalkkaa, joka toimii parin toiston ajan. Leluna toimii ainoan lapasparini toinen lapanen, siihen Nuutti on jotenkin kummasti tykästynyt.

Nuutti on tajunnut kaukopalkan! Se ei enää kamalasti paineistu, varsinkin jos "jätä"-käskyn sanoo hiljaisella, iloisella äänellä. Sivulletulo takapalkalla on edelleen vaikeaa, muuten toimii. Luoksetulo on saanut paljon vauhtia, kun ollaan otettu palkat molempiin päihin. Välillä Nuutti alkoi vaatia kaksoiskäskyä tulemiseen, mutta tuokin on jäänyt nyt pois. Kaukopalkalla ollaan otettu nyt myös palkkaamattomuustreeniä, tosin niin että uusi liike alkaa heti kun vanha loppuu. Hyvin on tähän mennessä mennyt.

Avoimen lisäksi ollaan treenattu vähän ylempiäkin luokkia. Ruutu menee muuten hyvin, mutta maahanmenoa se on alkanut ennakoimaan. Tästä lähtien sitä ei siis pyydetä maahan, vaan se saa seisoa ruudussa. Nuutti juoksee kyllä ruutuun 25 metrin päästä jos siellä on alusta, ilman alustaa käytetään lyhyempää matkaa. Aina pari ensimmäistä kertaa Nuutti käyttää alustaa, muuten se ei juokse suoraan vaan mutkittelee ja voi mennä sisään väärältä sivulta. Ruudusta se juoksee kivasti sivulle ja seuraa sen kävelyosuuden loppupätkän.
Ohjattua noutoa ollaan harjoiteltu namialustoilla, nyt ollaan sitten siinä vaiheessa että koira lähetetään merkille, ja siitä sitten alustalle. Hyvin se tajuaa kummalle puolelle pitää mennä, vaikka laiskana ihmisenä laitan molemmille puolille namit. Noutaminen kuitenkin hiotaan kuntoon ennen kuin otetaan kapulat tähän.

Kauheasti treeniähän tuo koira vielä vaatii, ja meillä olisi alle kuukausi aikaa kisoihin. Katsotaan miten se riittää. Toukokuun alussa kuitenkin mennään viimeistään kisoihin.

Wäinökin kävi vähän treenaamassa, kun olimme kolmestaan hallilla. Hienosti poju käyttäytyi, ja seurasi oikeen nättiä pätkää. Kokeiltiin alon liikkeitä, ja hyvin ne näytti olevan muistissa vaikkei kesän jälkeen olla treenattukaan. Haluttaisi vähän hakea tuollekin TK1, mutta eiköhän Wäinö ole kisansa kisannut. Turhaa sitä enää on kiusata, kun ei pää kestä.
Wäinö on ruvennut ontumaan. Ensin ontui aina levon jälkeen, sitten rasituksen. Eipä ole koira-parka pahemmin viikon aikana lenkkeillyt, kun aina lenkiltä on tullut kolmijalkainen koira kotiin. Ensi maanantaina lähetään taas lääkärille, Nuutti tutkitaan tarkasti ja Wäinöstä otetaan kilppari-, maksa- ja munuaisarvot, ja varmaan kuvataan tuo jalka. Välillä se ontuminen on niin pahaa, ettei Rimadylit vaikuta yhtään, mutta lepopäivinä voi olla ettei onnu yhtään. Toivottavasti on vaan reväyttänyt lihaksen tuolla liukkaalla, mikään nivelrikko ei ole kovin toivottu diagnoosi. Hyväntuulinen pikkumies se on, eikä yhtään vaikuta kipeältä muuten. Nuutinkin kanssa ovat niin parasta kaveria kunnes ruokaa on näkösällä.

Ehdimpäs käydä tekemässä yhden pentutestinkin viime viikolla. Volhardin testi tehtiin pienille paimenpennuille, ja niin törkeän suloisia harrastuskoiran alkuja ne ovat että teki mieli napata ainakin pari niistä kainaloon. Olisi kiva tietää minkälaisia aikuisia niistä tulee, tuleeko niistä yhtään testituloksen mukaisia.