Terveyspäivitystä

Reilu viikko sitten löydettiin taas poikien kanssa itsemme Oulun Akuutista. Nuutti oli syönyt RC:n S/O:ta sen pari kuukautta, ja pissaoireita ei ollut, joten kävästiin katsomassa missä kunnossa pojan pissa ja munuaiset ovat. Samalle reissulle pääsi mukaan Wäinö, jolta otettiin kilppariarvot ja PVK. Nuutista napattiin samalla myös PVK ja sappihappotestin paastoarvo.

Wäinöllä oli pidemmän aikaa ontumista, johon ei Rimadyl auttanut, joten vilkastiin jalka ensimmäisenä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään selvää kipukohtaa joten päätettiin, ettei lähdetä kuvaamaan. Taivutukset antoi tehdä, eikä kuulemma tuntunut siltä, että edennyttä nivelrikkoa olisi. Diagnoosina oli revähdys, ja koska poju ei ole nyt yli viikkoon ontunut, näyttäisi siltä että se tosiaan oli vain lihasperäistä. Verikokeet napattiin, ja muuten kaikki normaalia mutta kalium oli pikkusen alakanttiin. Kilppariarvoista T4 oli alhaalla, mutta kilpirauhasta stimuloivat hormoonit normaalit. Vaihtoehtoina oli joko kokeilla lääkitystä, tai katsoa vähän eteenpäin ilman lääkkeitä. Päädyttiin jälkimmäiseen, koska Wäinö ei mitenkään hitaalla käy, ja lääkärin mukaan kova stressi voi aiheuttaa myös nuo muutokset. Uudet kilppariarvot napataan sitten reilun puolen vuoden päästä, jolloin otetaan myös uusi sydänultra. Tuon sydämen takia toivoisin kovasti, että Wäinöllä kilpirauhasen vajaatoiminta olisi, koska muuten sydänmuutokset viittaavat sydämen vajaatoimintaan.

Nuutti pääsi pöydälle Wäinön jälkeen. Ensin ultrattiin munuaiset, ja vasen näytti oikeen nätiltä ja selvärakenteiselta. Oikea, jonka kanssa sitä ongelmaa on ollut, piileskeli aika taitavasti, mutta mittojen mukaan sekin oli normaali, eikä rakenteessakaan näkynyt epäilyttävää. Pissakoe oli puhdas, ei ollut kiteitä eikä leukkareita. Mitään bakteeria ei myöskään kasvanut, eli siltä osalta poju on nyt kunnossa. Verikokeet muuten normaalit, mutta MCHC oli hitusen alakantissa. Sappihappokokeen paastoarvo oli matala, niin kun pitääkin, joten päätettiin ettei rasitusarvoa oteta ollenkaan, turhaa lähdettäisi parinsadan kilometrin päähän sitä ottamaan. Terve poika siis, ainakin tällä hetkellä. Ja lonkka- ja kyynärtuloksetkin tulivat, A/B ja 0/0, joten siltä osin ollaan myös terveinä. Kovasti eläinlääkäri suositteli kastraatiota. Piilokives tuolta lähtee joka tapauksessa, mutta pitäisi vaan nyt päättää lähteekö normaalikin. Käyttäytymismuutoksia siis pelkään, ja lähinnä siis arkuuden lisääntymistä. Jos siitä vielä arempi tulee, niin meidän harrastelut on harrasteltu.

Nuutti valmiina lähtemään lääkäriin

Erityismaininnan lääkärireissulta ansaitsee molempien poikien käyttäytyminen. Nuutilta hyvää käytöstä nyt odotetaankin, mutta Wäinö ja Wäinön rauhallisuus yllätti kyllä positiivisesti. Meillä oli useamman tunnin odottelu Oulun juna-asemalla, ja Wäinökin vain makasi jaloissa ja heilutti häntäänsä. Hienoja poikia. <3

Pojat myös pääsivät hoitoon Essille heti lääkärikäynnin jälkeen. Itse lähdin pyörähtämään Helsingissä, ja poikia en viitsinyt ottaa mukaan. Essin mukaan pojat käyttäyivät hienosti, mitä nyt Nuutti sikaili hihnassa. Hyvin olivat jääneet yksin eikä olleet turhia räkyttäneet.

Treeneissä ollaan keskitytty vaihteeksi tokoon. Nuutin kanssa ollaan otettu palkkaamattomuustreenejä, ja ollaankin menty koko avoin luokka yhdellä superpalkalla. Nyt pitäisi saada taas hallikortti toimimaan, niin pääsisi katsomaan meneekö vielä yhtä hyvin sisälläkin. Luoksetulosta Nuutti kehitti ongelman paineistumalla pysähdyskäskystä, mutta pienellä kompromissilla saatiin sekin sujumaan. Nuutilta ei siis vaadita enää vauhtia, riittää että se pysyy laukalla.

Juoksukausi avattiin myös. Ensimmäisellä lenkillä tuntui, että kuolema tulee jo kilometrin jälkeen, mutta toisellä lenkillä jaksoi juosta nelisen kilsaa. Eipä tuosta tirriäisestä (4,6 kg) paljoa apua ole, mutta hyvin se välillä vetää. Se on oppinut  "juokse"-käskyn, joten enää se ei kamalasti pysähtele. Haukkuminen pitäisi saada pois, Nuutti kun tykkää hoputtaa mua juoksemaan lujempaa. Kiva harrastus sekin, nyt sitä sitten ihmettelee miten me selvittiin talvi juoksematta. Asetettiin tavoitteeksi että toukokuun loppuun juostaan taas kymppiä, mutta voi olla että kunto on päässyt laskemaan sen verta että pidempäänkin voi mennä.

Ihanat kurakelit

Wäinökin on alkanut tokoilemaan. Sen kanssa ollaan käyty alon liikkeitä läpi. Välillä poju tekee tosi hyvin, välillä se taas menee siihen haukkumiseen. Jäävät (varsinkin maahanmeno) on hitaita, mutta niihin nyt on helppo saada vauhtia heti kun Ween pää kestää. Luoksetulo on hyvä, seuraaminen on parhaillaan hyvää, pahimmillaan surkeaa. Hyppyä ei olla oikeen otettu, voisihan sitäkin alkaa treenaamaan matalalla hypyllä.

Aarre!

Molemmat pojat ovat taas toistensa kurkuissa. Wäinö menettää hermonsa Nuuttiin, ärisee sille, saattaa hypätä kiinni ja pöllyyttää karvoja. Nuutti taas ei siinä vaiheessa enää yritäkään paeta, vaan nappaa Wäinöön kiinni. Ja Nuutti ei myöskään tyydy karvojen pöllyttämiseen, vaan tikkaa kunnolla kiinni, ja tuntuu oikeen tähtäävän Wäinö-paran ulkoneviin silmiin. Nyt Wäinöltä on löytynyt silmäkulmasta reikä, silmän yläluomi oli auki, samoin alahuuli. Verta oli myös Wäinön poskessa ja molmepien rinnuksissa. Kai se on pakko alkaa taas erottamaan poikia yksinolon ajaksi. Onneksi Nuutti voi viettää päivänsä ulkona rustoluun kanssa. Wäinöhän joutuu jossain vaiheessa muuttamaan mummolaan ainakin toistaiseksi, vaikka edelleen elättelen toivoa, että kunhan saadaan tilanne rauhoittumaan molemmat voisivat taas elää saman katon alla.