Kuulumisia

Meillä on vietetty kohtuullisen kiireistä elämää. Suurin osa päivistä menee koirahoitolalla, jossa nyt olen topissa, ja ne vapaapäivät kuluu kivasti töissä. Koirien treenaus on jäänyt mahdottoman vähäiseksi, mutta sitäkin harrastetaan aina kun on sopiva pätkä vapaata. Pari-kolme kertaa viikossa olisi se minimi, plus siihen kotitreenit päälle. Kouluhommat on sitten ihan toinen juttu, ne jää roikkumaan sinne hamaan tulevaisuuteen. Onneksi sentäs tietokoneella ehtii istua. :D

Treeneissä ollaan painotettu edelleen tokoon, mutta yhdet hakutreenitkin ehdittiin pitää. Nuutti keskittyi ihan vaan ilmaisuun. Oltiin sen verran ilmaisua otettu, että Nuu haki rullan maalimieheltä, nyt sitten opeteltiin näyttöä. Siihen itse näyttämiseen olin tosi tyytyväinen, jo kolmannella toistolla Nuutti pinkaisi maalimiehelle siinä vaiheessa kun kuuli, että liinan lukko napsahtaa kiinni. Takapakkia tuli rullan otossa, nyt se jäi pelailemaan rullalla kun ei saanutkaan heti palkkaa. Eiköhän me tuosta treenillä saada kunnon ilmaisu aikaiseksi, jos hakua jatketaan. Uskoisin kuitenkin että ajankäytöllisistä syistä tämä laji jää meiltä kokonaan pois.

Tokossa taas välillä mennään huimasti eteenpäin, välillä taas taakse. Avoimen liikkeet alkaa näyttää paremmalta koko ajan, mutta aina jonkun pitää kusta niin, että tuntuu ettei ikinä päästä kisoihin. Hyvällä mallilla ollut seuraaminen on nyt se, mikä menee huonommin. Uskoisin että naksuttimella tämä saataisiin paljon paremmaksi. Noudossa ongelmana on vire. Jos vire pääsee tippumaan, Nuutti ei lähde ollenkaan kapulan perään. Tehdään tätä siis edelleen superpalkalla, ja aina iltaruuat tulee palkkana kunnollisesta noudosta. Aamuruuat taas saadaan nätillä seuraamisella. Seuraamiseen olen yrittänyt myös lelupalkkaa, joka toimii parin toiston ajan. Leluna toimii ainoan lapasparini toinen lapanen, siihen Nuutti on jotenkin kummasti tykästynyt.

Nuutti on tajunnut kaukopalkan! Se ei enää kamalasti paineistu, varsinkin jos "jätä"-käskyn sanoo hiljaisella, iloisella äänellä. Sivulletulo takapalkalla on edelleen vaikeaa, muuten toimii. Luoksetulo on saanut paljon vauhtia, kun ollaan otettu palkat molempiin päihin. Välillä Nuutti alkoi vaatia kaksoiskäskyä tulemiseen, mutta tuokin on jäänyt nyt pois. Kaukopalkalla ollaan otettu nyt myös palkkaamattomuustreeniä, tosin niin että uusi liike alkaa heti kun vanha loppuu. Hyvin on tähän mennessä mennyt.

Avoimen lisäksi ollaan treenattu vähän ylempiäkin luokkia. Ruutu menee muuten hyvin, mutta maahanmenoa se on alkanut ennakoimaan. Tästä lähtien sitä ei siis pyydetä maahan, vaan se saa seisoa ruudussa. Nuutti juoksee kyllä ruutuun 25 metrin päästä jos siellä on alusta, ilman alustaa käytetään lyhyempää matkaa. Aina pari ensimmäistä kertaa Nuutti käyttää alustaa, muuten se ei juokse suoraan vaan mutkittelee ja voi mennä sisään väärältä sivulta. Ruudusta se juoksee kivasti sivulle ja seuraa sen kävelyosuuden loppupätkän.
Ohjattua noutoa ollaan harjoiteltu namialustoilla, nyt ollaan sitten siinä vaiheessa että koira lähetetään merkille, ja siitä sitten alustalle. Hyvin se tajuaa kummalle puolelle pitää mennä, vaikka laiskana ihmisenä laitan molemmille puolille namit. Noutaminen kuitenkin hiotaan kuntoon ennen kuin otetaan kapulat tähän.

Kauheasti treeniähän tuo koira vielä vaatii, ja meillä olisi alle kuukausi aikaa kisoihin. Katsotaan miten se riittää. Toukokuun alussa kuitenkin mennään viimeistään kisoihin.

Wäinökin kävi vähän treenaamassa, kun olimme kolmestaan hallilla. Hienosti poju käyttäytyi, ja seurasi oikeen nättiä pätkää. Kokeiltiin alon liikkeitä, ja hyvin ne näytti olevan muistissa vaikkei kesän jälkeen olla treenattukaan. Haluttaisi vähän hakea tuollekin TK1, mutta eiköhän Wäinö ole kisansa kisannut. Turhaa sitä enää on kiusata, kun ei pää kestä.
Wäinö on ruvennut ontumaan. Ensin ontui aina levon jälkeen, sitten rasituksen. Eipä ole koira-parka pahemmin viikon aikana lenkkeillyt, kun aina lenkiltä on tullut kolmijalkainen koira kotiin. Ensi maanantaina lähetään taas lääkärille, Nuutti tutkitaan tarkasti ja Wäinöstä otetaan kilppari-, maksa- ja munuaisarvot, ja varmaan kuvataan tuo jalka. Välillä se ontuminen on niin pahaa, ettei Rimadylit vaikuta yhtään, mutta lepopäivinä voi olla ettei onnu yhtään. Toivottavasti on vaan reväyttänyt lihaksen tuolla liukkaalla, mikään nivelrikko ei ole kovin toivottu diagnoosi. Hyväntuulinen pikkumies se on, eikä yhtään vaikuta kipeältä muuten. Nuutinkin kanssa ovat niin parasta kaveria kunnes ruokaa on näkösällä.

Ehdimpäs käydä tekemässä yhden pentutestinkin viime viikolla. Volhardin testi tehtiin pienille paimenpennuille, ja niin törkeän suloisia harrastuskoiran alkuja ne ovat että teki mieli napata ainakin pari niistä kainaloon. Olisi kiva tietää minkälaisia aikuisia niistä tulee, tuleeko niistä yhtään testituloksen mukaisia.