Epävirallista kisailua

Nuutin kanssa on ollut treenimotivaatio ihan pikkusen hukassa. Onneksi meillä on ohjatut treenit kolmesti viikossa, koska omin päin ei tule kauheasti tehtyä mitään. Treenit ollaan korvattu aika pitkälti canicrossilla, mikä nyt sitten ei ollut kovin hyväksi Nuutin tassuille, joista yksi päätti aueta. Reippaan viikon Nuutti sai sairaslomailla, kun mullakin osui iltavuorot treenipäiville. Haava tassussa oli onneksi häviävän pieni, eikä auennut enää uudestaan, joten Nuutti on kuitenkin pystynyt lenkkeilemään ihan normaalisti.

Ennen tassun rikkoutumista ehdittiin kuitenkin käydä mölliagilityssä. Nuutti oli kauheen hienona, vaikka meille 10 vp:tä tulikin. Se vaan on välillä agiradalla maailman kovakallosin koira, ja tekee niitä ratoja vähän oman päänsä mukaan. Nyt kuitenkin kuunteli ohjausta ihan älyttömän hyvin. Virheet tuli huonosta irtautumisesta putkelle ja siitä legendaarisesta viimesen esteen virheestä.

Muutenkin agility sujuu Nuutilla hyvin. Ainoa este tiellä tähtiin on surkea omistaja, jolla on neljä raajaa liikaa hallittavaksi. Nuutilla löytyy vauhtia, ja kaikki esteet alkaa sujumaan. Keinua ei arastella ollenkaan ja kepit sujuu kumpaankin suuntaan. Nuutti on vaan niin pirun nopea, etten pysy itse ollenkaan perässä, ja ohjaan huonosti enkä ehdi ajatella että mihin suuntaan tästä lähdetään. Ja vaikka kävisikin niin että ehtisin, unohtaisin seuraavan esteen kuitenkin. Mutta on meillä sentäs kivaa. Käydään siis kahdesti viikossa ohjatuissa treeneissä, ja sitten olisi vielä parit itsenäiset treenit, joissa kyllä käydään laiskasti. Maanantain ohjatut on melko vaikeat, harjoitellaan paljon ratoja pienryhmässä. Tiistaina on pikkusen helpommat treenit, joissa viilataan kuitenkin vähän enemmän pilkkua.

Tokoilut on melkeenpä jääneet kertaan viikossa, kun tuo agility (ja työt) syö niin paljon aikaa ja energiaa nykyisellään. Nuutilla menee kuitenkin hirveän hyvin, ehkäpä juuri laiskanpuoleisesta treenitahdista johtuen. Koira on innoissaan treeneissä, ja vire pysyy ylhäällä koko tunnin. Kävästiin myös epiksissä kokeilemassa avointa luokkaa, ja kyllähän sieltä se ykkönen tuli. Surkeaa oli ohjaajan lisäksi nouto ja luoksetulo, mitkä vielä keväällä oli semmoset varman kympin liikkeet. Nyt nouto toteutettiin kokonaan ravilla ja luoksetulo tarvitsi kaksoiskäskyt. Kuitenkin kun treeneissä tehtiin kisanomaisesti kaikki liikkeet ilman palkkaa, Nuutti teki ne lähes täydellisesti. Uskoisin että laiskan treenitahdin lisäksi Nuuttia auttaa se, etten itse enää jaksa vaatia pilkuntarkkaa suoritusta, enkä jaksa oikeen jännittääkään. Ei se enää ole niin väliksi vaikkei Nuutti koskaan enää tokon puolella kisaisikaan. Olisihan se kivaa, muttei tosiaan pakollista. Nyt meillä on molemmilla kivaa treeneissä, ei kai sitä enempää voi vaatia?

Wäinö voi edelleen hyvin (ja) paksusti. Oksentelu on loppunut lähes kokonaan, joten koitetaan siirtää sitä takaisin kuivamuonalle. Meillä on taas asunnon etsintä alkamassa, joten Wäinö ei tähän asuntoon muuta nyt ollenkaan. En usko että Wäinö tulisi yhtään toimeen murkkuikäisen cockeripojan kanssa, joka tykkää vähän vahtia omia luitaan. Ehkäpä sitten kun me saadaan vähän pysyvämpi kämppä saadaan myös koko lauma yhden katon alle.

MUSCH Jouluiloa

Tänä jouluna ei yhdenkään kissan tai koiran tarvitse olla nälissään. Siitä pitää huolen MUSCH, joka lahjoittaa kissan- ja koiranruokaa seitsemälle suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle, jotka asettavat etusijalle kissojemme ja koiriemme parhaan. Osallistumalla kampanjaan voit vaikuttaa siihen kuinka paljon ruokaa tänä jouluna lahjoitetaan.

MUSCH lahjoittaa jokaisesta Facebook-ryhmänsä tykkääjästä, #muschjouluiloa-hashtagin sisältävästä tweetistä sekä kampanjaan linkittävästä blogipostauksesta ja -bannerista 120 g luonnollista suomalaista MUSCH BARF® kissan- ja koiranruokaa. Kampanja on voimassa  5.–19.12.2012.

Treenejä ja lääkäreitä

Lähetään liiketeeseen siitä kivemmasta asiasta, eli treeneistä. Ollaan Nuutin kanssa nyt tokon ja agin lisäksi käyty mettässä jäljellä ja ettiskelemässä esineitä.

Toko on aika virallisesti tipahtanut meijän kakkoslajiksi. Nuutti kyllä tykkää tokosta paljon, muttei riittävän paljon. Se ottaa liikaa häiriötä (eli pelkää), jos nyt vaikka joku lapsi tai mies tai muu epämääräinen henkilö tai asia sattuu jossain lähellä tai vähän kauempana olemaan. Ollaan käyty nyt kerta viikkoon OKK:n tokotreeneissä. Voi argh mikä turhautumisen huipentuma. Nuutti olis teknisesti NIIIIN hyvä pieni tokokoira, mutta kun tarvittavat palikat puuttuu päästä niin niitä on hyvin vaikeaa rakentaa sinne. Ongelma 1: Piippaaminen. Piippaaminen jota tapahtuu aina jos Nuutti ei ole käskyn alla tai vaikka Nuutti olisikin käskyn alla, mutta jostain syystä tulee tylsää tai pelottaa tai vastaavaa. Periaatteessa siis meidän pitää koko tunti tehdä jotain, muuten alkaa piippaus ja multa menee hermot. Ongelma 2: Paikkamakuu. Se ihan oikeesti volisee siellä rivissä, vaikka ite olisin näkösällä ja lähellä. Jos se on hiljaa, niin sitten se vähintään pyörittää lonkalta toiselle joka toinen sekuntti ja on niin stressaantunut kun vaan pieni koira ikinä pystyy olemaan. Sitä ei voi välillä edes palkata, koska se ei yksinkertaisesti ole rauhassa yhtään. Ja joo, me ollaan alotettu tämä liike alusta noin miljoona kertaa, että otetaan vaan 10 sekunnin paikkamakuu ja siitä sitten lähetään pidentämään, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Itelläkään ei riittäisi hermot enää alottaa kertaakaan tätä liikettä alusta. Ens kerralla sitten koitetaan laittaa palkkaa nenän eteen. Se joko stressaantuu sitä enemmän, tai sitten ei. Ongelma 3 on sama vanha tuttu, eli ihmiset, jotka ovat tosi pelottavia ja haluavat syödä Nuutin.

Mutta on siinä oikeasti hyvääkin. Se seuraa ihan pirun nätisti. Sen takapää on loistavassa kontrollissa, ja siitä se on saanutkin paljon kehua. Se edelleen reagoi joka käskyyn heti ja oikeen. Sillä ei ole missään liikkeessä juuri mitään, mitä pitäisi teknisesti parantaa (poikkeuksena noudon luovutus, mikä on omistajan suurta laiskuutta). Sen kanssa ollaan harjoteltu nyt tunnaria, ja se nostaa joka kerta oikean kapulan. Jäävät eivät sekotu oikeestaan ikinä. Sen luoksetulon pysähtyminen on ihan mielettömän loistava, se vaan napsahtaa siihen kun käsky tulee. Ohjattu noutokin onnistuu, Nuutti jopa katsoo mihin suuntaan lähetän sen. On se oikeesti ihan hyväkin, vaikka se tekee välillä kaikkensa että mie unohtaisin sen. Suurimmaksi osaksihan se kuitenkin toimii, ainoastaan paikkamakuussa ei koskaan ja välillä se muistaa että pitää pelätä. Parannusta on kuitenkin siinäkin tapahtunut, että Nuu ottaa aika hyvin kontaktia vaikka se pelkäisikin.

Agitreenit on sitten ihan toinen juttu. Vaikka siellä olisi katsomassa minkälainen lauma miehiä tai lapsia, niin Nuutti ei välitä. Se on ihan agilitykoira, se jopa kuumuu yli. Meijän Nuutti. Agilitystä. Nuutti pystyy nyt menemään 20 esteen ratoja. Kontakteille pysähtyy hyvin, mutta keinun kanssa tarvii vähän apuja. Kepit alkaa olla kohta kunnossa. Vaikeaksi homman tekee edelleen minun oikea käsi, joka ei osaa tehdä mitään ja Nuuttikin viihtyisi niin hyvin tuossa vasemmalla puolella. Mutta kivasti menee, nyt vaan pitäisi saada koira heti alusta hallintaan. :D Ehkä keväälle/kesälle katsellaan kisojakin.

 Jostain ihmeestä sain hirveän inspiksen pk-lajeja kohtaan. Vaikka maa oli jäässä, niin silti harmitti ettei enää tarviste maata kylmässä maassa muurahaisten ja hämähäkkejen seassa maalimiehenä toivoen että koira löytäisi äkkiä ja saa nousta ja aivastaa. Hakuporukkaahan meillä ei täällä ole, mutta onneksi sentään jäljen tekoon riittää yksi. Meillä on peltojäljet vaihtuneet metsäjälkiin, ja pitää kyllä sanoa että olen melkosen positiivisesti yllättynyt. Makupalat ollaan jätetty lähes kokonaan pois, niitä tulee enää alussa, kulmissa, polkujen ylityksessä ja lopussa. Vähän alkoi näyttää siltä että jos sinne on makupaloja kylvetty niin Nuutti menee pikkusen sekaisin, alkaa pyöriä ja etsii vaan nakkeja. Nyt kun ei makupaloja enää juuri tulekaan, niin Nuutti jäljestää ihan eri asenteella. Tämän päiväisellä jäljellä pituutta oli ehkä 300 metriä, kulmia löytyi kolme ja keppejä yksi (mihin kaikki mun jälkikepit on hävinneet?). Keppi nousi, kulmat ei valuneet, polkujen ylityksissä ei eksytty ja muutenkin työskentely oli tosi hyvää. Eihän se yhtä tarkkaa ole mitä pellolla, mutta ihan oikeasti, koira työskentelee kuitenkin älyttömän hyvin maastossa, missä aluskasvillisuus on koiraa korkeampaa.

Esineitä Nuutti etsi myös ihan hyvin. Ensimmäinen esine haettiin tosi hienosti, toisella ja kolmannella lähtö oli aika laiska. Kaikki kolme kuitenkin löytyi ja aika nopeastikin. On se tässäkin kyllä kehittynyt. Vajaa vuosi sitten tasoissa olin hyvin tyytyväinen kun se yhden esineen löysi.

Sitten niihin lääkärijuttuihin. Nuutti Akuutissa pissiitin takia, ja mietittiin lääkärin kanssa että voisiko stressi olla aiheuttajana. Saatiin resepti Clomicalm-lääkkeeseen yleisen ahdistuksen takia. Hampaatkin oli vähän huonommassa kunnossa, ja Nuutti pääsi hammaslääkäriinkin gingiviitin ja parodontiitin takia. Selvittiin tällä kertaa puhdistuksella, ja ohjeella pestä Nuutin hampaat päivittäin. Jos parodontiitti etenee hampaiden pesusta huolimatta, niin joudutaan poistamaan nuo vammakulmurit. Toivotaan kovasti ettei siihen tarvii mennä, koska yläkulmureiden poisto on iso ja kallis operaatio.

Wäinö viettää edelleen lomapäiviä mummolassa. Viikonloppuna käyn taas kattelemassa mitä sille kuuluu. Kuulemma se voi hyvin eikä yhtään ikävöi. Se on kyllä lihonut hirveästi, kuulemma kylkiluut ei tunnu. Nyt joutuu koira-parka dieetille. Reppanalle tulee muuten niin vaikea talvi, jos pitää huonolla selällä vielä lisäkilotkin kantaa.

Kuvista kiitos kuuluu Essille.