Lomalla viimeinkin

Tämä viikko onkin vihdoinkin se kauan odotettu kesälomaviikko. Menin lupaamaan töissäkin, että mitään en koko viikolla tee, ja toistaiseksi ei ole tarvinnut rikkoa tuota lupausta.

Kesälomaa tulin viettämään porukoille, ne kun lähtivät reissuun ja tarvitsivat koirille hoitajaa. Ollaan täällä nyt ihan puhtaasti shelttiporukalla, Kerttu juoksuineen jäi Ouluun siskonsa kanssa.

Koirat on päässeet uimaan nyt päivittäin, kun on lämpimät ilmat. Tai Nuuttihan näistä on ainoa joka ui, Wäinö ja Uno vaan räkyttää rannalla. Nuutille uinti tekee kuitenkin kauhean hyvää, kun tuo voisi olla vähän hoikemmassa kunnossa. Viime kesään verrattuna Nuutin uintitaktiikka on parantunut huomattavasti, enää se ei pärski pystyasennossa lyhyiä matkoja, vaan se ui ihan niin kuin koirat yleensä ja se ui melko pitkää matkaa. Uiminen on sille kyllä ihan hyväksi, jos se vaikka auttaisi karkottamaan sen ylimääräsen puoli kiloa siitä kylkiluitten päältä.

Koirat on vähän päässeet tokoilemaankin, paitsi Nuutti joka sai vähän koiratanssia pitkästä aikaa. Nuutti oli kyllä vallan tohkeissaan siitäkin, mutta kaipa sille on aivan sama mitä tehdään kunhan tehdään. Paitsi jos tehdään agilityä, joka on parasta, ja jossa kun ohjaaja kämmää niin koiralla palaa hermot. Viime treenit oli kohtuullisen vaikeat, radalla oli päällejuoksua, saksalaista ja sylkkäriä. Kyllähän Nuutti osasi, mutta itsellä oli vähän enemmän vaikeuksia. Aikansa kun sitä rautalangasta väännettiin niin alkoihan se sujua, mutta Nuutista kyllä huomasi että kärsivällisyys oli koetuksella. Väliin se ei edes katsonut minuun päinkään, vaan meni rataa miten itse tykkäsi. Sitten taas kun tuli sen verran helppo kohta että jopa itse osasin sen ohjata, niin ei Nuutilla ollut mitään ongelmia kuunnella ohjausta. Ehkä joskus itekin oppisin ohjaamaan, niin voi olla että radat rupeaisi sujumaan ilman räkytystä.

Tokoja on otettu Wäinön kanssa. Wäinöhän ei ikinä ole ollut tokokoira, eikä sillä ole edes alo-luokan liikkeet hallussa. Hyvinhän se seurasi, eikä liikkeestä maahanmenokaan ollut paha, luoksetulossa tulee hyvin sivulle asti mutta liikkeestä seisomista sille ei kukaan näköjään ole opettanut. Olkoot oppimata, ei sitä kukaan ole kisoihin viemässäkään. Innoissaan se oli kun pääsi jotain tekemään, sehän se on pääasia.

Kerttu nyt vaan on hyvä. Viime treenit oli näin liikkeiden puolesta kauhean hyvät, käyttäytymisen puolesta taas ei. Paikkamakuu on Kertulle se vaikein asia, ja kahden minuutin paikallaolossa kävin palkkaamassa koiran vaan kerran. Edistystä siis. Luoksepäästävyydessäkin Kerttu malttoi istua sivulla hienosti, eikä yrittänyt karata kouluttajan syliin. Ilme oli hyvin kärsivän näköinen kun se itseään yritti hillitä, mutta hienosti se siihen pystyi. Seuraamisen alussa Kertun piti pöhistä ja puhista toiselle koiralle, joten siinä vaiheessa oli meillä pienen keskustelun paikka. Keskustelun jälkeen Kerttu oli hetkisen sitä mieltä, että häntä vähintään hakataan, ellei jopa tapeta, joten meni hetki ennen kun sain sille taas vireen vähän korkeammalle (tämän takia en tykkää komentaa koiraa treenikentällä, varsinkaan kun koirat on näin pirun pehmeitä. Vielä vähemmän vaan tykkään possuilusta). Siitä lähtien sitten kaikki meni kivasti niin kauan, kun jotain tehtiin. Käytiin kaikki alo-luokan liikkeet läpi. Kerttu nykyään seuraa ihan kivasti, sillä on yllättävän hyvä vire päällä. On siinä seuraamisessa toki parannettavaa, mm. täyskäännökset. Muutenkin riittää siinä pilkutettavaa. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on molemmat nopeita. Paljon huomattavasti parempia mitä Nuutilla koskaan. Luoksetulo ihan jees, nyt vaan Kerttu jostain syystä kiinnitti huomiota mun vasempaan käteen, ja tuli sitä kohti, eli eteentulo jäi vinoon, eli sitä vielä vahvistetaan. Hypyssä se jää aika eteen, muttei kuitenkaan liian eteen. Hyvällä tuurilla meidän ei tarvii tehdä alokkan hyppy kisoissa kuin kerran muutenkin. Muuten sitten käyttäytyminen oli surkeaa, odotellessa Kerttu pöhähteli kaikelle mahdolliselle. Tyttö-paralla pää oli varmaan hormooneista sekaisin, olihan sillä vasta ensimmäiset juoksut alkaneet. Toivottavasti seuraavissa treeneissä tilanne normalisoituu.

Meijän treenien pitäjä on sitä mieltä, että kisoihin vaan Kertun kanssa heti kun 10 kuukautta tulee täyteen. Ite olen vieläkin vähän vastaan ajatusta kisata pennulla. On tässä toisaalta sosiaalisia painita jonka takia melkeen tekisi mieli kisoihin ilmottautuakin (ja se melko varmasti saisi sen ykköstuloksen, jos mitään hirveitä ei tapahdu), mutta kun toinen on vielä lapsi. Eiköhän se saa kasvaa vähäsen, käydään kisoissa sitten kun koiran kypsyysaste on vähän korkeampi. Saadaan ainakin treenattua avoin luokkakin kisavalmiiksi. Nyt ainakin katellaan ihan rauhassa, koska ketä se haittaa vaikkei tuo olisi 15-kuisena evl:ssä?

Ollaan tosiaan oltu nyt ilman Kerttua muutama päivä, ja kyllä on lauma ilman aussieta masentavan helppo ja rauhallinen. Tänään saadaan Kerttukin tänne, kun saadaan myös ylimääräisiä silmäpareja vahtimaan juoksunarttua uroslauman keskellä. Itsellä ei vaan riitä kärsivällisyys, joten kaikille helpompi vaihtoehto oli jättää Kerttu Ouluun. Kertun kanssa reissaaminen on muutenkin stressaavaa, pitää vaihtaa linja-autoja useemman koiran kanssa ja pitkillä matkoilla Kerttu voi pahoin autoissa. Ja junat maksaa melkeen kympin enemmän, ja koska matkaa ei ole ihan valtavasti, niin se kymppi kyllä tuntuu. Vähäsen alkaa tuntua siltä, että kunhan saadaan Wäinö kotiin niin ei reissata enää ikinä mihinkään. Viimeseen neljään vuoteen mahtuu ihan kivasti kilometrejä.

Wäinö ja Uno kävi lääkärissä viime viikolla. Unon piti päästä hammaslääkäriin taas vaihteeksi, ja samalla sitten kontrolloitiin Wäinön sydänultra ja selkäkuvat. Sydänultrassa läppävuodot oli pysyneet ennallaan, eli lääkärin mukaan ei ole etenevää, eli sydän on terve. :) Selkäkuva oli vähän mysteeri. Spondaria oli, muttei niin paljoa mitä oireiden perusteella kuvittelisi. Ei pitäisi tämän määrän luupiikkejä viedä jalkoja alta, joten ei sitten ole tietoa mikä ne vahvat oireet aiheuttaa. Kuulemma voisi olla jossain paikassa selkärankaa nivelrikkoa, mutta jäämme odottamaan kennelliiton lausuntoa. Voi kuulemma mennä kauankin.
Ihan mielenkiinnolla kyllä odotellaan mitä noista kuvista sanotaan. Oon kyllä itse suorastaan hämmästynyt kuinka siistit nuo kuvat on, kun vertaa siihen miten pahasti tuo eläin on kipuillut. Puolitoista vuotta sitten kun sen elämän jatkuminen ei ollut ollenkaan varmaa, kun tuntui ettei se ole kivuton edes päivittäisellä kipulääkityksellä ja kolmen viikon välein tehdyllä hieronnalla. Nyt kesällä se ei ole ollut (tietääkseni) kipeä, mutta keväälläkin näkyi kyllä heti ero koirassa kun se sai Rimadylin. En sitten tiedä onko Wäinöllä joku muu paikka kipeä, jonka olen vaan selittänyt itselleni sillä, että sillä on spondyloosi. Toisaalta taas jos koira vinkuu kivusta kun sitä selän päältä rapsutellaan, niin voisi melkeen vetää johtopäätöksen, että selkään sattuu. Vähän on kyllä nyt mysteeritapaus, mutta seurataan.

Wäinön selän köyristelyä puolitoista vuotta sitten ja vuosi sitten.

Tässä lomailun lomassa ollaan käyty koirien kanssa metsälenkeilläkin. Nuutin kanssa se on melkosen hidasta, koska Nuutti syö kaikki marjat. Ihan oikeasti, kastroidun koiran ahneudella ei ole rajoja. Metsässä tuo mussuttaa kaikki tielleen osuvat mustikat, ja tänäänkin kun kävin katsomassa että missä se koira on, se kurkotteli takajaloillaan seisten vadelmapusikossa. Pihalla kun se on muka mennyt hukkaan niin se löytyy viinimarjapensailta. Melkonen kasvissyöjä siitäkin on tullut. :)

 Mutta kuvia ei tule tämän enempää, koska en osaa käyttää Ubuntua. Tyhmä käyttöjärjestelmä.

Pikkupennusta nuoreksi neidiksi

Kerrankin kun on semmonen ilta, että ulkona tarkenee olla jopa ilman takkia, niin me ollaan yritetty olla mahdollisimman paljon ulkona. Ollaan uitu ja vähän treenattukin. Varsinainen lenkkeily on kuitenkin jätetty aika vähälle.

Tiistaina Nuun tokot palasivat kesätauolta, ja treeneihin otin Kertunkin mukaan. Nuutti teki kisanomaisesti luoksetuloa ja hyppyä. Luoksarissa ensinnäkin jätin koiran vinoon ja annoin vielä pysähtymiskäskynkin liian myöhään. Siihen päälle vielä Nuu valui. Hypyssä ei ollut ongelmaa. Nuutin perusasennot on vaan kauheen vinot. Se on niin pieni, että sen on pakko mennä vinoon että se pystyisi pitämään katsekontaktin. Nyt kun se on karvaton, se perusasento näkyy vähän turhankin hyvin. Mutta kaikki maailman asennepisteet Nuutti ansaitsee, kyllä se vaan tekkee niin ilosesti. :)

Kerttu pääsi tauoilla tekemään jotain ihan perusjuttua. Hälinää oli, ja vähän häiriötä Kerttu siinä otti. Kuitenkin teki riittävän hyvin, kun tajusin vaatimuksia vähän puottaa.

Nuutin treenien jälkeen piti taas vetää treenit, ja sitten ruvettiin Kerttusen kanssa treenaamaan. Kaikki alon liikkeet käytiin läpi. Normaalisti Kertun jäävät on noin miljoona kertaa paremmat mitä Nuulla, mutta nyt se pysähty hitaasti, ja otti molemmilla etusilla yhdet askeleet. Vähän otettiin nopeita pysähdyksiä ja sitten taas rupesi toimimaan. Luoksetulossa Kerttu menee herkästi maahan kun jätän sen, joten otetaan nyt vähän aikaa tuota istuulleen jäämistä. Muuten kaikki toimii ihan loistavasti, ei mitään valittamista. Palkkautupa se jopa lelullakin.

Keskiviikkona mentiin vapaan kunniaksi uimaan, ja koirat polskivat varmaan sen pari tuntia. Nuu oli ihan vesipetona, Kerttu tyytyi kahlailuun. Vesipetoilu väsytti niin koko porukan, että jätettiin Kertun näyttelytreenit välistä ja kentälle mentiin vasta Nuutin agiliteihin. Aksassa treenattiin päällejuoksua, ja Nuutti oli taas kauheen hieno. Ite taas en. Treenien tauoilla otin taas Kertun tokoilemaan, ja nyt ei välitetty yhtään vieressä juoksevista koirista. :) Muutenkin treenit meni taas hyvin. Keskiviikkona Kertulle tuli myös ikää 8 kuukautta.

Perjantaina taas polskittiin, ja saatiin seuraksi Riimi-sisko omistajineen. Nuutille oli varsinkin rankka reissu, koska joutui pysymään aussieitten vauhdissa hyvin lyhyillä jaloilla. Kivaa niillä silti oli koko porukalla, ja loppupäivänä maistui taas uni.

Kertullakin alkoi perjantaina ensimmäiset juoksut. Mitenkään hirveesti se ei oo sotkenut, yksi tippa verta on löytynyt lattialta ja toinen sängyltä. Iso tyttöhän tuo alkaa olla, murkkuiluki vähentyny huomattavasti. Vielä se vähäsen mörköilee, muttei oikeen muuta. Vietit sillä on heränneet, ja se on luonteeltaan ihan aussie. Se vahtii aika paljon (ei ongelmaksi asti kuitenkaan, oikeestaan just sopivasti), se on pidättyväinen vieraita kohtaan (välillä vähän liikaakin, välillä ei lainkaan. Riippuu vieraasta, paikasta ja tilanteesta), se on energinen mutta off-nappi löytyy ja sillä on hyvät hermot (ainakin tähän asti). Vähän se on herkkis, eikä ole kaikista rohkein versio koirista, mutta pääasiassa olen tyytyväinen luonteeseen. Katsotaan miltä homma näyttää juoksujen jälkeen, nythän tuo ei ihan oma itsensä ole. Nyt se vaan kyyhöttäisi sylissä jos se saisi päättää. Vähän rauhallisempikin se nyt on mitä normaalisti. Saa nähdä miten juoksut vaikuttaa treenimotivaatioon. Tiistaina meidän treenit palaileekin tauolta, niin sittenhän se selviää.

Mutta hei, koska kirjottaminen ei inspaa niin laitetaan kuvia:

Mikä kokoero?

Laiskottelua

Otsikko kuvaa aika hyvin meidän kulunutta viikkoa. Tai siis näin koirarintamalla, koska omistajahan on ahertanut töissä vähintäänkin riittävästi. Tulejo kesäloma!

Ei se tahallaan mennyt uimaan, vaan tippu laiturilta

Tiistaina piti kuitenkin käydä vetämässä tokotreenit, joten nappasin omatkin koirat mukaan ja treenasin vähäsen. Nuutin kanssa tehtiin ihan perusjuttua, lähinnä keskityttiin hyvään fiilikseen. Nuutti tekee nykysellään tosi innokkaasti, mutta sitten tuo tekninen puoli kusee. Toisaalta otan sen mielummin näin päin, mitä sitten virheettömän teknisen suorituksen, ja käsittämättömän paineistumisen. Pääasia että Nuulla on kivaa. En tiedä että lähdenkö ollenkaan korjaamaan virheitä, vai annanko Nuutin elää siinä kuvitelmassa että se tekee kaiken loistavasti. 

Kerttu taas tekee kaiken aika loistavasti. Se tekee teknisesti lähes virheettömät suoritukset (esim. jäävissä se pysähtyy heti kun käsky käy, eikä ala korjailemaan jalkojen asentoa, ja se pyrkii itse korjaamaan jos se edistää seuratessa), ja sillä on hyvä vire. Se nykyään myös palkkautuu hyvin lelulla, eli leikkiminen on tehnyt vaan hyvää. Sille voisi alkaa tässä opettamaan pikkuhiljaa palkkaamattomuutta, mutta antaa sen vielä olla lapsi. Se kyllä palkkautuu ihan sosiaalisestakin palkasta, että voi olla että palkattomuus olisi tälle aika helppo juttu, ainakin jos vertaa Nuuttiin (toisaalta mikä tälle ei olisi helppo opettaa, verrattuna Nuuttiin?). Kertulla on myös kentällä karkailu onneksi vähentynyt tuntuvasti. Laitoin sille kentällä liinan perään (sama liina mitä jäljellä, mutta kaulapantaan kiinnitettynä), ja pentu iski nenänsä maahan, eikä nostanut sitä sieltä ennen kun liina irtosi. Kerttu-parka, luuli että jäljelle päästäisiin. Liina ei siis enää tässä ongelmassa toimi, joten jos karkailu jatkuu niin kehitellään jotain uutta.

Vähän agiakin käytiin ottamassa. Nuutin kanssa otettiin vähän pientä pyöritystä. Opittiinpa taas sen verran, että Nuu kyllä menee ne kepit, jos ohjaaja ei ole blokkaamassa koiran tietä. Tämä sama ongelma on tuttu edellisistäkin treeneistä, mutta jotenkin tuntuu ettei se mene jakeluun. Tuohon pitää muistaa oikeasti kiinnittää huomiota tulevaisuudessa, ei me ikinä saada nollia jos en päästä koiraa suorittamaan keppejä. Kerttu pääsi kuokkimaan Nuutin treeneihin, ja otettiin sen kanssa hyppyjä (rimat maassa) ja putkea pienenä ratana. Nyt se on sitten tapahtunut, Kerttu on kasvanut niin isoksi ja nopeeksi etten pysy sen perässä radalla. En vaan saa sitä ohjattua, kun katon vaan sen vauhtia suu pyöreenä. On se vaan nopee, ja jos sillä olis kunnon ohjaaja, niin kyllä se olis tykki. 

Nuutti on taas alkanut arkailemaan arkielämää. Se ei lähtisi mielellään ulos, paitti sillon jos meijän treenireppu lähtee mukaan. Ulkona se on sitten niin jännittynyt, että peitsaa koko ajan. Se on nyt saanut päivittäin Rimadyliä, eli katotaan jos ongelma häviäisi tällä. Jos Rimadyl-kuuri ei auta, niin sitten jatketaan Zylkenellä taikka mahdollisesti hommataan uusi resepti Clomicalmiin. Harmittaa vaan kovasti tämä sen takapakki, kun hetken se oli ihan niinkuin oikea koira. Sen takia vähän mietin, että jos se oireilisi jotain kipua. Takajalathan tuolla voisi olla kipeät, se aina välillä potkasee oikealla takasella, mutta sekin oireilu on hyvin harvinaista.

Kertun arkielämä on taas yhtäkkiä vallan huoletonta. Se on niinkun ei mitään murkkuilua koskaan olisi ollutkaan, ja käyttäytyy melkosen mallikkaasti. Mutta eiköhän se pikku-murkku vielä nosta päätään ja vie mun hermot. Vähän se kyllä vie mun hermoja muutenkin tuolla hemmetin silppuamisella. Toki pitäisi olla kiitollinen siitä, ettei tuo tuhoa mitään oikeeta tavaraa kuten seiniä, lattiaa tai kattoa, mutta kun tulee töistä kotia ja kämppä on kuin pommin jäljiltä, niin oloa ei voi sanoa kovin kiitolliseksi.

Kakara sai itselleen myös näyttelyremmin. :D Näyttelytreeneihin olisi tarkoitus mennä keskiviikkona, ja viimeksi huutia tuli siitä ettei Kertulla ollut hommaan sopivia varusteita. Tarkotus olisi lähteä harrastus-H:n metsästykseen mahdollisimman pian, että pientä kokoa ja massattomuutta (onko se edes sana?) voisi selittää nuoruudella. Kerttu ei ihan varauksettomasti rakasta kaikkia tuntemattomia (tuttuja kyllä, ja joitain tuntemattomiakin), joten en usko että käsittelytreeni ainakaan kauheen pahaa tekisi.

Olenpa miettinyt vähän myös Wäinön käyttämista vetskukehässä. Kuitenkin olen ehkä sitä mieltä että vähän turhaa hommaa. Tiiänhän mie jo valmiiksi, että Wäinö on rotunsa paras, ja jos tuomari on eri mieltä niin sittenhän se on puusilmä, ja rahat on menneet hukkaan. Voipi olla siis todennäköistä, että jätämmä nuo näyttelykehät muille.

Ostin koirillekin uutta ruokaa, Sam's Fieldia. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, Kertunkin jätösten määrä on vähentynyt ehkä viidesosaan. Seuraavan kerran vaan tilaan ihan kotiovelle asti, enkä lähde raahaamaan enää postista kotia. Herranen aika miten on edelleen joka lihas yläkropasta kipiänä.