Laiskottelua

Otsikko kuvaa aika hyvin meidän kulunutta viikkoa. Tai siis näin koirarintamalla, koska omistajahan on ahertanut töissä vähintäänkin riittävästi. Tulejo kesäloma!

Ei se tahallaan mennyt uimaan, vaan tippu laiturilta

Tiistaina piti kuitenkin käydä vetämässä tokotreenit, joten nappasin omatkin koirat mukaan ja treenasin vähäsen. Nuutin kanssa tehtiin ihan perusjuttua, lähinnä keskityttiin hyvään fiilikseen. Nuutti tekee nykysellään tosi innokkaasti, mutta sitten tuo tekninen puoli kusee. Toisaalta otan sen mielummin näin päin, mitä sitten virheettömän teknisen suorituksen, ja käsittämättömän paineistumisen. Pääasia että Nuulla on kivaa. En tiedä että lähdenkö ollenkaan korjaamaan virheitä, vai annanko Nuutin elää siinä kuvitelmassa että se tekee kaiken loistavasti. 

Kerttu taas tekee kaiken aika loistavasti. Se tekee teknisesti lähes virheettömät suoritukset (esim. jäävissä se pysähtyy heti kun käsky käy, eikä ala korjailemaan jalkojen asentoa, ja se pyrkii itse korjaamaan jos se edistää seuratessa), ja sillä on hyvä vire. Se nykyään myös palkkautuu hyvin lelulla, eli leikkiminen on tehnyt vaan hyvää. Sille voisi alkaa tässä opettamaan pikkuhiljaa palkkaamattomuutta, mutta antaa sen vielä olla lapsi. Se kyllä palkkautuu ihan sosiaalisestakin palkasta, että voi olla että palkattomuus olisi tälle aika helppo juttu, ainakin jos vertaa Nuuttiin (toisaalta mikä tälle ei olisi helppo opettaa, verrattuna Nuuttiin?). Kertulla on myös kentällä karkailu onneksi vähentynyt tuntuvasti. Laitoin sille kentällä liinan perään (sama liina mitä jäljellä, mutta kaulapantaan kiinnitettynä), ja pentu iski nenänsä maahan, eikä nostanut sitä sieltä ennen kun liina irtosi. Kerttu-parka, luuli että jäljelle päästäisiin. Liina ei siis enää tässä ongelmassa toimi, joten jos karkailu jatkuu niin kehitellään jotain uutta.

Vähän agiakin käytiin ottamassa. Nuutin kanssa otettiin vähän pientä pyöritystä. Opittiinpa taas sen verran, että Nuu kyllä menee ne kepit, jos ohjaaja ei ole blokkaamassa koiran tietä. Tämä sama ongelma on tuttu edellisistäkin treeneistä, mutta jotenkin tuntuu ettei se mene jakeluun. Tuohon pitää muistaa oikeasti kiinnittää huomiota tulevaisuudessa, ei me ikinä saada nollia jos en päästä koiraa suorittamaan keppejä. Kerttu pääsi kuokkimaan Nuutin treeneihin, ja otettiin sen kanssa hyppyjä (rimat maassa) ja putkea pienenä ratana. Nyt se on sitten tapahtunut, Kerttu on kasvanut niin isoksi ja nopeeksi etten pysy sen perässä radalla. En vaan saa sitä ohjattua, kun katon vaan sen vauhtia suu pyöreenä. On se vaan nopee, ja jos sillä olis kunnon ohjaaja, niin kyllä se olis tykki. 

Nuutti on taas alkanut arkailemaan arkielämää. Se ei lähtisi mielellään ulos, paitti sillon jos meijän treenireppu lähtee mukaan. Ulkona se on sitten niin jännittynyt, että peitsaa koko ajan. Se on nyt saanut päivittäin Rimadyliä, eli katotaan jos ongelma häviäisi tällä. Jos Rimadyl-kuuri ei auta, niin sitten jatketaan Zylkenellä taikka mahdollisesti hommataan uusi resepti Clomicalmiin. Harmittaa vaan kovasti tämä sen takapakki, kun hetken se oli ihan niinkuin oikea koira. Sen takia vähän mietin, että jos se oireilisi jotain kipua. Takajalathan tuolla voisi olla kipeät, se aina välillä potkasee oikealla takasella, mutta sekin oireilu on hyvin harvinaista.

Kertun arkielämä on taas yhtäkkiä vallan huoletonta. Se on niinkun ei mitään murkkuilua koskaan olisi ollutkaan, ja käyttäytyy melkosen mallikkaasti. Mutta eiköhän se pikku-murkku vielä nosta päätään ja vie mun hermot. Vähän se kyllä vie mun hermoja muutenkin tuolla hemmetin silppuamisella. Toki pitäisi olla kiitollinen siitä, ettei tuo tuhoa mitään oikeeta tavaraa kuten seiniä, lattiaa tai kattoa, mutta kun tulee töistä kotia ja kämppä on kuin pommin jäljiltä, niin oloa ei voi sanoa kovin kiitolliseksi.

Kakara sai itselleen myös näyttelyremmin. :D Näyttelytreeneihin olisi tarkoitus mennä keskiviikkona, ja viimeksi huutia tuli siitä ettei Kertulla ollut hommaan sopivia varusteita. Tarkotus olisi lähteä harrastus-H:n metsästykseen mahdollisimman pian, että pientä kokoa ja massattomuutta (onko se edes sana?) voisi selittää nuoruudella. Kerttu ei ihan varauksettomasti rakasta kaikkia tuntemattomia (tuttuja kyllä, ja joitain tuntemattomiakin), joten en usko että käsittelytreeni ainakaan kauheen pahaa tekisi.

Olenpa miettinyt vähän myös Wäinön käyttämista vetskukehässä. Kuitenkin olen ehkä sitä mieltä että vähän turhaa hommaa. Tiiänhän mie jo valmiiksi, että Wäinö on rotunsa paras, ja jos tuomari on eri mieltä niin sittenhän se on puusilmä, ja rahat on menneet hukkaan. Voipi olla siis todennäköistä, että jätämmä nuo näyttelykehät muille.

Ostin koirillekin uutta ruokaa, Sam's Fieldia. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, Kertunkin jätösten määrä on vähentynyt ehkä viidesosaan. Seuraavan kerran vaan tilaan ihan kotiovelle asti, enkä lähde raahaamaan enää postista kotia. Herranen aika miten on edelleen joka lihas yläkropasta kipiänä.