Pitkästä aikaa agilityäkin

Yllättäen meillä on tällä viikolla ollut taas treeniä. Nuutin tokot jäi töiden takia välistä, mutta muihin treeneihin päästiin. Iteksemmekin ollaan treenattu, Kertun kanssa tokoa ja Nuutin kanssa rally-tokoa.

Mutta päästiin tosiaan pitkästä aikaa agilityyn molempien kanssa. Viimeviikkojen treenit on jääneet väliin työvuorojen ja oman telotun jalan takia, mutta kun nyt sain jalkaan väännettyä lenkkarin, niin ajattelin että kai se agilitytkin kestää (ei kestänyt). Nuutin kanssa tehty agilityrata näytti tältä:



Sen verran muokattiin, että esteeltä 19 mentiin suoraan esteelle 28, sitten 29 ja siihen loppui. Nuutti oli ihan älyttömän pätevänä, se meni tosi mukavasti sinne mihin sitä ohjattiinkin. Ite unohtelin rataa ohjatessa, mutta Nuutilla ei oikeen sen suurempaa ongelmaa ollut. Kepeille se meni tosi kivasti, kun kerrankin ite oli pois edestä. Renkaan hyppäsi ensimmäisellä kerralla väärästä välistä ja kontaktit saisi olla paremmat, mutta muuten Nuu meni kyllä tosi kivasti. Voisi alkaa kattelemaan sen kanssa vähän kisoja, kunhan saa renkaan varmemmaksi. Mutta aika huippua kun alkaa tämä laji jotenkin sujumaan.

Ääliö

Kertulla puolestaan on agikentällä keskittymisvaikeuksia. Se paljon mielummin vaan juoksisi ja unohtaisi esteet. Sen mielestä myös mun oikealla puolella oleminen on vähintään epäilyttävää, ja sille iskee epävarmuus kun se ei oikeen tiedä, että mitä siellä agikentällä tehdään. Vauhtia on kyllä, mutta varmuutta pitäisi saada enempi. Kai se on pakko sitäkin lajia joskus treenata.

Nuutin kanssa ollaan käyty nyt kolme kertaa rally-tokossa. Ollaan käyty alokkaan kyltit läpi, ja nyt siirrytty avointa treenaamaan. Viimeksi käytiin viime vuoden SM-kisojen avoin rata, ja Nuu teki kauheen kivasti. Nuutilla ei oikeestaan ole ollut rally-tokossa ongelmia, mutta ohjaajalla sitten senkin edestä. Ensinnäkin vaikeaa on tuo ALO-luokan hihnapakko. Jotenkin vaikeeta pitää huolta että hihna on löysällä ja keskittyä siinä vielä koiraankin. Toinen mikä on vaikeeta, on liikkeestä maahanmeno. Näin tokoilijana on mahottomuus ymmärtää, ettei sitä koiraa jätetä siihen maahan yksin, vaan sen saa ottaa heti mukaan. Kolmas ongelma on se, että kuljen rally-tokoradalla yhtä tuppisuuna mitä tokossakin. En ikinä muista että sille koiralle saa antaa lisäkäskyjä ja sitä saa siellä kehuakin. Liikkeistä ongelmia Nuutille tuottaa lähinnä perusasennosta seisomaan nouseminen (koska sitä ei ole opetettu). Muuten liikkeet tuntuu aika tutuilta, ja monia ollaan harjoteltu ihan vahingossa (esim. oikeella seuraaminen, pyörähdys) ja loput onnistuu aika kivasti tokotaustan ansiosta. Olen kuitenkin vähän sitä mieltä edelleen, ettei ole mun laji, mutta Nuutti tykkää niin tätä jatketaan. Lisäksi mun motivaatio Nuutin kanssa tokoiluun on taas jossain pohjissa, joten rally-tokon ansiosta tulee Nuutin kanssa treenattua jotain muutakin kun seuraamista.

Kepen kanssa ollaan keskitytty tokoon, ja sillä menee tokoilut aika kivasti. Ainut miinuspuoli on lähestyvät juoksut, joiden takia Kepe on vähän tuuliviiri. Eikä edes pelkästään treenikentällä, vaan myös kotioloissa. Kerttu vahtaa Nuuttia kauheen tarkasti, ja jos Nuutti tekee muka jotain väärin, niin Kertulla on heti hampaat esillä. Ruokaa se vahtaa Nuutilta kauheen tarkasti, ja välillä jotain lelujakin. Ja se on kärttynen kun mikä Nuuttia kohtaan ja pissaa sisälle. Ja jos juoksut tulee ajallaan, niin tätä käytöstä pitäisi katsella vielä reilu kuukausi. Kyllä musta vähäsen tuntuu siltä, että enää ei kovin monia juoksuja tässä huushollissa katsella. Eihän tuo nyt ihan sietämätön ole, mua kohtaan se on samanlainen kullanmuru mitä aina ennenkin, köllöttelee kainalossa ja puskee päätä syliin, eikä se lenkeilläkään reuhaa. Nuuttia kohtaan se on kyllä täys sika, ja treenikentällä saattaa iskeä laamavaihteen päälle tai lähteä vaeltelemaan omille teilleen. Kisathan Kertulla olisi ensi viikolla, mutta pitää katsella että mitä me niiden kanssa tehdään. Samana päivänä ois nimittäin Nuutille agiepikset, jotka houkuttaisivat kyllä huomattavasti enempi (jos jalka kestää). Mutta Kertun tämän vuoden kisat alkaa käydä vähiin, nyt tulee juoksutauko, sitten mahdollisesti oma leikkaus, sitten Kertun luustokuvat ja toivottavasti myös sterkkaus jossain vaiheessa. Mutta kisataukoa odotetaan kyllä innolla, saapahan keskittyä välillä muuhunkin kuin tokon vääntöön.

Juhannusta kuvina

Juhannusta ollaan tänä vuonna vietetty 12 hengen porukasta, joista puolet kulkee neljällä jalalla. Lähdettiin pois kaupungista, ja varsinkin maalaiskoira Kerttu oli melko innoissaan. Ensimmäisen illan aikana ei neiti meinannut rauhottua ollenkaan, olisi vaan juossut täysillä koko päivän jos olisi itse saanut päättää. Mitään ihmeellistä ei edes tehty, ei edes treenattu. Kamera oli mukana, ja jokusen kerran koiratkin saatiin kuviin.

Nyt ollaan taas kaupungissa, ja Kerttu ja Nuu molemmat sammuivat heti kun kotiin tultiin. On se maalla lomailu rankkaa. Huomenna taas jatkuu treenit, olenkin jo vähän saanut suunniteltua että miten tästä jatketaan. Vähän pientä motivaatiotreeniä ollaan kisojen jälkeen tehty, ja nyt olisi sitten taas aika alkaa pilkkua viilaamaan. Voittajaluokan liikkeistä otetaan käsittelyyn metalli, tunnari, kaukot ja ruutu, mutta muuten pysytään avoimen liikkeissä vielä hetki. Kertulla kaikki voittajan liikkeet on jo aluillaan, mutta onhan niissä vielä työtä. Onneksi on nuori koira eikä kiirettä mihinkään. :)

Kertun avoimen luokan korkkaus

Kertun kans käytiin tänään kokeilemassa miten ne avoimen tokoilut sujuu. Taas sitä mietti, että minkä takia näiden kanssa kisaa, kun se on aivan kamalaa. Jännittää jo viikkoa etukäteen, ja viimestään kisapaikalla tuntuu siltä että antaa olla ja mennään kotia.

Tällä kertaa sitä on kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Kerttu oli tosi fiksua tyttöä kehässä ja sen ulkopuolella. Kehässä jännityskin pikkuhiljaa laantui, kun huomasin että tämähän menee ihan mukavasti.

Tämän päivän lottorivi siis näytti tältä:

Paikkamakuu 9
Nousi tosi vinoon perusasentoon, piste pois siitä. Muuten oli kuulemma tosi kivasti.

Seuraaminen 8
Ennakoi lähdöt aina perusasentojen jälkeen. Muuten pääosin hyvää, pieniä kontaktin katkeamisia.

Liikkeestä maahanmeno 10
Ilmeisesti se sitten oli hyvä, tässä vaiheessa en enää niin kuunnellut tuomarin palautetta kun keskityin koiraan.

Luoksetulo 8½
Alussa mietti että pitääkö tässä nyt istua vai laittaa maate (jätin väärällä käskyllä). Pysyi sitten istumassa, teki tosi kivan stopin ja tuli ihan kivasti eteen.

Liikkeestä seisominen 10
Ei mitään, hyvin meni.

Nouto 9
En kuunnellut palautetta, mutta luultavasti jäi liian kauas palautuksessa.

Kaukot 10
Meijän ongelmaliike! Jossa ei ollut mitään ongelmaa! Ei ottanut häiriötä ja takapuoli pysyi paikallaan.

Hyppy 9½
Luultavasti liian hidas istuminen, kun vilkaisi kehän ulkopuolelle.

Kokonaisvaikutus 10
Tosi hyvää työtä teki koko kokeen ajan, en voi (juurikaan) valittaa. Mulla oli ekaa kertaa ikinä kivaa kisakehässä. On se vaan fiksu tyttö!

Yhteispisteet siis 185,5, ja ne riittivät luokkavoittoon ja kunniapalkintoon. Tuomarina oli Laakon Tiina. Kerttu oli tosiaan tosi fiksusti kehän ulkopuolella, ja keskittyi tosi hyvin kehässä. Mistään höselöenergiasta ei ollut tietoakaan, mutta työt teki innokkaasti. Palkkaamattomuus ei juurikaan häirinnyt, paitsi että Kerttu oli ehkä vähän vaisuhko liikkeiden välissä. Tuomari ja liikkuri moikattiin tosi iloisesti, mutta mitään miinusta ei siitä tullut. Ja bortsunahan tuo arvosteltiin. Tuomari sanoi jotain "bortsumaisista eleistä", ja oli vähän hämmästynyt kun kerroin koiran olevan aussie.

Eilen tosiaan suunnittelin kisakalenterin polttamista, mutta jäikin tekemättä. Nyt katsellaan seuraavaan AVO-koetta, ja samalla viilaillaan voittajan liikkeitä kuntoon. Tarkotus olisi tosiaan kisata vielä avoimessa täysin ilman tulospaineita ja kerätä vaan kisakokemusta molemmille. Reilun kuukauden päästä alkaa tyttösellä juoksut, joten kisataukoa on ainakin elokuu. Heinäkuulle mahdollisesti yhdet kisat, ja syyskuulle toiset. Sitten katsellaan että kisataanko edelleen avoimessa vai keskitytäänkö voittajaan.