Nonni, nyt se sitten tuli, se viimenen alokasluokan ykkönen. Aika hilkulle meni, pisteitä 160,5 ja surkea esitys.
Luoksepäästävyys olikin se ainoa positiivinen ylläri. Ennen koetta Nuu oli taas sillä päällä, että haukuttiin kaikki, tutut ja tuntemattomat kokoon, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tuomarinki se ehti haukkua ennen koetta, joten olin melko varma että hylkyyn menee. Noh, Nuuhan tosiaan yllätti, kun luoksepäästävyydessä se meni iloisesti vastaan, häntä heiluen. En sitten tiedä mikä hetkellinen mielenhäiriö koiralle tuli.
Paikkamakuu meni siihen normaaliin tyyliin. Siinä se pysyy, vaikka pää pyöriikin. Jos vaan omistajalta löytyisi energiaa ja mielenkiintoa, Nuutti opettelisi pitämään pään maassa paikkamakuun ajan. Varsinkin nyt, kun aika pitenee ja ohjaaja menee piiloon, pelottaa hitusen ettei Nuutti siinä enää pysykään.
Seuraamiset oli molemmat ihan hirveät. Vielä pahemmat itseasiassa. Ensinnäkin piti pelätä ja räkyttää kehän laidalla olevat lapset. Sitten kun päästiin matkaan, Nuutti vaan kulki mukana muttei se seuraamista ollut. Molemmat seuraamiset meni yhtä huonosti.
Liikkeestä maahanmenon alussa olin jo lähteä kävelemään kehästä. Meni pieni ikuisuus että sain koiran sivulle, taas räkytettiin yleisö. Seuraaminen oli vaihteeksi surkeaa, ja maahan-käsky piti antaa melko lujalla äänellä. No, sentäs se onnistui.
Luoksetulossa ei juurikaan ongelmaa, vauhti oli hyvä, mutta piti vähän kiertää yleisöstä pois päin.
Liikkeestä seisomisessa yllättäen seuraaminen surkeaa, muuten ihan jees.
Hyppy sitten taas onnistui, mutta se on meillä melko vahva kympin liike joka ei edes sisällä sitä seuraamista.
Kokonaisvaikutus taisi olla vitonen. Kertoo varmaan miten loistavasti tämä koe meni. :D
Noh, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Avoimeen ei tarvitse mennä ihan hetkeen, ja taitaa jäädä sittenkin tammikuun koe väliin. Pitää saada pojalle ensin tuo palkkaamattomuus kuntoon, koska palkan kanssa kyllä tehdään. Pitäisi kulkea möllitokoissa, mutta niitä ei harmi vaan kamalasti ole. Tästä kuitenkin lähdetään etenemään lomailulla, nyt ei hetkeen tokoilla. Aletaan treenaamaan jotain muuta, varmaan koiratanssia tai rahanetsintää. Vähän agilityäkin saatetaan harrastella. Harmi, että maastokausi loppuu. Nyt olisi ollut hyvin aikaa keskittyä jälkeen. Sitten kun molemmat ollaan tyhjätty päät kokonaan tokosta, aletaan treenaamaan superpalkoilla ja useampaa liikettä putkeen. Avoimen liikkeet on sinänsä kohtuu hyvällä mallilla, mutta tuo koira ei vaan toimi kisakehässä, ilmeisesti se tietää ettei sieltä tule palkkaa. Sitä siis harjoittelemaan. Nyt viikonlopulle on kuitenkin suunnitelmissa ihan vain metsälenkkiä, jälkeä ja agilityä. Naksutin vetäisi kyllä puoleensa, mutta siihen ei nyt kosketa. Sitä pään maahan laittamista olisi kyllä ihana alkaa naksuttelemaan, mutta molemmat ollaan loman tarpeessa siitä hommasta ja sen ehtii hyvin myöhemminkin.
Wäinö on taas kipeä. Särkylääkettä se on saanut nyt parina päivänä, mutta asento on koiralla ihan lytyssä. Sen näkee ihan siitä miten se makaakin. Seisoessa on etu- ja takajalat lähellä toisiaan, ja selkä on kyyryssä. Istuessaankin se kyyhöttää. Ja hyvänen aika kun se on taas kiukkuinen, Nuuttikin pysyy vapaaehtoisesti kauempana. Tavoite oli päästä ilman hierontaa Helsingin reissun yli, mutta pitää ilmeisesti pirhauttaa hieroja käymään ensi viikolla. Inhottavaa miten nopeasti se menee huonoksi, eihän siitä ole kuin reilu pari viikkoa kun se on hierottu. Selkärangan vierestä tunnustellessa se aristaa selvästi lannerangan lisäksi myös rintarankaa, toivottavasti olisi vain lihasjumia. Selän uusintakuvaukset olisi tarkoitus tehdä keväällä, ja viimeistään silloin lähtee poika käymään ortopedillä. Jollain rahalla pitäisi tietenkin maksaa myös juniorinkin luustokuvat, mutta se on varmaan sen ajan murhe. Mutta hei, Nuutti ei sentään ole käynyt lääkärissä kahteen kuukauteen! Tällä viikolla se on kyllä alkanut pissailemaan tiheämpään, mutta ainakin vielä se vaikuttaa enemmän äijäilyltä mitä sairastelulta. Jos se vielä menee pahemmaksi, niin eihän se auta kuin stixata, mutta toivotaan parasta.
Aika selvää, että Nelda ja Nuutti painii samojen ongelmien kanssa. Neldalla tosin ihmisyleisö ei ole paha asia, vaan koirat... Kuppi menee nurin ja sitten rähähdetään. Pelkään aina, että paikallaolossa Nelda saa päähänsä alkaa tuijotella toista koiraa ja se on menoa sitten. :P
VastaaPoistaToivottavasti saatte Nuutin kanssa treenit luistamaan. Me saatetaan Neldan kanssa uskaltautua kesällä AVO-kokeeseen, kun treenetaan noutaminen, kaukot ja piilossaolo kuntoon. :) Tsemppiä!