Pieni koira suurella sydämellä

Tällä viikolla käväsytin molemmat pojat lääkärissä. Käynnin pääsyynä oli Nuutin pissavaivat, ne kun ei ole menneet ohi antibiooteillakaan. Wäiski pääsi mukaan terveystarkastukseen.

Nuutin pissavaivoihin löytyi taas syyksi struviittikiteet. Hoitona on RC:n Urinary-ruoka. Onneksi kyseinen ruoka on kohtuullisen maistuvaa, tänään maistui kyllä makupalanakin treenatessa. Virtsarakkoa ultrattiin, ja rakon seinämät näytti ihan hyvältä, joten tulehdusmuutokset aiheuttaa ilmeisesti pelkästään kiteet. Mitään bakteeria ei pitäisi siellä kasvaa. Antibioottikuuria ei onneksi tullut, tuo koira kun on niin väsy aina lääkkeiden takia.

Wäinö tosiaan piti käyttää terveystarkastuksessa, että poika olisi päässyt juoksemaan vesijuoksumatolle. Onneksi tosiaan piti, muuten koira olisi luultavasti saanut sydärin kyseisellä matolla. Sydänkuuntelussa sydän oli kuulostanut vähän hassulta, joten otettii röntgenkuvat. Röntgenissä näkyi sitten laajentunut sydän ja diagnoosina oli kardiomyopatia. Sydänvaivat tulivat ihan yllätyksenä, koska Wäinö on ollut viime aikoina tosi pirteä ja iloinen. Häntä heiluu melkeen koko ajan ilman mitään syytä. Ruoka on maistunut ja mitään yleisoireita ei muutenkaan ole ollut. Tuo kardiomyopatia on vähän inhottava sydänsairaus siitä syystä ettei siitä selviä hengissä. Kun oireilu alkaa, niin elinaikaa ei enää paljoa ole. Toisaalta se voi olla vuosiakin oireeton. Nyt on sitten peukut ja varpaat pystyssä, että sairaus on vasta tosi alussa ja meillä olisi Wäinön kanssa vielä ainakin muutama yhteinen vuosi jäljellä. Eihän vasta 6-vuotias koira voi kuolla sydänvikaan. Ensi kuussa lähdetään Ouluun sydänlääkärille, jossa toivottavasti tilanne hiukkasen valoittuu. Saadaan vähän selville missä kunnossa sydän on, ja toivottavasti saadaan jonkinlainen eliniänodote. Nyt saa poju ottaa ihan rauhassa, sen kanssa ei saisi edes juosta saati sitten agiliitää. Jos nuita rajoituksia tulee Oulussa vielä paljon lisää, tuleva kesä tulee luultavasti olemaan Wäinön viimeinen. Tämä syksy oli jo muutenkin vaikea selkävaivojen kanssa, eikä näin mahtava koira enää lisää terveysongelmia tarvitse.

Wäinöllä on nyt sitten hieronnatkin tauolla ainakin sinne sydänkontrolliin asti. Onneksi sentään selkä on ollut kohtuullisen kivuton. Pitää myös pirhautella meidän "oikealle" lääkärille ja kysellä kipulääkityksestä, että uskaltaako Rimadylia syöttää. Muuten me keskitymme Wäinön kanssa vaan siihen, että tämä loppuaika, oli se muutamasta viikosta muutamaan vuoteen, on mahdollisimman mukavaa. Pentusuunnitelmat lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen, uskoisin että Wäinön laumaan ei sen loppuikänä tule enää muutoksia, ellei sydän näytä yllättävän hyvältä.

Vähän iloisempiakin aiheita. Ollaan taas otettu Nuutin kanssa itteämme niskasta kiinni (kiitos koulun käytännöntuntejen) ja alettu treenaamaan. Pääpaino on ollut paikallaoloissa, ja niitä saadaankin ottaa ihan runsaasti. Näkösuoja on Nuutille vaikea juttu, joten treenata pitää. Seuraaminen näyttää taas kivalle. Nuutti näyttää jopa iloiselta, kun sen kanssa taas tokoillaan. Palkkaa on ja runsaasti, ja tällä kertaa harjoitellaan myös se palkkaamattomuus ennen kun mennään kokeisiin. Liikkeet me kyllä saadaan kuntoon, olen siitä ihan varma, mutta koiran motivaatio tehdä töitä pelkällä sanallisella kehulla/rapsuilla on ison työn takana. Otettiin tuossa alkuviikosta pari rullailmaisua, kyllä tuo kakara tietää mitä pitää tehdä. Hyvin se on sen oppinut, vaikka tosi vähän sitä on treenattu.

Tänään on ollut poikien kanssa tosi kiva päivä. Aamulla lähettiin Nuutin kanssa hallille käytännöntunneille. Alussa vähän tokoiltiin, sitten otettiin vähän agilitya ja sitten tokoiltiin vähän lisää. Poika toimi molemmissa tosi hyvin. Tokossa varsinkin kaukot alkaa mennä koko ajan vaan paremmin. Myös paikkamakuu häiriöiden alaisena menee hyvin. Otettiin ensimmäistä kertaa paikallaan istumista, kerran pääsi nousemaan mutta muuten istui tosi hyvin, ei kertaakaan edes yrittänyt maahan. Sitten pöljäiltiin temppujen kanssa, ja Nuutilla oli kivaa.

Kotiin päästyä Nuutti pääsi levähtämään ja lähdettiin Wäinön kanssa lenkkeilemään ihan kahdestaan. Wäinö sai kulkea vapaana omaa tahtiaan, joten vauhti ei kyllä päätä huumannut. Wäinö oli kyllä huomattavasti rennompi mitä Nuutin kanssa kulkiessa, ja tarkoitus olikin että kunhan tuo koulu (reilun kahden viikon päästä!!) loppuu, niin pojat lenkkeilee erikseen.

Nuutin päivän vielä kruunasi leikkihetki kaverin silkin, Enyan kanssa. Nämä pikkukoirat tulee ihan valtavan hyvin juttuun, ja koska molempien "isoveljet" ovat vähän tylsimyksiä niin pikkupiskit purkavat energiansa toisiinsa. Molemmat tykkäävät juosta, ja lujaa ne menevätkin. Wäinö ei enää pääse osallistumaan leikkeihin toistaiseksi voimassa olevan riehumiskiellon takia. Eipä siinä, ei Wäinöä tuo leikkiminen ihan älyttömästi kiinnostakaan, hajumaailma on paljon kivempi. :)

Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas hallille tokoilemaan Nuutin kanssa. Pitää alkaa pikkuhiljaa niitä liikkeitä hiomaan paremmaksi. Varsinkin liikkeestä seisomisen kanssa on ongelmaa, kun koira on aina lähdössä mukaan kun kävelen ohi. Noutoon pitää myös saada enemmän intoa, ja kapulan mäklääminen pois. Luoksetulo on ihan kivalla mallilla. Koira tajuaa kyllä jutun, mutta Nuutilla on vähän tapana pysähtyä vinoon. Wäinö taitaa jäädä kotiin. Vaikkei se pidä yksinolosta yhtään, stressaa se varmaan kotona vähemmän mitä hallin häkissä.

Sunnuntaina saatetaan koittaa Nuutin kanssa jotain ihan uutta, nimittäin ajattelimme osallistua match showhun. Itseäni ei minkäänlaiset näyttelyhommat voisi vähempää kiinnostaa, joten tämä on melko uutta itsellenikin. Pari kertaa olen Unon kanssa mätsärikehässä pyörähtänyt, mutta siltikään en tiedä yhtään mitä siellä tehdään. Pääasia että joku vähän käpälöi Nuuttia ja Nuutti on nätisti, ei me sieltä muuta lähdetä hakemaan.