Nyt on sitten istuttu viimenenki päivä koulussa. Ei tuota ole vielä oikeen edes tajunnut, ettei enää tarvii mennä Kaunolle istumaan puoli yhdeksäksi. Haikee olohan tässä tulee, onneksi sentään ei vielä tarvii vaihtaa paikkakuntaa.
Koulun lopun kunniaksi oli tietenkin lopputasot. Mitäs niistä nyt sanomaan, kohtuullisen surkeasti meni kaikki. Esineitä löyty 1/3. Toinen jääneistä oli liian korkealla Nuutille, ei se tajunnut sitä etsiä, toisesta se taas selvästi sai hajun muttei paikallistanut sitä. Onneksi löytyi sentään sen yksi. :) Ja isot pisteet siitä ettei se ottanut häiriöä jatkuvasti ohi ramppaavista pojista, vaan teki tosi hyvin töitä. Välillä vaan tuntui ettei se tiennyt mitä se on etsimässä, mutta esineet onkin aina ollut meille vaikea laji. Ohjaaja kun ei osaa sitä opettaa, ja koiraa ei esineet kiinnosta.
Henkilöhaussa poika löysi kyllä molemmat maalimiehet, mutta työskentely oli astetta huonompaa. Oltiin sisätiloissa ja pimeässä, joten pisteet taas siitä että teki töitä. Paljon siinä tuli oltua henkisenä tukena. Ensimmäisen rullan kanssa oli häsläystä, toinen oli ihan ok.
Toko nyt meni penkin alle. Arvottiin kolme avon liikettä suoritettavaksi, ja mehän saimme seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja liikkeestä pysähtymisen. Seuraamisen surkeus ei enää jaksa yllättää. Välillä tuli nättiä pätkää, mutta sitten keskittyminen herpaantui. Liikkeestä maahanmeno ei mennyt sen paremmin. Seuraaminen oli huonoa ja maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä(!?). Kaksoiskäskyä ei ole tässä liikkeessä tarvinnut käyttää sitten viime syksyn alun, joten totta kai nyt piti jäädä seisomaan. Liikkeestä seisomisessa seuraaminen taas huonoa, jäi kyllä ensimmäisellä käskyllä, mutta jäi katselemaan kaikkea muuta. Liikehti siinä seisoessaan, kääntyi kun menin ohi ja ennakoi perusasennon. Taas jälleen kerran, en muista milloin viimeksi ennakoinut sen. Nuutti saa aina palkan seisoessaan, sitä ei pyydetä sivulle kuin kokeessa. Ehkä sen mielestä tämä sitten oli liian kokeenomainen tilanne, kun kehässä oli meidän lisäksi liikkuri ja tuomari.
Mutta ollaan me vähän tokossa edistytty, noin niinkuin normaaleissa treeneissä. Tunnaria ollaan tehty verkon avulla, kun Nuutti haistellessaan ottaa tunnareita suuhunsa. Nyt sitten Nuutti ilmaisee ne maahanmenolla, ja harvoin ilmaisee väärän. Ohjattua ollaan otettu kans hiukan, lähinnä merkiltä lähettämistä molempiin suuntiin ilman mitään häiriöitä. Merkkiä ollaan myös hiottu, ja se menee paremmin. Nuutti ei enää yritä keilata sitä, vaan jää aika kivasti siihen merkin viereen. Ja Nuutti noutaa! Se ei vieläkään hypi innosta kapulan nähdessään, muttei se myöskään paineistu toimintakyvyttömäksi.
Edelleen tarvitaan treeniä häiriöiden kanssa. Viime viikolla treeneissä herra otti vähän häiriötä, ja ei pystynyt enää edes ottamaan nameja. Kaiken lisäksi se vielä näki kolme ihan uutta ihmistä, haukkui ne joka kerta kun ne liikahteli ja monesti muutenkin. Sivulletulokaan ei onnistunut, vaan sen säikähdys verotti viimeisetkin rippeet aivokapasiteetista. Kunhan kotiin päästiin joskus puoli viiden aikaan, poika nukkui seuraavaan aamuun. Välillä olisi kiva omistaa edes yksi täyspäinen koira.
Mutta Nuutistapa on tullut ihan agilitysheltti. :) Tai no, jos kehitys jatkuu tähän suuntaan niin sitten ainakin on tulossa. Pojalla oli tänään niin hieno vauhti päällä, ettei tosikaan. Ja se ihan oikeasti palkkautuu pallolla paremmin kuin nameilla, tätä toivotaan nyt tokoonkin. Pallo taskuun niin että koira näkee, ja Nuutti suorittaa tehtävät ihan eri fiiliksellä. :) Tästä on hyvä jatkaa tätäkin lajia, kun nyt koirallakin on hauskaa.
Ylihuomenna on sitten Wäinöllä tuomiopäivä. Ihan vähän vaan jännittää mitä sieltä löytyy. Nuutin luusokuvat ei taas jännitä yhtään, sieltä ei voi tulla yhtä huonoja uutisia mitä Wäinöstä. Kovasti on peukut pystyssä, että Wäinöstä vielä eläjäksi on. Luin jostain, että ajoissa havaitulla, ennen oireilua lääkityllä kardiomyopatialla olisi jopa toiveita selvitä jokunen vuosi. Wäinöhän ei onneksi vielä oireile, mutta varsinkin nämä viimeiset kaksi päivää tulen varmaan vahtaamaan tuota koiraa oireiden varalta aika pakkomielteisesti. Onhan tuo koira väsynyt, mutta se on luultavasti enemmän tylsistymistä. Reppana ei ole päässyt tekemään oikeen mitään, kun olen ollut korviani myöten kouluhommissa. Sillon kun otan Wäinön jotain tekemään niin herrahan on aivan innoissaan. Ylihuomenna tähän aikaan tietää jo paljon enemmän, niin Wäinön sydämestä kuin Nuutin luustostakin. Toivottavasti molemmista tulee vain hyviä uutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti