Kisakuume kasvaa

Nuutti jaksaa kyllä aina yllättää. Välillä tuntuu, että junnataan ikuisuus jossain asiassa paikoillaan, välillä taas edistyminen on niin hurjaa ettei sitä uskokaan. Jälkimmäinen pätee tällä hetkellä ainakin tokoiluun. Reilussa kuukaudessa me ollaan saatu avoimen liikkeet kisavalmiiseen kuntoon. Enää pitää palkkaamattomuus saada kuntoon, mutta eiköhän me korkata avoin luokka tämän kevään aikana. Tähtäin olisi huhtikuulle, TK2 olisi tarkoitus saada kesän loppuun mennessä. Katsellaan kuitenkin miten meillä lähtee taas kisaura jatkumaan.

Nyt alkaa olla kuitenkin sellainen olo, että tämän kahden vuoden jälkeen olen vihdoinkin oppinut ohjaamaan pojua. Ohjaajan asenteenmuutos teki ihmeitä koiralle, nykyisin se on tosi innoissaan treeneissä. Nyt pitää vaan treenata energistä koiraa, ja koska Nuutin palautuminen on huono, treeniä vain joka toinen päivä. Se tarkoittaisi että huominen pidetään vapaata, kun tänään on treenattu ja eilenkin menin treenaamaan. Koirassa huomasi kyllä suuren eron, eilen sitä energiaa ja tekemisen intoa oli paljon enemmän kuin tänään. Silti se tänään teki hyvin, vaikka itse olisi pitänyt olla fiksu ja jättää treenit väliin. Huomenna ei treenata, vaikka haluaisin jo kovasti mennä kokeilemaan mitä Nuutti tykkää uusista leluista. :)

Ongelmana meillä on nykyisin koiran arkuus ja häirittävyys. Tiistaina hallilla oli treenamassa meidän kanssa yhtä aikaa poliisit, eli pitkiä miehiä riitti ja Nuuttia hiukkasen jänskätti. Hyvä puoli siinä oli toki se, että Nuutti pääsi syömään namia uusilta miehiltä, ja pystyi jatkamaan treeniä. Liikkeiden kanssa ei oikeastaan ole ongelmia, vaikka paikkamakuu ei vielä luotettava olekaan.

Seuraaminen on tällä hetkellä ihan kivaa. Koira kyllä edistää ja hitusen poikittaa, mutta koska me luodaan nyt motivaatiota, siihen ei aleta kovalla kädellä puuttumaan. Ollaan pyritty pitämään seuraamispätkät pääasiassa lyhyinä, että koiralla ei ehdi mielenkiinto loppua. Seuraaminen kuitenkin näyttää nyt iloiselta, eli aika kivasti ollaan eteenpäin menty. Kunhan saadaan motivaatio kohilleen niin aletaan hiomaan koiran paikkaa.
Jäävät ovat menneet myös hyvin. Nuutti ei käänny mun mennessä ohi ja varsinkin pysähtyminen on hieno. Ainoa vika tässä on se, että Nuu on alkanut ennakoimaan perusasentoa, vaikka ikinä en ole perusasennosta palkannut. Maahanmenossa tarvitaan joskus kaksoiskäsky, joten siihen on alettu kiinnittää huomiota.
Luoksetulo on parhaimmillaan aika priimaa. Se lähtee hitaalla laukalla, mutta laukalla kuitenkin. En varmaan ala hiomaan lisää vauhtia, että poika saa kuitenkin pysähdyttyä. Pääasia ettei pudota raville. Pysähtyminen on hieno, loppupätkä samoin. Pari kertaa on pysähtynyt väärään asentoon (kerran maahan, kerran istumaan).
Nouto on jotain ihan loistavaa. Nuutti juoksee vauhdilla kapulalle, ei pelaa sillä ja tulee nopeesti takasin. Palauttaessa mäklää, sitä siis karsimaan pois. Metallin noutaa yhtä hyvin kun puisenkin, muttei mäklää sitä ollenkaan.
Kaukoissakaan ei oikeen valitettavaa löydy. Tottelee ensimmäisiä käskyjä heti, ei ennakoi eikä liiku. Jotenkin on vaan itelläni sellainen olo, että kisoissa tämä liike ei toimi. Pitää siis saada tämä varmaksi.
Hypyssä ei ole ongelmia.
Ruutuun se juoksee lujaa, ei tarvii apuohjaajaa kuin ensimmäiselle kerralle, että herra muistaa mitä sen ruudun kanssa piti tehdä. Pitää varmaan kohta alkaa harjoittelemaan loppuliikettäkin.
Merkki on siitä ongelmallinen, etten ikinä muista oliko käskysana "merkki" vai "kierrä". Ollaan siis molemmat alussa vähän sekasin, mutta heti kun Nuutti tajuaa mitä pitää tehdä, se juoksee merkille ja jää ilman toista käskysanaa sinne odottamaan.
Tunnari menisi ihan hyvin, jos en sitä äitse väkisin pilaisi. Verkon avulla sain sen jättämään kapuloiden napsimisen, mutta kun ohjaaja ei vain osaa lopettaa ajoissa, niin ikinä ei mennä tässäkään eteenpäin. Pitää varmaan tehdä sama juttu kuin noudon kanssa, ja pakottaa itseni lopettamaan siihen yhteen hyvään kertaan. Kyllä sieltä siis nousee se oma kapula, mutta muitakin pitää välillä pyöritellä.

Palkkaamattomuutta ajattelin lähteä treenaamaan kaukopalkalla. Hallilla laitoin namin alustallle ja pyysin koiran sivulle, mutta tuohan oli ihan liikaa pienen pojan paineensietokyvylle, ja rapsuttelu alkoi jo siitä. Kokeillaan siis aloittaa ihan alusta, ja Nuu saa kotoa hakea namit alustalta jonkun pienen tempun jälkeen. Sitten kun ei kotona paineistu, siirrytään hallille yrittämään uudelleen. Jos ei onnistu niin pitää keksiä jotain muuta, eihän se nyt oikeen ole että koira paineistuu palkkauksesta.

Nuutti pääsi toissapäivänä katselemaan 5-viikkoisia auspain pentuja. Nuutti oli kyllä tosi hieno, vaikka säikäyttikin Jääkaappi-paran kimeällä haukulla. Kun käskin sitten pojan maahan että Jääkaappi pääsi uudestaan tutustumaan, Nuutti antoi pennun kiivetä selkään ja repiä karvoja. On se hieno pieni mies. <3

Wäinöstä ei ole oikeen mitään uutta. Herra viettää lokoisia eläkepäiviä, nytkin makaa selällään vieressä oikeen tyytyväisenä. Se on saanut juosta Nuutin kanssa leikkimässä, on syönyt rustoja ja kongeja kun ollaan Nuutin kanssa treenaamassa ja leikkii paljon. Näytin sitten uusia leluja (pari narupalloa ja uusi pallo) ja se ainakin tykkäsi. Voi kun sillä olisi pää kunnossa, tuolla taistelutahdolla ja saalistamisella se olisi niin helppo kouluttaa. Pentuja herra ei päässyt katsomaan, kun tämä on turhan aggre jopa pennuille. Wäinö myös nappasi palasen pois mun sormesta, kun kierrokset pääsi pikkusen nousemaan. Eipä siihen isoa haavaa tullut, mutta verta tuli ihan kiitettävästi. Pitäisi ehkä joskus uusia se tetanus-rokote, kun kerta omatkin koirat purevat. :D