lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kevät! :)

Kauan ja hartaasti, ainakin syyskuusta lähtien odotettu kevät alkaa vihdoinkin tulla K-Pohjanmaalle. :) Sitä me ollaan poikien kanssa juhlistettu pitkillä lenkeillä ja muutenkin ulkoilemalla. Lumet on sulaneet sen verran nopeesti, että kohta ulkotarhojen ovetkin saa auki ja Nuutti pääsee taas osa-aikaiseksi tarhasiniketuksi. :) Kevään ensimmäiset ulkotreenitkin on takana, vaikka hallilta meidät vielä bongaa ainakin tämän kuukauden.

Treenit on menneet pääasiassa ihan kivasti. Tänään pidettiin vähän kokeenomaisemmat treenit, kaikki liikkeet liikkuroituna mutta palkata sai.
Paikkamakuussa on eniten tullut edistystä. Alettiin sen treenaaminen ihan alusta, ensin olin piilossa 15 sekuntia ja kävin palkkaamassa, sitten 20 sekuntia ja niin pois päin, kunnes tänään viimein päästiin kolmeen minuuttiin. Vieressä oli I-H-A-N-A labbistyttö ja ovesta pukkas sisään vähemmän ihanaa uroskoiraa, ja Nuutti silti pysyi, vaikkakin haukkui. Paljon tässä on toki vielä tehtävää, mutta pienetkin askeleet oikeaan suuntaan tuntuu ihan kivoilta. :) On meillä vielä reilu kuukausi aikaakin.
Seuraaminen menee nykyisellään aika kivasti. Nytkin meni, vaikka yhden täyskäännöksen jälkeen Nuutti löysi maahan kylvettyjä nameja, ja jäi niiden perään. Kontaktia siis pitää vahvistaa, joten nyt viimeistään olisi aika kaivaa se naksutin jostain treenirepun uumenista ja alkaa työstää tätä ongelmaa.
Liikkeestä maahanmeno on jotain kamalaa. Nuutti on tuntunut unohtavan kokonaan koko käskyn. Se jää seisomaan melkeen joka ikinen kerta. Missä tahansa muussa tilanteessa taas maahanmeno toimii, on jopa yksi vahvimmista käskyistä. Tässä otamme harppauksen taakse, ja alan palkkaamaan nopeista maahanmenoista.
Luoksetulo on siitä puolesta kiva, että koira pysyy koko ajan laukalla ja pysähtyy nopeasti. Tosin se ensimmäinen pätkä on niiiin hidasta, että siihen taidan sittenkin haluta vauhtia.
Liikkeestä seisominen on hyvä.
Nouto on vähän niin ja näin. Nuutti osaa sen, mutta tarvii sopivan mielentilan että tekee sen oikeesti hyvin. Lisäksi se mäklää kapulaa. Ajattelin sitten kokeilla painavammalla (hurjat 150 grammaa) kapulalla, mutta sen sivulletuonnissa on sitten selvästi ongelmaa. Taas naksu käteen ja hiomaan.
Kaukot on muuten hyvät, mutta Nuutti paineistuu liikkurista. Liikkuritreeniä siis. Ihmekään kun oli semmoinen olo, että tämä tulee kusemaan kokeessa. Lisäksi joskus Nuu ennakoi maahanmenon.
Hyppy on hyvä, ei mitään moitittavaa.

Tosi hyvät treenit siitä puolesta, että huomasi kyllä mitkä liikkeiden osat vaatii vielä työtä. Hiomista siis löytyy vielä useammasta liikkeestä, mutta ihan hyvällä mallilla ollaan. Palkattomuutta ollaan treenattu tällä viikolla jonkin verran, mutta sitä pitäisi treenata reippaasti enemmän. Ruutua ollaan treenattu, samoin merkkiä. Merkki on aika hyvä, ruutuun pitäisi koira saada menemään suoremmin. Kai se on palattava hetkeksi apuohjaajaan päivän pariin ensimmäiseen treenikertaan.


Wäinö on ilkeä pieni kuspää. Juuri kun olin päättänyt, että tästä jatkuvasta poikien tappelusta tule enää mitään ja Wäinö saa pakata kamansa ja muuttaa mummolaan, niin kaikki riitely loppui kuin seinään. Tässä on menty useampi päivä lähes ilman tappeluita. Nyt en sitten taas tiedä mitä sitä tekisi. Wäinölle voisi olla parempi pohjoisessa, siellä poikaa ei stressaisi eikä tarviisi olla yksin. Täällä voitaisiin taas vihdoin ja viimein keskittyä Nuutin käytökseen. Nuo tappelut olisi olleet oikeen hyvä syy lähettää Wee pois, mutta tälläkin hetkellä pojat nukkuvat vierekkäin. Oikeestihan en mitenkään haluaisi lähettää Wäinöä mihinkään, on se sellainen persoona että talo ilman sitä tuntuu tyhjältä. Toisaalta sen pois laittaminen helpottaisi meidän kaikkien elämää. Ween huono hermorakenne on tässä yksi pointti, pohjosessa sen elämä olisi hyvin tasaista eikä siellä ole mitään mikä sitä stressaa. Itse ei tarviisi enää miettiä mitä Wäinölle tekee treenien ajan, ja Nuutin ei tarviisi pelätä Wäinöä. Katotaan nyt mitä tehdään, kahden viikon kuluttua mennään pohjoseen ja varmaan päätös tehdään vasta siellä.

Kuva: Suvi A
Maanantaina loppuu sitten lomailu, ja pääsen vihdoinkin tekemään toppia pois alta. Jokakeväinen extreme-harrastus tämä hoitolan koirien ulkoiluttaminen peilijäällä, toivottavasti ei kauheen monia luita mene kaatuessa rikki. :D Tiistaina olisi taas treeniä, mikäli kentsulta ehtii. Siihen asti olisi tarkotus pitää Nuutti vapaalla. Juoksukausi Nuun kanssa pitäisi aloittaa, mutta sen ehtii hyvin sitten kunhan pysyy paremmin pystyssä.



Wäinön ohjelmaan kuuluu vain lenkkeily ja ruuan syöminen aktivointileluista. Senkin kanssa on siinä mielessä edistystä tapahtunut, että voin käskeä sen maahan ja sen jälkeen vielä istumaan eikä kuppi mene nurin. \o/ Poika osaa myös rauhoittua ihan kivasti ennen ulkoilua, kunhan itse vaan muistaisin sitä vaatia. Wäinö on myös päässyt yhteislenkeille kavereiden koirien kanssa, ja ollut tosi hienosti, eikä yhtään aggre. Välissä on jopa häntä heilunut. On se hieno poika. <3 Selkäpotilas on yllätetty nyt parikin kertaa noin metrin korkuisen lipaston päältä leluja hakemasta, että kyllä sillä vielä ponnua riittää. Ja sehän jaksaisi leikkiä vaikka vuorokaudet ympäri, ja useammin sitä näkeekin lelun kanssa mitä ilman. Wäinö on siis ollut äärimmäisen hyväntuulinen viimeaikoina, toivottavsti jatkuu samaan malliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti