Hyvä treeni, parempi mieli

Edelleen ollaan piskien kanssa evakossa. Päivät koostuu pääasiassa koirien kanssa touhuilusta, kun en töitäkään ole täällä voinut hakea. Nuutin kanssa treenataan, kahden muun kanssa vaan lenkkeillään ja oleillaan.

Nuutin kanssa treenailut keskittyvät edelleen vahvasti tokopuolelle, ja ylempien luokkien liikkeisiin. Nyt on itelläkin kivasti motivaatiota, kun tuntuu että joka treenit menee paremmin ja koko ajan mennään eteenpäin. Nuutilla on hyvä motivaatio, ja lelupalkka nostaa sitä entisestään. Nuutti kyllä tarvii sitä egon buustausta aika reilusti, varsinkin jos liike jostain syystä tuntuu vaikealta tai Nuutti ei ole ihan varma mitä haetaan.


Ohjattu nouto menee nyt kyllä hyvin. Vasempi puoli on reilusti vahvempi, sieltä ei kapulan haku tuota mitään ongelmia. Oikea on hitusen nahkeampi, joten siltä puolelta haetaan hetken aikaa vaan namia ja lelua. Kyllähän se sieltä kapulankin hakee, mutta askellaji tippuu helposti raviin. Merkin kanssa ei ongelmia oikeastaan ole. Välillä mennään epävarmemmin sinne, välillä taas reipasta laukkaa. Pitää vaan muistaa palkita sitä pelkästä merkistäkin.

Ruutu on nyt ehkä parempi. Naksuttimella, namialustalla ja lelulla ollaan hinkattu sitä, ja ainakin eilisissä treeneissä se juoksi sinne hyvin. Pitää vaan rytmittää treenit niin, että merkkiä/ohjattua ei treenata ruudun kanssa peräkkäin. Myös siis EVL:n ruutu on treenitauolla niin kauan, että Nuutti erottaa varmasti merkin ja ruudun toisistaan.

Kuvaa hyvin meijän laumaa: Uno poseeraa sievästi ja nuo
pari ääliötä nahistelevat taustalla

Luoksetulot toimii nyt aika kivasti. Pysähdys tulee heti, mutta maahanmenossa olen antanut vähän ylimääräistä tukea. Eilen koira kuitenkin napsahti maahankin juuri merkin kohdalla. Hyvä Nuu!

Seuraaminen on välillä loistavaa, välillä vähemmän loistavaa. Eilen tuntui pikkusen edistävän, mutta katsekontakti piti aika hyvin. Tekisi vaan mieli leikata koko koira kaljuksi, tulee astuttua liian monesti karvojen päälle. Häntä on jatkuvasti vaaravyöhykkeellä, ja Nuutillahan menee aina se hetki palautua. Eihän se seuraaminen liian väljää ole, mutta kohta alkaa varmasti olla.


Jäävissä ei oikein ole mitään moitittavaa. Eilen sekottui seisomaan jääminen ja istuminen pitkästä aikaa keskenään, mutta parin toiston jälkeen lähti taas toimimaan. Idari meni myös hyvin, pysähdykset meni oikeen päin ja seuraamaan lähdettiin yhdestä käskystä. Seuraaminen oli myös hyvää, ja kontakti piti.

Tunnari on edistynyt myös. Ollaan saatu toistaiseksi otettua teipit pois kapuloista, ja Nuutti vain haistelee eikä napsi. Oikea kapula löytyy hyvin, ja kaikki kapulat haistellaan varmistukseksi. Ehkä me päästään jossain vaiheessa lisäämään se itse noutaminenkin tähän, mutta kiirettä ei pidetä kun ei haluta tehdä samaa mokaa mitä viimeksi.

Kaukot menee myös ihan kivasti. Ei olla otettu kun kolmen sarjaa jos seisominenkin on mukana, mutta aika hyvin Nuutti pysyy paikoillaan. Välillä ottaa kyllä askelta seisomisen kanssa, ja takapalkka on oltava. Mutta ei kuitenkaan pahalta näytä, varsinkaan treenimäärään nähden.

On se Nuutti kyllä ihan mielettömän fiksu elukka. Eihän sitä tarvii edes kouluttaa, ite se kaiken oppii. Melkeen tekisi mieli lähteä kisaamaan, mutta ei me ehkä haluta pilata tätä nyt. Yritetään voittaa se arkuus, ja katsellaan keväämmällä kisoja. Myös paikkamakuuta pitää treenata ennen kun kisataan, ja saada se piippaus pois. Hyvinhän se paikallaan pysyy, mutta piippaa ja vaihtelee lonkalta toiselle. Paikkamakuuta me ei olla edes treenattu, se pitäisi kyllä ottaa ohjelmaan seuraavissa treeneissä.

Tokon lisäksi ollaan otettu verijälkeä. Nuutti ajoi jäljen hyvin, vaikka pitkään aikaan ei olla verijälkeä tehtykään. Jäljelle tuli mittaa ehkä 200 metriä. Loppupalkaksi ei hirven sorkkaa ollut, mutta Nuutti oli kyllä hyvin tyytyväinen ihan vaan hirven lihaisiin luihin. 

Nuutin pissa kävi myös tutkittavana lääkärissä. Sehän ei ole oireillut, mutta koska sitä ei terveeksikään ole todistettu niin vein sen varmistukseksi tutkittavaksi. Eipä sieltä onneksi kidemurskaa kummempaa löytynyt. :) Ihan kokonaan en siis uskalla ottaa pois koiraa S/O-ruualta, mutta puolet ruuasta on nyt sitten kotiruokaa. Wäinö hän siirtyi vähän aiemmin syömään kotiruokaa vatsaongelmien takia. Mahaongelmat ovat menneet sen verran vaikeiksi, että jätettiin nappulat kokonaan pois. Joko sitä jatkuvasti närästi tai sitten se oksensi sulamattomat nappulat ulos. Katsellaan nyt hetki että miten sillä lähtee sujumaan tämä nappulaton ruoka. Ripulinhan se ehti tässä jo saada, mutta on nyt jo paljon paremmassa kunnossa. Nuuttikin sairasti ripulin seuraavana päivänä, joten mahdollisuus on siihenkin että koirilla pörrää vatsatautia.




Muuten me vietetään päivät ulkosalla metiköissä rämpien. Koko kolmikkoa yritän pitää mukana, ja pari-kolme tuntia päivästä menee. Semmonen päivän vaellus olisi kyllä kiva tehdä tälle syksylle ainakin Nuutin ja Wäinön kanssa, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Illat sitten menee turkkeja puunaillessa. Vähän on taas yksipuoleiseksi pyörähtänyt tämä elämä, kun joka asiassa ovat taas nuo karvakorvat mukana. Eiköhän se siitä sitten helpota kun päästään takaisin sivistyksen pariin ja nähdään ihan oikeita ihmisiäkin.


Mutta jeejee, agilityä päästään treenaamaan Nuun kanssa ens viikolla! :D Jotain muutakin säännöllistä kuin tokon vääntöä, ja jotain muuta ajateltavaa mitä jatkuva tokoilu. Wäinön olisin halunnut myös agiryhmään, mutten uskaltanut enää talvea vasten sitä sinne ilmoittaa. Ei se kuitenkaan enää kohta ole siinä kunnossa että se sitä pystyisi tekemään. Ehkä keväällä katsotaan asia uudestaan, silloin meillä pitäisi olla kohtuullisen tuoreet selkäkuvatkin. Ja voi kun olisi kiva päästä pitkästä aikaa paimentamaan! Ja Wäinö pitää viedä koirauimalaankin uimaan jajaja mitä kaikkee rahanmenoa näistä vielä tulee. Nuutin kastrointi, herrajestas se tulee kalliiksi kiitos piilokiveksen. Nyt pitäisi kyllä kerätä rohkeutta ja rahaa ja viedä se leikkuriin, kun sillä ei ole tulehdusta eikä kisoja tulossa. Kuukauden päästä sitten kirotaan taas uutta pissatulehdusta ja sitä, että miksi en vienyt sitä leikkautettavaksi kun mahdollisuus oli.

Pistetään vielä posetusta kaikkien kolmen karvakorvan toimesta tämän päivän lenkiltä:

Hepuli!

 

Loppuun lähetetään synttärionnittelut sinne taivaslaitumille meidän ensimmäiselle sheltille Ryynille. Jos Ryyni olisi ollut kuolematon, olisi sille tullut edellisen vuorokauden puolella 19 ikävuotta täyteen. Kutinoiden ja huonon sydämen takia Ryyni päästettiin ikiuneen jo yli 7 vuotta sitten.