Pienen Kertun elämää

Ensimmäinen viikko Kertun kanssa on mennyt ihan mukavasti. Kerttu on tosi symppis pentu, se on tähän asti ollut älyttömän kiltti ja mukava. Ollaan vähän opeteltu arkee ja vähän muutakin, ja hyvin on pentu oppinutkin. Kaulapantaa ja hihnaa on pidetty päällä ja niistä ei Kerttu välitä yhtään. Yksin ollaan sievästi, vähän pääsee itkua välillä mutta hiljennytään kyllä parissa minuutissa. Nuutin kanssa tullaan hyvin toimeen ja Luru on maaillman paras painikaveri. Ulkoilu on edelleen pikkusen jänskää, mutta selvitään siitäkin. Ensimmäiset lyhyemmät ja pidemmät vierailutkin on takana.

Keskiviikko oli ensimmäinen sossutuspäivä. Mentiin ensin käymään mun siskon luona. Nuutti jäi kyytistä pois, koska se on väliin vähän kuspää mun siskon shelteille. Kerttuhan oli heti vieraassa paikassa reippaana, ei jännittänyt yhtään ihmisiä tai eläimiä tai ympäristöä. Sieltä lähdettiin melkeen suoraan lääkäriin, jossa vilkastiin Kertun ja sisarusparven silmät. Kerttu sai odotellessa painia sisarustensa kanssa, ja saikin koko kahdeksanpäisen aussielauman kimppuunsa, kun oli ainoa joka oli porukasta siihen mennessä irrotettu. Silmät Kertulla ja sisarillakin oli priimaa, jei siitä. :) Kerttu pääsi myös puntarille, ja painoa oli tasan 3 kiloa. Sheltinpennun kokoinen siis. Mitenkähän mulle sattuu aina nämä kääpiöt? :D

Wäinön mielipide Kertusta

Torstaina lähdettiin sitten pidennetylle viikonloppulomalle porukoiden luokse. Ensin piti mennä kaupunkibussilla linja-autoasemalle, siitä isommalla bussilla reipas tunti, ja loppumatka vielä henkilöautolla. Kerttu oli tosi reippaana, ei välittänyt ihmisistä mitään. Linja-autoasemallakin vaan makoili jaloissa, vaikka ihmisiä kulki molempiin suuntiin. Automatkat köllötteli sylissä ja nukkui. Perille kun päästiin niin ihan yhtä reipas oli. Pikkuveljenkin ensimmäinen reaktio oli että "miksei se pelkää?". :) Unoon ja Wäinöön se pääsi tutustumaan ja kyllähän Wäinö sitä vihasi. Onneksi Kerttu ei kuitenkaan koko loppu ikäänsä ole pentu, ehkä Wäinöki leppyy kunhan pentu saa vähän järkeä päähän. Fiksuhan se kyllä on jo nyt. Turhankin fiksu. Se pyörittelee sellasta aktivointilelua, mitä Nuutti ei ole ikinä tajunnut. Niillä on semmonen systeemi, että Kerttu pyörittää siitä namit ulos ja Nuutti sitten syö ne. Reilu peli.

Nuutti taas on rauhottunu ihan hirveesti pennun tulosta. Se mielellään vaan nukkuisi sohvalla tai sängyllä, koska sinne pentu ei pääse. Oon yrittänyt tehdä aina senkin kanssa jotain, vaikka iso osa ajasta menee kyllä Kertun kans. Treeneissä ollaan käyty, mutta nyt jää tästä lähin hetkeksi yhdet treenit pois, eli jatketaan vaan kahden treenin viikkotahtia. Pitää varmaan omatoimisestikin jotain alkaa tekemään.

Agilityssä Nuutti menee kivaa tahtia eteenpäin. Siis sillon kun keskittyy muuhunkin kun haukkumiseen. Kontaktit vahvistuu kivasti, ei se omatoimisesti pysähdy mutta käskystä joka kerta. Keppeihin ollaan otettu ensimmäiseen ja viimeseen väliin ohjurit, ja ne nyt näyttää auttavan keskittymisen herpaantumiseen. Iso ongelma on se haukkuminen, kun aina ei pää pysy kasassa (meillä kummallakaan). Siihen näyttää auttavan lyhyet radanpätkät ja se, että Nuuttia muistaa kehua sanallisesti. Tänään huomasin että joka ikisestä "oho"-sanasta se haukkuminen alko, mutta sitten kun muisti kehua niin Nuutti pysyi ihan hiljaa.

Kerttu pitäis aika pikaisesti vakuuttaa, koska mun tuurilla me päästään kyllä lääkärille ennen rokotuksiakin. Hitto kun ihminen on niin tyhmä ettei ymmärrä vakuutuksista mitään. Pitää varmaan ottaa ensimmäinen eteensattuva vakuutus.