Kastraattikolli ja showpuudeli

Nyt se päivä sitten tuli ja meni. Nuutista tehtiin torstaina arvostettu yhteiskunnan jäsen eli eunukki. Aamulla vein sen lääkäriin (Kerttu ei päässytkään mukaan, koska korva onneksi parani), ja iltapäivällä hain kotiin pallittoman version. Leikkaus oli mennyt hyvin, samalla oli tarkistettu PVK mikä oli ok, ja kuvattiinpa se selkäkin vihdoin. Mitään vikaa ei löytynyt, oikeen sievän näköinen selkäkuva se oli. Agilityä siis uskallamme harrastaa tulevaisuudessakin. :)

Nuutti lähti hoitoon perjantaiksi, kun itsellä oli töissä iltavuoro. Oli kuulemma ollut hirveen sievästi, oli viihtynyt ja tuli toimeen Papin ja Juliuksen kanssa. Perjantai-iltana Nuutti jatkoi matkaansa pohjoisemmaksi, kun porukat sen kävivät hakemassa. Wäinölle ja Unolle oltiin heti rähähdetty, mutta sen jälkeen ei kuulemma ongelmia ole ollut. Hoitoon Nuu meni syystä pentu, joka on hieman raju leikeissään. En uskaltanut kokeilla että mitä tapahtuu jos laitetaan leikattu koira Kertun kanssa samaan tilaan valvomatta.

Nuutilta jää siis myös ensi viikon agittelut väliin. Tiistaina ei treenata, eikä lauantaina mennä epiksiin. Seuraavalla viikolla toivottavasti päästään treeneihin ihan normaalisti. Kisojakin ollaan katottu, ja jos vaan haavat paranee sievästi niin ens kuussa olisi tarkotus startata. Tuskin sieltä nollaa tulee, mutta kuhan käydään polttamassa vähän lisää rahaa (se 500 euroa lääkäriin toissapäivänä ei näköjään ollut tarpeeksi...) ja katsomassa miten menee. Ihan ilman paineita.

Kerttu on siis ollut jo pari päivää täällä ainoana koirana. Ihan kivaa vaihtelua kyllä keskittyä välillä kunnolla Kerttuun, vaikka tämmöinen yhden koiran talous noin muuten on turhan tyhjä ja hiljainen. Kerttu on kuitenkin tokoilemaan päässyt, ja siinä on kivasti kehittynytkin. Seuraaminen menee ihan mukavasti, paitti että tänään huomasin koiran olevan pikkusen liikaa kiinni kädessä. En siis imuuta sitä, eikä kädessä ole välttämättä namiakaan. Pitää vaan alkaa tuota kättä liikuttelemaan ja häivyttämään, ettei se luule että sitä kättä seurataan. Käännökset vasemmalle oli tänään vaikeita, eli niitä lisää. Takapäätä ei ole vielä ilmeisesti hahmotettu ihan niin hyvin mitä pitäisi, eli takapäätreeniä tulevaisuuteen. Kerttu seuraa maksimissaan ehkä 15 metriä yhteen putkeen, voi jäädä vielä allekin, sitten pitää tajuta lopettaa tai huomio saattaa herpaantua.

Jäävät on tulleet huomattavasti eteenpäin. Käsiapua ei sinänsä tarvii, vaan Kerttu osaa hakea oikean asennon käskysanallakin. Ollaan nyt otettu liikettä vähän mukaan, muttei millään käskyllä. Maahanmeno on parempi, seisominen tarvii vielä treeniä (ottaa oikean asennon muttei pidä sitä) ja istumista ei kauheesti olla vielä edes otettu.

Luoksetulo joko toimii tai ei. Sillon kun se ei toimi, Kerttu joko pamauttaa täysillä päin tai jää liian kauas eteen. Välillä taas on niin hienoo eteentuloa että. Aika vähän ollaan kuitenkin tehty kokonaista tokoluoksetuloa, lähinnä ollaan vaan treenattu sitä että se koira käskystä tulee. Sitten ollaan erikseen hinkutettu eteentuloa.

Nouto on nyt edelleen alkutekijoissään. Vähäsen aina välillä muitetaan sitä ottaa, mutta aika vähäsen. Aina välissä saatetaan ottaa pikkusen, nyt pitäisi ottaa enempi kun voidaan tehdä rauhassa sisälläkin.

Paikallaolo on surkeaa. Tämän viikon tavotteeksi otettiin se, että pääsen 5 askelta koirasta pois päin. Tavoite saavutettiin, eli ensi viikolla pitäisi päästä jo 10 askeleen päähän. Kerttu tasan tietää mitä siltä haetaan, mutta ku ei malta! Liian ihana maailma, paikallaan oleminen on tylsää.

Kertun kanssa on kyllä kamalan kiva tehdä, se on niin innolla mukana eikä se ota häiriöö ympäristöstä. Me ei olla mitenkään verenmaku suussa treenattu eikä aiota treenatakaan, kunhan muutaman kerran viikossa muutaman toiston treeniä otetaan. Kerran viikossa on pentukurssi (joka loppuu parin kerran päästä) ja sen jälkeen lähetään mölliryhmään. Toukokuun lopulle mennään Kertun ja Nuutin kanssa agi- ja tokokoulutukseen, Kerttu saa toimia tokokoirana kun taas Nuu otetaan tuohon agilityyn. Vähän harmitti etten Nuuttiakin ilmottanut tokoon, mutta ehkä se on parempi näin. Nuutti on tullut näissä käytösongelmissaan hirveesti eteenpäin, ja taitaa olla parempi ettei sitä heti lähetä stressaamaan.

Kertun kanssa tehtiin myös ihan uusi aluevaltaus: me mentiin vapaaehtoisesti näyttelytreeneihin! Ikinä en ole näyttelyitä ymmärtänyt (enkä varsinkaan sitä miten se sanelee jalostuksen suunnan hyvin monissa roduissa), mutta pitää sanoa että on ne treenit hirmu hyvää sosialistamista. Ja onpahan sitten sievästi käyttäytyvä eläin kun lähetään sitä H:ta metsästämään. :) Kertusta on kyllä kasvanut melko sosiaalinen likka. Se tykkäisi ihan hirveesti ihmisistä, mutta vähäsen silti ujostuttais. Ero kuitenkin tässä reilussa kuukaudessa on ollut melkoinen, toivottavasti sama meno jatkuu. Käytöstapojahan meillä ei ilmeisesti opeteta (tarpeeksi), ja nyt sitten kurakeleillä onkin ihanaa kun koira pyrkii hyppimään ihmisiä vasten. Onneksi sentään Kerttu edelleen ottaa ohitustilanteissa kontaktin minuun, ja se kontakti pitää siihen asti että ollaan ohitettu. Tänään ensimmäistä kertaa kontakti piti myös kun ohitettiin koira. Koira oli tosin kokoa nyrkillä tapettava, mutta silti, se oli koira. Eikä Kertusta kuulunut pöhinöitä tai ärinöitä. Näyttely- ja tokotreeneissähän Kerttu kyllä käyttäytyy, mutta varsinkin näyttelytreenissä huomasi, että heti kun oltiin toimettomana niin murinat alkoi.

Sen verran vielä kasvupäivitystä Kertusta, että se on nyt iältään 21 viikkoa, painoltaan rapiat 12-kilonen sylivauva ja hampaat on lähes kaikki vaihtuneet (taitaa ylhäällä molemmin puolin olla vielä yhdet P-hampaat). Mittanauhaa ei ole, mutta tommonen polvenkokonen nassikka siitä on kasvanut. Pikkunen se taitaa vieläkin olla sisaruksiinsa nähden, mutta ei se mitään haittaa. Kiltti se on, ja helppo käsitellä. Kaikin puolin tosi mukava. Uhmat on toistaiseksi jääneet, ja nyt taas totellaan heti ensimmäistä käskyä eikä turhia puhista. Mitään se ei tuhoa (tähän mennessä tuhot on 1 villasukan tupsu, 1 kännykänlaturi, paljon paperia silputtu, helkutin paljon on sotkettu), ja on yksin nätisti. Hihnassa yksin ollessa kulkee kivasti, Nuutin kanssa yhessä ei, vaan sillon pyritään rynnimään. Koiria ei ohiteta kivasti, ihmiset ohitetaan. Äärettömän mukava harrastuskaverin alku, energiaa riittää, mutta osaa rauhottuakin hienosti. Nyt kun meillä ei ole Nuuttia vahtimassa, Kerttukaan ei kiinnitä mitään huomiota rappukäytävän ääniin. Pihankin vahtiminen on jäänyt vähälle. Noin yleisesti ottaen oon kyllä ihan kamalan tyytyväinen tähän penikkaan, vaikka onhan siinä huonojakin puolia. Ei vieläkään ymmärrä että keittiöön ei mennä, ja jos keittiön ovi on jäänyt raolleen Kerttu on ihan varmasti pistämässä siellä paikkoja sekasin ja hyppimässä pöydille (ei mene keittiöön siis sillon kun oon itse kotona, koiraportti olis kyllä huippu). Se hyppii myös vasten. Se syö luita sängyllä, vaikka on ihan varmasti tehty selväksi ettei luilla ole mitään asiaa sänkyyn. Se silppuaa. Jos mulla jää eteisen väliovi auki, ja posti tulee, niin posti on silputtu siihen mennessä kun tulen kotiin. Onhan nuo sinällään pikkujuttuja, ja koulutuskysymyksiä. Katellaan sitten kunhan murkkuikä iskee päälle että selvitäänkö näin vähillä ongelmilla. :D

Me täällä odotellaan hyvin malttamattomina jälkikauden alkua. Lumia on sulanut nyt hirveet määrät, lähtispä äkkiä pois nuo loputkin niin päästäisiin tutustuttamaan Kerttukin uuteen lajiin. Ehkä tässä kuukauden sisään?