Nyt on sitten jokaisen minun koiran sairautta päässyt lääkäri kommentoimaan otsikon mukaisilla sanoilla. Wäinö on ehkä Suomen ainoa sheltti, jolla on spondyloosi todettu (jos niitä on muitakin, kuulisin asiasta mielelläni). Nuutin terveydentila nyt on Nuutin terveydentila, ja sitä on noilla sanoilla kuvailtu pahimmillaan tyyliin kerta kuussa. Ja nyt sitten Kerttu. Neidillä on tosiaan oikea korva (ja vähäsen vasenkin) tulehtunut. Tiputtelin pari viikkoa Canofitea korviin, ja perjantaina olisi kuurin pitänyt loppua. Perjantaina oli kuitenkin oikea korva jälleen ihan tulipunainen, joten päätin tiputella Canofitea pääsiäispyhien yli. Parannusta ei kuitenkaan tapahtunut, joten pakkohan se oli soittaa Kerttua hoitaneelle lääkärille. Lääkäri mietiskeli, että tulehdus luultavasti johtuu Canofitesta, jolle Kerttu voisi olla allerginen (korva tulehtunut -> laitettu Canofitea -> parantunut -> kehittänyt allergian Canofiteen ja pahentunut uudestaan). Kuulemma tosiaan hirveen harvinaista. Toinen mahdollisuus, joka on ehkä epätodennäköisempää, on ruoka-aineallergia. Ruoka-aineallergia on ilmeisesti tosi, tosi harvinaista näin pienellä pennulla, mutta koska Kerttu on mun koira, mikä tahansa on mahdollista. Luultavasti tosiaan jonkinlaista allergiaa, mutta eipä tuota voi vielä varmaksi sanoa. Nyt sitten puhdistellaan korvia korkeentaan keitetyllä vedellä, ja kuivataan päälle ettei jää kosteutta. Jos menee pahemmaksi, mennään lääkäriin katsomaan tarvitaanko per os-lääkitystä, ja jos ei ensi viikkoon mennessä parane niin lääkäriin mennään. Voi kun ärsyttää, joku karman laki tässä on pakko olla, kun ei Kertun suvussa mitään allergioita pitäisi olla. Toivottavasti tämäkin olisi vaan joku typerä, ohimenevä juttu millä ei olisi mitään tekemistä allergian kanssa. Onneksi korvat ei paljoa Kerttua häiritse, sisätiloissa rapsuttelee itseään hyvin harvoin, ulkona ravistellaan päätä tuulisilla ilmoilla. Tekisi mieli investoida itselle iso, nätti akvaario jonne tulisi isoja, nättejä taistelukaloja (karppeja haluaisin, muttei ehkä kerrostaloyksiössä hoitsun palkalla onnistu) jotka saa nakata sairastuttuaan kylmästi menemään.
Kerttu on myös treenaillut tokoa. Ollaan treenattu ruutua, kosketusalustaa ja jääviä. Kosketusalustaa treenattiin ihan sen takia, että päädyin opettamaan Kertulle ruutua sen avulla. Tätä ei tosiaan olla treenattu kuin yksi kerta, joten asia on totaalisen kesken. Kosketusalustan pointin se kuitenkin näytti tajuavan. Jäävissä treenattiin asentoja pompun kautta, tarkoituksena siis saada liikkeestä mahdollisimman nopea. Kertulla tämä onnistui aika hienosti, eli nyt vaan häivyttämään apuja. Kertun luoksetulo alkaa olla aika mukavalla mallilla, vauhtia on ja tullaan suoraan eteen. Välillä sitä vauhtia on liiaksikin, eli pentu törmää täysillä päin.
Nuutilla on edelleen tokoilut tauolla. Tarkotus olisi senkin kanssa vähäsen pientä treeniä ottaa, se nyt vaikuttaa olevan niin kivassa mielentilassa. Se on ihan niinkuin normaalit koirat, sen maailma ei romahdakaan vieraiden ihmisten takia. Clomicalm ollaan nyt lopetettu, tilalla syödään Zylkeneä, joka on luontaistuote. Nuutin jatkuva läähättely on loppunut Clomicalmin myötä lähes kokonaan, vaikka edelleen väsynyt koira se on.
Agilitykentillä väsymystä ei kuitenkaan näy. Muutamana viime viikkona on kyllä treenit menneet ihan putkeen. Tänään tehtiin ratatreeniä, ja Nuutti meni ihan virheettömästi. Koko ajan itekin oppii lukemaan tuota koiraa paremmin, niin alkaa käskytkin ajoittua oikeeseen kohtaan. Keppejeä ollaan treenattu molempiin suuntiin. Itelleni oikea suunta on tosi vaikea, mutta Nuutille onneksi ei. Se menee melkeen yhtä hyvin molempiin suuntiin. Vielä kun se oppisi olemaan hiljaa, niin olisin äärettömän tyytyväinen.
Muuten me ollaan koirien kanssa vietetty aika normiarkea. Paimenet pääsevät leikkimään keskenään ulkona melkeen päivittäin. Ulkona Nuutillakin riittää vauhtia, vaikka se varmasti leikkisi mielummin ilman pentua. Kerttu alkaa nimittäin olla jo melko raju leikkikaveri Nuutille, ääliö kun ei tiedä painavansa kahden Nuutin verran. Kerttu antaa Nuutin hakea lelun, sitten tulee vastaan, taklaa Nuutin ja rallattelee itsekseen lelu suussa. Kerttu myös kovasti kyttää ja vaanii Nuuttia. Olen miettinyt että pitäisikö tuokin kieltää (mitään muuta se ei saa kytätä tai vaania), mutta olen antanut olla. Leikkikööt sikamaisesti, Nuutti on iso poika ja Nuutti kyllä sanoo sitten kun riittää.
Nuppuselle on nyt varattu aika kastraatioon. Nuutti yrittää nylkyttää pentua, se haistelee sen pissoja alahuuli väpättäen ja lutkuttaa toisten koirien kusia, niin siitä nyt tehään loppu. Itseäni ei oikeesti huvittaisi viedä sitä ollenkaan kastroitavaksi (riskinsähän siinä on), mutta pakko se on ennemmin tai myöhemmin tehdä. Nyt sillä ei ole tulehduksia päällä, joten nyt on oikeen hyvä aika viedä se. Tai oikeestaan ens viikon torstaina, jollon mulla on vapaapäivä. Saa sitten viettää koko päivän heräilevän koiran kanssa. Toivottavasti vaan kaikki menisi hyvin. Nuutilla on ollut vähän ongelmallisia nuo nukutuksesta heräämiset, mutta nyt se on varmaan niin terve kun se koskaan tulee olemaan, joten eiköhän se siitä. Hintava reissu tästä tulee, kun otetaan vielä piilokiveskastraation päälle virallinen selkäkuva. Ja Kertun korva tsekataan, jos se ei nyt lähde paranemaan.
 |
| Kerttu 18 viikkoa |
 |
| Nuutti lempipuuhassaan, haukkumassa |
 |
| *pus* |
 |
| Näyttelytähtönen |
Nyt on sitten jokaisen minun koiran sairautta päässyt lääkäri kommentoimaan otsikon mukaisilla sanoilla. Wäinö on ehkä Suomen ainoa sheltti, jolla on spondyloosi todettu (jos niitä on muitakin, kuulisin asiasta mielelläni). Nuutin terveydentila nyt on Nuutin terveydentila, ja sitä on noilla sanoilla kuvailtu pahimmillaan tyyliin kerta kuussa. Ja nyt sitten Kerttu. Neidillä on tosiaan oikea korva (ja vähäsen vasenkin) tulehtunut. Tiputtelin pari viikkoa Canofitea korviin, ja perjantaina olisi kuurin pitänyt loppua. Perjantaina oli kuitenkin oikea korva jälleen ihan tulipunainen, joten päätin tiputella Canofitea pääsiäispyhien yli. Parannusta ei kuitenkaan tapahtunut, joten pakkohan se oli soittaa Kerttua hoitaneelle lääkärille. Lääkäri mietiskeli, että tulehdus luultavasti johtuu Canofitesta, jolle Kerttu voisi olla allerginen (korva tulehtunut -> laitettu Canofitea -> parantunut -> kehittänyt allergian Canofiteen ja pahentunut uudestaan). Kuulemma tosiaan hirveen harvinaista. Toinen mahdollisuus, joka on ehkä epätodennäköisempää, on ruoka-aineallergia. Ruoka-aineallergia on ilmeisesti tosi, tosi harvinaista näin pienellä pennulla, mutta koska Kerttu on mun koira, mikä tahansa on mahdollista. Luultavasti tosiaan jonkinlaista allergiaa, mutta eipä tuota voi vielä varmaksi sanoa. Nyt sitten puhdistellaan korvia korkeentaan keitetyllä vedellä, ja kuivataan päälle ettei jää kosteutta. Jos menee pahemmaksi, mennään lääkäriin katsomaan tarvitaanko per os-lääkitystä, ja jos ei ensi viikkoon mennessä parane niin lääkäriin mennään. Voi kun ärsyttää, joku karman laki tässä on pakko olla, kun ei Kertun suvussa mitään allergioita pitäisi olla. Toivottavasti tämäkin olisi vaan joku typerä, ohimenevä juttu millä ei olisi mitään tekemistä allergian kanssa. Onneksi korvat ei paljoa Kerttua häiritse, sisätiloissa rapsuttelee itseään hyvin harvoin, ulkona ravistellaan päätä tuulisilla ilmoilla. Tekisi mieli investoida itselle iso, nätti akvaario jonne tulisi isoja, nättejä taistelukaloja (karppeja haluaisin, muttei ehkä kerrostaloyksiössä hoitsun palkalla onnistu) jotka saa nakata sairastuttuaan kylmästi menemään. 
Kerttu on myös treenaillut tokoa. Ollaan treenattu ruutua, kosketusalustaa ja jääviä. Kosketusalustaa treenattiin ihan sen takia, että päädyin opettamaan Kertulle ruutua sen avulla. Tätä ei tosiaan olla treenattu kuin yksi kerta, joten asia on totaalisen kesken. Kosketusalustan pointin se kuitenkin näytti tajuavan. Jäävissä treenattiin asentoja pompun kautta, tarkoituksena siis saada liikkeestä mahdollisimman nopea. Kertulla tämä onnistui aika hienosti, eli nyt vaan häivyttämään apuja. Kertun luoksetulo alkaa olla aika mukavalla mallilla, vauhtia on ja tullaan suoraan eteen. Välillä sitä vauhtia on liiaksikin, eli pentu törmää täysillä päin.
Nuutilla on edelleen tokoilut tauolla. Tarkotus olisi senkin kanssa vähäsen pientä treeniä ottaa, se nyt vaikuttaa olevan niin kivassa mielentilassa. Se on ihan niinkuin normaalit koirat, sen maailma ei romahdakaan vieraiden ihmisten takia. Clomicalm ollaan nyt lopetettu, tilalla syödään Zylkeneä, joka on luontaistuote. Nuutin jatkuva läähättely on loppunut Clomicalmin myötä lähes kokonaan, vaikka edelleen väsynyt koira se on. 
Muuten me ollaan koirien kanssa vietetty aika normiarkea. Paimenet pääsevät leikkimään keskenään ulkona melkeen päivittäin. Ulkona Nuutillakin riittää vauhtia, vaikka se varmasti leikkisi mielummin ilman pentua. Kerttu alkaa nimittäin olla jo melko raju leikkikaveri Nuutille, ääliö kun ei tiedä painavansa kahden Nuutin verran. Kerttu antaa Nuutin hakea lelun, sitten tulee vastaan, taklaa Nuutin ja rallattelee itsekseen lelu suussa. Kerttu myös kovasti kyttää ja vaanii Nuuttia. Olen miettinyt että pitäisikö tuokin kieltää (mitään muuta se ei saa kytätä tai vaania), mutta olen antanut olla. Leikkikööt sikamaisesti, Nuutti on iso poika ja Nuutti kyllä sanoo sitten kun riittää. 
Nuppuselle on nyt varattu aika kastraatioon. Nuutti yrittää nylkyttää pentua, se haistelee sen pissoja alahuuli väpättäen ja lutkuttaa toisten koirien kusia, niin siitä nyt tehään loppu. Itseäni ei oikeesti huvittaisi viedä sitä ollenkaan kastroitavaksi (riskinsähän siinä on), mutta pakko se on ennemmin tai myöhemmin tehdä. Nyt sillä ei ole tulehduksia päällä, joten nyt on oikeen hyvä aika viedä se. Tai oikeestaan ens viikon torstaina, jollon mulla on vapaapäivä. Saa sitten viettää koko päivän heräilevän koiran kanssa. Toivottavasti vaan kaikki menisi hyvin. Nuutilla on ollut vähän ongelmallisia nuo nukutuksesta heräämiset, mutta nyt se on varmaan niin terve kun se koskaan tulee olemaan, joten eiköhän se siitä. Hintava reissu tästä tulee, kun otetaan vielä piilokiveskastraation päälle virallinen selkäkuva. Ja Kertun korva tsekataan, jos se ei nyt lähde paranemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti