Nuutin kanssa treenattiin ensin liikkeestä jääviä, luoksetuloja, kaukoja, noutoa puisella ja metallisella kapulalla ja sitten otettiin liikkuroituna avoimesta kolme liiketta. Jäävät meni kaikki tosi kivasti. Enää Nuu ei näytä sekottelevan istumista ja seisomista, kun seisominen on ihan uudella käskysanalla. Käskyyn se ei ihan salamannopeasti reagoi, mutta Nuutista ei mitään valioa olla leipomassakaan, joten se saa vähän vapauksia liikkeiden suorittamisessa.
Noudotkin oli hyviä, vaikka se joutuikin sorvattua kapulaa noutamaan. Ihan samanlailla se sitä noutaa, mitä laipallistakin. Metallikapulassakaan ei ollut mitään ongelmaa, vaikka se kapula on Nuutille tosi iso.
Luoksetulossa treenattiin pysäytyksiä ja maahanmenoja. Molemmat on pienessä ajassa parantuneet tosi paljon, varsinkin maahanmeno. Tosi kivasti teki, maahanmenot vähän valui mutta ei enää sitä kolmea metriä. Ehkä niistäkin saadaan vielä hyvät.
Kaukoja joku on selkeesti opettanut tuolle mun selän takana. Ylempien luokkien kaukot onnistuu pari vaihtoa kerrallaan niin, että olen parin metrin päässä. Avoimen kaukoissa taas on pientä sähläystä, mutta koska Nuutti on Nuutti, niin sitä sählinkiä ei siltä tulla saamaan pois. Nuutiksi siis nuokin onnistui vallan kivasti.
On siinä keväässä ne huonotki puolet |
Kertun kanssa treeniaiheena oli luokkatreeni. Koska oltiin justiinsa pari päivää sitten treenattu alo läpi epiksissä, otettiin nyt avoin vähän sovellettuna. Ensinnäkin jätettiin seuraaminen kokonaan pois, koska en halua ennen kokeita pitkää seuraamista tehdä.
Paikkamakuu tehtiin alon tyyliin, eli ohjaaja näkyvillä. Ja kyllä se on täpäkän oloinen, olisi pitänyt tajuta tehdä näitä peruspaikkiksia paljon aiemminkin. Viime syksystä lähtien ollaan tehty vain piilopaikkamakuuta, joten onhan tämä nyt sille vähän uusi tilanne. Ei se kuitenkaan mihinkään sieltä ollut nousemassa, toivotaan ettei nouse kisoissakaan.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvin Kerttumainen, eli täysin päinvastainen mitä Nuutilla. Nopea reagoiminen, mutta hidas hissi-maahanmeno. Mulla ärsyttää hirveesti etten saa sitä vaan pamahtamaan nopeesti maahan, mutta kai tuo tuommoisenakin menee. Voihan se olla ettei alemmissa luokissa hirveästi siitä rokoteta, ja ylemmissäkin se tulee vastaan pelkästään zetassa ja maahanmenossa. Ärsyttää silti.
Luoksetulo oli hyvä alun säätämisen jälkeen, Kerttu nimittäin valui alussa pari kertaa maahan, kun otti takaansa häiriötä. Itse luoksetulossa Kerttu lähti niin nopealla vauhdilla, että olin olla taas vähän myöhässä pysäytyskäskyn kanssa. Hyvin se kuitenkin pysähtyi. Eteentulo oli myös aika hyvä.
Liikkeestä seisominen muuten hyvä, mutta lähti vähän mukaan kun menin taakse. Sitä siis pitää treeniä lisää.
Nouto muuten hyvä, mutta palauttamisessa jäi turhan kauaksi. Lisäksi Kerttu hoppuilee tosi paljon noudossa, se on koko ajan sen oloinen että lähtee varastamaan. Pitää siis noutoon treenata lisää varmuutta.
Kaukoissa se liikuttaa takapuoltaan taaksepäin aina maahanmennessä. Sillä on nämä omat jipot noissa maahanmenoissa, koska se siirtää persaustaan myös sivulta maahan käskiessä. Pitää vaan tehdä paljon liikerataa, jos se oppisi. Tai sitten opettaa pysymään etujalat paikallaan.
Hyppy otettiin alon mukaan. Hyvin hyppäsi, mutta ensimmäisellä kerralla ennakoi sivulle istumisen. Kuulemma annoin itse sille käsimerkin siihen. Toisella kerralla pysyi hyvin seisomassa. Hypylle se vaan meinaa varastaa, pitää olla tosi tarkkana ettei se pääse sitä hyppäämään.
Eilen kävin treenaamassa taas molemmat elukat. Nuutin otin ensin, ja nyt sitten kokeiltiin metallilla hyppynoutoa. Pikkumetallin kanssa ei hyppynoudossa ole ikinä ollut ongelmaa, eikä näyttänyt olevan isommankaan kapulan kanssa.
Ruutua otettiin Nuutin kanssa, ja koska olin laiska, en laittanut targettia ruutuun. Pari kertaa piti antaa lisäkäsky, että Nuutti meni perille asti, mutta sen jälkeen meni mukavasti. Tehtiin sitten EVL-tyyliin lyhyeltä matkalta, eikä tällä kertaa mennyt pieni sheltti sekaisin.
Muutenkin Nuutti oli eilen (ja muutenkin ollut viime aikoina) tosi kivaa treeniseuraa. Se on täpäkkänä mukana, ja pää pysyy kasassa. Kyllähän se sählää, mutta se on niin pieni ongelma kun vertaa siihen, mitä tämä meidän touhuaminen on pahimmillaan ollut. Nyt on sentään koiralla ja ohjaajalla kivaa treenata. Ja Nuuttihan on sitä mieltä, että meidän treenit loppuu aina liian lyhyeen, kovasti se yritti eilenkin protestoida vuoron vaihtoa.
Kepe on kyllä kanssa kiva treenikoira. Tänäänkin häntä heilui koko ajan, paitsi ihan alussa kun teki mieli haistella maata ja siitä annettiin palautetta. Alotettiin siis hypyllä, ja hypyn toisella puolella Kertun olisi niin tehnyt mieli haistella. Huomautin sitten siitä, ja Kerttu pisti maate. Otettiin uudestaan hyppy, ja taas Kerttu pisti maate. Kolmannella kerralla pysyi seisomassa, ja neljännellä oli taas kohtalaisen ryhdikäs asento. Mutta kyllä ne osaa vaikka minkälaisia uusia ongelmia keksiä.
Kerttukin pääsi tekemään ruutua, ja se teki kyllä tosi hyvällä motivaatiolla. Kerttu sai kosketusalustan targetiksi, ja sinne se juoksi joka kerta. Seuraamaan tuleminen ruudusta on vähän vielä vaiheessa, mutta sen nyt opettaa nopeesti jos ruutu on muuten kunnossa.
Kepen kanssa kuitenkin keskityttiin jääviin. Otin treenien vetäjän häiriöksi kävelemään ihan Kertun vierellä liikkeestä maahanmenoissa, ja selkeesti Kerttu otti siitä häiriötä. Kolmannella kerralla vasta uskalsi mennä maahan, ja silloinkin se vilkuili Saraa. Liikkeestä seisomisessa ei ollut tällä kertaa ongelmaa. Paikkamakuuseen jättämisen jälkeen Kerttu nousi puolittain istumaan, ja sen jälkeen pariin kertaan jätti menemättä maate. Aina kun ennen koetta alkaa tulla tämmösiä uusia ongelmia varmoissa liikkeissä, niin kyllähän se rupiaa jännittämään. Pitää vielä ennen koetta ottaa siis paikkista ja jääviä.
Mutta Kertulla oli kyllä niin hyvä fiilis tehdessä, että jos se sen pitää niin tyytyväinen pitää olla, vaikka nollaisi kaikki liikkeet. Pääasiahan sen tässä harrastamisessa pitäisi olla, että molemmilla on kivaa, eikä se, että ekasta kokeesta pakko saada 200 pistettä.
Tänään koirat pääsivät ensimmäistä kertaa tälle viikolle vähän paremmin ulkoilemaan, kun tuo oma ruumiinlämpö on ensimmäistä kertaa tälle viikkoa siellä 37 asteen tuntumassa. Koirat pääsivät vähän oikaisemaan jalkojaan metsään, ja sitten saivat vähän riehua narupallon kanssa. Illemmalla Nuutti pääsee oikomaan jalkojaan agilityyn, ja Kepe taitaa taas lähteä mukaan tokoilemaan häiriössä. Tarkotus olis viedä Kerttu tässä viikonlopun aikana keskustaankin katsomaan vähän ihmisvilinää. Ens viikolla pitää kuitenkin taas olla töissä, niin sillon ei taas aika riitä muuhun kun ohjattuihin treeneihin.
Se on niin sievä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti