Aussiet Hannu ja Kerttu: Talvikauden treenit pakettiin

Nyt on sitten talvikauden treenit treenattu, ja kovasti odotellaan kesäkautta alkavaksi. Viimeset aksat jäi ikävästi väliin, kun aina sillon tällön työt haittaa harrastuksia.

Hallikauden viimeset treenit sujuvat vallan mukavasti. Tiistaina otettiin molempien koirien kanssa luokkatreenit. Nuutin kanssa sekotettiin avointa ja voittajaa, ja Kertun kanssa tehtiin ihan vaan avointa.

Nuutti oli aika fiksuna poikana. Seuraaminen ihan jees, jäävissä pikkusen viivettä reaktionopeudessa, voittajan luoksetulo ei onnistunut ilman takapalkkaa, metallinouto ja metallihyppynouto onnistui tosi hyvin (paremmin mitä puisella) ja ruutu oli ihan jees alkusählingin jälkeen (ei meinannut etsiä sitä katseellaan ennen lähetystä, oli paljon kiinnostuneempi merkistä). Ruudusta seuraamaan tuloon Nuutti tarvitsi kaksoiskäskyn, mutta koutsi oli sitä mieltä, ettei koira vaan kuullut sitä ensimmäistä. Kaukot jätin väliin, ja niitä viilailtiin sitten kentän laidalla. Laitoin Nuutin takajalkojen eteen agilityhypyn riman, ja sen kanssa olikin helppo treenata, koska näin paremmin liikkumiset. Ihan hyvin Nuutti veti muuten kaukotkin, mutta seisomasta maahanmeno oli vaikeaa. Isoin plussa ja edistysaskel on kuitenkin se, että Nuutti ei reagoinut liikkurin käskytyksiin mitenkään. Isoin ongelma taas on liikkeiden välit, koska sitä ylimääräistä touhuamista on, ja sen kitkeminen on vaikeaa. Jotenkin varmasti näkyy tässä ne huonot hermot, niin koiran kuin ohjaajankin. Itehän minä olen sitä tuohon touhottamiseen vahingossa opettanut. Loppuun tehtiin paikkamakuu. Palkan vein treenirepulle, ja oltiin selkä palkkaa kohti. Nuutilla ei kuitenkaan mitään hätää siellä paikkamakuussa ollut, vaikka palkkaa ei nähnyt ja minä olin piilossa. Selkeä edistysaskel siis tässäkin.

Kertun treeneissä olin ihan hämmästynyt, että miten tuo pieni aussie voikaan olla niin pätevä. Sillä on avoin luokka lähes kisavalmis liikkeiden puolesta. Seuraaminen meni mukavasti. Alku meni hyvin ja loppu meni hyvin, mutta keskellä kaaviota hieman edisti ja sen takia vino perusasento. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä (paitsi se hemmetin hitaus, reagoi käskyyn heti mutta itse maahanmeno on edelleen hidas), luoksetulon stoppi oli hyvä ja terävä (voisi olla ehkä hitusen nopeempi ajatellen ylempiä luokkia), liikkeestä seisominen oli loistava, noudossa nakkasin kapulan vinoon, joten palautusasento oli pikkusen vino, muuten tosi hyvä nouto, hyppy oli hyvä heti kun muistin oikean käskysanan takasintullessa (sivu-käskyllä kiertää esteen, tänne-käskyllä hyppää), ja kaukot on heikot. Se kyllä tekee kaikki vaihdot, mutta se istumasta maahanmeno on huono. Se tavallaan pukkaa itsensä etujaloilla maahan, eli takapää liikkuu 10-15 senttiä per vaihto. Pisteitähän tuollakin tulisi varmaan se 7-8, mutta olisihan se kiva saada kuntoon. Ei kai tuo auta kun alottaa alusta, mutta hitto kun kärsivällisyys ei ole se mun vahvin piirre, ja ärsyttää alottaa mitään liikettä alusta. Paikkis otettiin vielä loppuun, kaksoiskäskyllä maahan mutta siinä se makasi hirveän rauhallisesti.

Kyllä meilläki osataan ottaa rennosti

Keskiviikkona
kävin vielä treenaamassa molemmat. Ensin otettiin Nuun kanssa voittajan luoksetuloa, seuraamista ja jääviä. Zetassa sillä on tapana lähteä mukaan, kun menen sen seisoessa sen taakse, joten etupalkalla treenattiin sitä. Kolmisen toistoa se vaati, sen jälkeen pysyi paikallaan. Sitten treenattiin vähän agiltiyn keppejä, ja yksittäisenä esteenä Nuutti irtoaa vaikka kuinka kaukaa, ja pujottelee kaikki. Toisaalta onhan ne menneet radallakin paremmin. Lopuksi otettiin pikkusen hyppynoutoa, jossa ei sen kummempaa ongelmaa ollut, paitti etten ilmeisesti osaa heittää kapulaa.

Nätti poika

Kertun kanssa otettiin ensin hyppyä niin, että sen piti irrota sinne kauempaa. Laitoin namialustan hypyn toiselle puolelle, että saadaan hyppyyn lisää intoa. On vähän vaikiaa löytää tasapainoa, että Kerttu ei ryöstä esteelle, mutta menee kuitenkin käskyn jälkeen innokkaasti. Sen jälkeen otettiin hyppyä takasinpäin, eli niin että vaikka hyppäisikin hypyn reunaan, niin tulee kuitenkin hypyn kautta takasin. Tottistreeneissä harjoteltiin kapulan palauttamista suoraan vinoista noudoista. Kerttu hakee hyvin suoran eteentulon ilman kapulaa, joten annoin sille apukäskyn kapulan kanssa, jolloin toi sen suoraan. Tuota pitää kuitenkin vielä harjotella.

Kepsuttimen kanssa siis alettiin vähän miettimään sitä avoimen korkkausta. Se voisi tapahtua jo ensi kuussa. Eihän tässä mitään muuta ongelmaa ole, kun ohjaajan rakoileva psyyke ja heikko hermorakenne. Kun niitä kisoja ajattelee, niin väkisinkin miettii että Kerttu ei varmasti lähde mukaan seuraamiseen, ei mene liikkeestä maahan, tekee luoksetulon läpijuoksuna, liikkeestä seisomisessa lähtee mun mukaan kun kierrän koiran, ryöstää kapulalle, ei tee kaukoja eikä hyppää hyppyä takasin. Aika epätodennäköistä että näin kävisi, mutta jostain syystä on hirveän vaikea kuvitella, että kisat menisi hyvin vaikka koira osaakin. Ohjaaja vaan ei osaa. Kerttua vähän kyseltiin SM-joukkueeseen, mutta ainakin toistaiseksi ei olla menossa. Ensinnäkin tarvittaisiin se AVO1, eli ens kuun kisoihin tulisi vielä enemmän paineita. Aloonhan me päästäisiin, jos ei startattaisi ensi kuun kisoissa ollenkaan, mutta nääh. Tavallisetkin kisat jännittää ihan tarpeeksi, ja lisäksi Poriin on pirun pitkä matka, joten me taidetaan jäädä ihan kotiin.

Jotkut aussiet vaan jäävät niin pieniksi, ettei iso kieli mahdu mitenkään suuhun

Mutta on ne ihania, molemmat. Oon tosi tyytyväinen tähän edistykseen, mitä Nuutissa on viimesen vuoden sisään näkynyt. Sen kanssa eläminen alkaa olla sellasta, mitä sen koiran kanssa pitäisi ollakin. Ja Kerttu on maailman paras aussikka. Siitä on kuoriutunut niin ihana nuori koira, etten kyllä osannut sellaisesta edes haaveilla. Onhan meillä omat haaseteemme, mutta ne tuntuvat pienenevän sitä mukaa, kun koiralle tulee ikää ja järkeä päähän. Mie olen kyllä niin tyytyväinen kaikkiin mun kolmeen koiraan, ettei ole tosikaan. :)