Nuutin agilitykoulutus

Nuutin kanssa pyörähdettiin taas sunnuntaina agilitykoulutuksessa. Tällä kertaa kouluttajana oli Heidi-Maria Puolakka, ja rata näytti tältä:



Hellettä oli aika reilusti, joten käytettiin ihan kivasti aikaa radan läpikäymiseen ja ohjauskuvioihin. Taas sitä miettii, että miten ihmeessä me tullaan ikinä kisoissa onnistumaan, kun musta tuntuu että edelleen tarviin jonkun vääntämään rautalangasta, että miten tämä kannattaa mennä ja mitä asioita kannattaa ottaa huomioon. Ihan vaikka tuo ensimmäinen putki, vaikka näyttää helpolta niin oikea putken pää on ihan piilossa, ja ainoa putken pää mikä on näkyvillä, on väärä.

Nuutin kanssa sitten edettiin esteelle 22. Alussa ohjasin tosi huonosti, en jotenkin saanut päätä siihen hommaan mukaan. Sama juttu esteillä 5-8, ne piti ottaa pariin otteeseen ennen kun sain Nuutin menemään oikein (tai siis koira meni tosi hyvin, ohjaaja ei). Jännää miten paljon helpompaa on kuivaharjoitella ilman koiraa, kun ei ole mihinkään kiire. Sitten kun se koira juoksee vieressä, niin ollaankin puoli päivää myöhässä.

Kepeille meno oli vaikea, koska Nuutti häiriintyy paljon jos leikkaan kepeille takaa. Nuu kyllä osaa kepit vaikka seisoisin paikallaan, mutta sillon kun leikkaan toiselle puolelle niin ne on koiralle yhtä hepreaa. Kokeilin keppejä myös päällejuoksulla, mutta ylläri, olin taas myöhässä. Loppurata onnistuikin sitten tosi kivasti. Nuutti irtosi hyvin ja pakkovalssi putkelle 19 onnistui. Jos ei olisi väännetty rautalangasta, niin ei olisi onnistunut, olisin varmaan odotellut hypyllä 18 niin kauan, että olisin auttamatta vaihteeksi myöhässä.

Oli tosissaan kuuma, ja Nuutti oli tosi innoton lähtemään radalle. Radalla oli kyllä vauhtia, mutta ekan esteen yli piti pyytää useempaan otteeseen. Se on nyt tehnyt tuota jonkun verran kesän mittaan, aluksi ajattelin että se ottaa vaan itseensä epäselvästä ohjauksesta, mutta nyt rupesin miettimään että onkohan se sittenkin kipeä, lähinnä lihasjumeista. Muuten tuo on tosi (liiankin) pirtsakka tapaus, eikä vaikuta yhtään kivuliaalta, mutta se ottaa kyllä iskua aussieilta ja on sitä vähän mun pitänyt hieroskella, kun on ollut pikkujumeja. Nyt se taitaa tarvita ihan kunnon hieronnan. Hieronnan tarpeesta kertoo myös lisääntynyt peitsaaminen. Hihnalenkit Nuutti nykysin käy fleksin päässä, että ravaisi paremmin. Meinasin riskeerata ja tilata mieshierojan. Se väliin leikkii nimittäin sosiaalista ja hyppii vieraiden miesten syliin.

Nuutin kanssa ollaan otettu myös tokoa ja rally-tokoa. Tokossa Nuun avoimen liikkeet on oikeesti tosi kivat. Se iso miinus on vaan ennakointi, ja paikkiksessa on vähän rauhaton. Seuraaminen on kiva, vähän on edessä mutta se pikkukoirille sallitaan. Pitää hyvin kontaktin ja häntä heiluu. Jäävät on Nuutiksi hyvät. Reagoi heti, ja piuhatkin on vähän lyhentyneet, kun aika nopeesti se sitten toteuttaakin käskyn. Noutaa tosi hyvin, palauttaa vähän huonosti. Luoksetulon stoppi on alkanut taas pelaamaan, mutta ei ole niin hyvä mitä on joskus ollut. Hyppy on kiva, siinä on vaan ennakoinnin vaara. Kaukot ei pelaa. Se nousee ekasta käskystä seisomaan, kun ollaan viime aikoina niin treenattu ylempien kaukoja. Muutenkin joka siirrossa se liikkuu, ja lisäksi ottaa painetta. En sitten tiedä että onko ongelmana se, että koira on epävarma liikkeestä vai se, että omistaja on kauempana.

Kertunkin kanssa on treenattu, kun tarkotus olisi kokeilla piakkoin että irtoaako se viimenenkin ykkönen (jos juoksut ei ala). No, Kerttu tuntuu olevan sitä mieltä, että nyt kun sillä on kaksi ykköstä, niin kyllä se osaa. Enää ei siis tarvii ottaa käskyjä vastaan ohjaajalta, riittää kun liikkuri käskyttää, kyllä Kepe tietää mitä tehdä. Ihanaa, kun näitä ongelmia alkaa pukkaamaan aina ennen kisoja. Noh, toivottavasti juoksut alkaisivat, ei tarviis mennä kisaamaan. Muuten Kepellä ei ole ongelmaa liikkeissä. Seuraamista harjotellaan vähän imuttamalla, että saadaan sitä tiiviimmäksi.

Nyt kun on ollut kivoja ilmoja, niin olen yrittänyt uittaa Nuuttia mahdollisimman paljon. Kepe tietenkin kulkee mukana (mutta ei ui), ja välillä joukkoon on liittynyt Riimikin. Nuutin kunto on kasvanut ihan huomattavasti. Se jaksaa uida tosi pitkiä matkoja, varmaan pitempiä mitä minä. Sen lisäksihän sen pitää juosta hirmusesti rantavedessä (vaikka sieltä Kerttu kerääkin kaikki lelut) ja väistellä tommosia hurjan isoja aussikoita, jotka eivät osaa katsoa mihin juoksevat kunhan juoksevat, joten rantareissujen jälkeen on sheltti aika tehokkaasti väsytetty. (Vaikka jos Nuutilta kysytään, niin hyvin jaksaisi vielä yhdet treenit käydä.)

Kuvat on eiliseltä iltauinnilta.

Vesileikkejä

Pitkästä aikaa kuvapainotteinen postaus, joka ei edes kerro treeneistä (koska niitä ei ole juuri ollut). Pääosissa esiintyvät Nuutti, Kerttu ja Kertun sisko Riimi. Riimi asustelee lähettyvillä, joten aina välillä pääsevät siskoksetkin leikkimään keskenänsä. Toistaiseksi tulevat hyvin juttuun, mitään pientä välienselvittelyä vakavampaa riitaa ei ole tullut. Nuuttikin yrittää kovasti pienillä jaloillaan pysyä aussiekaksikon perässä, mutta aika huonolla menestyksellä. Leikit näillä menee aika samalla kaavalla: Kerttu juoksee lelun perässä, Riimi Kertun perässä, ja Nuutti pitää perää kovasti haukkuen (koska kyllähän nyt jonkun pitää pitää aussiesisaret kurissa).

Riimi edustaa, osa 1

Kovasti se pinkoo, mutta perhana kun muilla on pidemmät jalat.

Riimi edustaa, osa 2

Iltauinnilla

Voivottelua - eli missä me ollaan menossa

Nyt kun me ollaan Kepen kanssa saatu ne pari ykköstä avoimesta, niin ollaan alettu siirtämään katseita sinne voittajaan. Otsikosta huolimatta ei kyllä voivotella yhtään, Kerttu on jossain vaiheessa ihan ite opetellut voittajan liikkeet. Ollaan me niitä toki treenattu, mutta koska ollaan viimeset kolme kuukautta keskitytty alempiin luokkiin, niin oletin että voittajan liikkeissä olis vielä paljon työmaata.

Seuraamisen tempon muunnokset onnistuu. Myös käännökset paikallaan ja askeleet oikeaan ja taakse toimii. Askeleet vasemmalle tuottaa ongelmia, mutta niitä ollaan otettu tosi vähän. Uskoisin että vaikka voittajan seuraaminen on pitkä, niin mielenkiinto pysyy siinä paremmin koska siinä on jotain muutakin kun suoraan kävelyä.

Liikkeestä istuminen sujuu vähäiseen treenimäärään nähden ihan kivasti. Kovin paljoa ei tätä hiota ennen kun päätän, ettei avoimessa enää startata.

Hirmu helppo juttu oli Kepen mielestä

Luoksetulon pysähtyminen korjaantui taas kokeen jälkeen. Maahanmeno on hidas, mutta sen kanssa sama juttu mitä edellisenkin liikkeen, ei treenata ennen kuin avoin on takana, ettei vaan sekoitu.

Ruutu periaatteessa onnistuu, mutta mun pitää käydä näyttämässä eka ruutu (tai käydään yhessä laittamassa targetti sinne) eikä me voida tehdä sitä kun kerran, muuten alkaa aussie säveltämään. Eli varmuus puuttuu.

Hyppynouto on muuten hyvä, mutta Kerttu ei lähde hyppäämään estettä kolmen metrin päästä. Jos lähetän lähempää, niin sitten onnistuu, joten nyt ollaan ihan vaan tuota kauempaa hyppäämistä opeteltu.

Metalli alkaa tuntua jo ilmeisen mukavalta suussa. Osaa Kepe noutaakin sitä, mutta nyt harjotellaan lähinnä palautusta.

Tunnari on hyvä! Ja Kepe tykkää siitä. Joka kerta löytyy oikea kapula. Kapulat on olleet ympyrässä, rivissä ja epämääräsessä kasassa, eikä mikään ole vielä Kepeä hämännyt. Vielä ei olla tehty vieraiden ihmisten hajulla, vaan sörkin ite kaikki kapulat paikalleen koskematta niihin.

Kaukot tuottaa tällä hetkellä eniten töitä, mutta ei oltu tässäkään niin alussa mitä kuvittelin. Liikeradat näyttää aika kivoilta. Ollaan tehty sillain että istun noin metrin päässä, ja tästä pitäisi kohta lähteä kasvattamaan välimatkaa. En vaan tiedä miten, koska en haluaisi takapalkkaa käyttää (en ole sitä Kertulle edes opettanut, ja Nuun kanssa ollaan niin kiinni siinä, että haluaisin koittaa jotain muuta). Lauta alla tuntuu maatessa kurjalta, mutta sen kanssa onnistuu hyvin i-s-i-vaihdot. Ehkä joku pyyhe takajalkojen alle tms. on se mitä lähdetään kokeilemaan.

Maanantaiaamun tunnelmia.

Eli siis ei paha ollenkaan, kaikki on hyvällä alulla. Yritetään nyt tähdätä siihen, että vuoden loppuun mennessä on liikkeet kisakunnossa. Kisa-aikataulu sitten riippuu juoksuista ja sen semmosista. Kaukot ei varmasti valmistu viikossa eikä parissa, mutta nyt niitä vaan pitäisi alkaa treenaamaan. Kaukot on mun inhokkiliike, joten sitä siis treenataankin vähiten, vaikka se vaatisi paljon enemmän tekemistä mitä esim. ruutu.

Nuutin kanssa pitäisi keskittyä myös tokoilemaan, jos sen meinaan vielä kisoihin saada (harmittaa pirusti, kun elokuun kisoissa on miestuomari. Muuten olisi Nuu sinne raahattu, kun Kepe juoksee sillon kumminkin). Paikkamakuuhan Nuutilla tökkii eniten. Piippausta ja levottomuutta, mutta ei se siitä nouse. Ei se siitä kuitenkaan montaa pistettä saa. Oon nyt pyrkinyt käymään näkyvillä jokusen kerran paikkiksen aikana.

Seuraaminen on tosi hyvää jos ei ole häiriötä. Häiriössä sitten kontakti pikkusen rakoilee.

Jäävät valuu vähän, mutta oikeesti ei mitenkään pahasti. On olleet paljon pahempia. Ne ei kuitenkaan mene sekasin, siis maahanmeno ja seisominen keskenään. Istuminen ja seisominen väliin menee.

Luoksetulo riippuu tosi paljon päivästä. Välillä tulee tosi näppäriä pysähdyksiä, välillä taas valuu kun ei malta.

Nouto on yleensä tosi hyvä, mutta palautuksessa tepastelee ja välillä menee maahan kun häslää.

Kaukoissa ekalla käskyllä nousee seisomisen kautta istumaan. Takaosa liikkuu melkeen joka siirtymisessä. Ehkä seiskan tasoa?

Hypyssä ei ongelmaa.

Eli semmosia nuuttimaisia ongelmia. Keskittymiskyky ei riitä ja hermot vuotaa, mutta intoa olisi vaikka muille jakaa. Periaatteessa Nuutilta ei vaaditakaan mitään teknisesti huippusuorituksia, vaan sitä iloista asennetta. Mielellään toki sitä häslää ottaisi vähemmäksi, mutta kun ei tiedä miten. Nuutti on ihan sikahaastava tokokoira, nyt sen jotenkin tajuaa kun huomaa että kuinka helppoa toko välillä onkaan Kertun kanssa.

Pikkumies ja iso metalli

Voittajan ja EVL:n liikkeissä on samantyyppistä ongelmaa, ei malteta palauttaa kapuloita, valutaan vähän ruudussa ja luoksarissa ja yleistä rauhattomuutta muutenkin. Mutta motivaatio on hyvä (ja sitähän minä oon nyt pari vuotta sille hakenut, pitäisi kai olla tyytyväinen).

Nuutilla loppui myös rally-tokokurssikin. Tai no ei lopu vasta kun tällä viikolla, mutta koska olen itse sillon töissä, niin meidän osalta se on nyt ohi. Vähän samaa ongelmaa mitä normitokossakin, eli se malttamattomuus ja häsläys. Muuten alon ja avon kyltit on koiralla hyvin hallussa, ohjaajalla sitten välttämättä ei. Ollaan keskitytty avoimen ratoihin, eli sen hihnan käyttö on jäänyt vähäiseksi, ja sitä pitäisi treenata. Mun pitäisi treenata myös sääntöjä, ikävä kun ei tiedä että paljonko pisteitä menee mistäkin ja millon kannattaa uusia kyltti ja millon ei. Ehkä mie niistä pyrin vielä ottamaan selvää ennen kisoja.

Oulun tokokoe 1.7

Eilen Kerttu pääsi (tai joutui) taas kisailemaan. Mentiin tällä kertaa vieraan järjestämiin kokeisiin katsomaan miten menee. Ennakko-odotukset edellisestä kokeesta huolimatta ei olleet kovin korkealla. Juoksut on tulossa, kisakenttä oli ihan auringossa (Kertullahan on surkea lämmönsietokyky), luoksarin stoppi hajosi kahta päivää aiemmin eikä edellisten kisojen jälkeen oikeen ehditty ottaa kunnollista treeniä. Ollaan me kyllä treenattu, muttei semmosta kisaanvalmistavaa treeniä ehditty ottaa yhtään. Lisäksi kisat kahden viikon välein on aika paljon, kun muistaa että Kepe on vielä kakara.

Rivi näytti tältä:

Paikkamakuu 10
- Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Oli pysynyt paikallaan eikä edes päätään kääntänyt.

Seuraaminen 7½
- Alkoi ihan hyvin, mutta hajoili loppua kohti. Liian epätiivistä (en näköjään tänään osaa suomea, mutta siis oli minuun nähden liian kaukana, mikä se sana nyt onkaan) ja viimeinen perusasento tuli joko viiveellä tai ei ollenkaan.

Liikkeestä maahan 9
- Pysähtyi ja sitten maahan, eli tämä Kertun normi maahanmeno.

Luoksetulo 8½
- Otin tosiaan sunnuntaina ensimmäistä kertaa suullisella käskyllä pysähtymisen, kun se lähtikin käsimerkistä valumaan. Vielä siinä vaiheessa, kun liikkuri kysyi että suullinen vai käsimerkki, teki mieli sanoa että en tiedä, mutta valitsin kuitenkin suullisen. Kyllä se pysähtyi, onneksi. Tuomarin mukaan vauhti saisi olla nopeempi, vaikka laukalla tulikin. Tuli eteen niinkuin pitääkin, mutta sivulle tulo jäi vajaaksi.

Liikkeestä seisominen 9
- Kuulemma tepsuttelua. Se onkin ihan uutta meille. Periaatteessa voi johtua siitä, että otin sen seuraamaan väärällä käskyllä.

Nouto 9½
- Semmonen ihan kiva. Toisaalta ei mitään vikaa, mutta voisi olla näyttävämpi.

Kaukot 6½
- Tarvitsi kaksoiskäskyn maahanmenoon, ja ei sitten meinannut sieltä nousta. Tai siis nousi, mutta istuma-asento oli vajaa, ja annoin toisen käskyn että istuisi kunnolla. Oisin toki voinut jättää toisen käskyn antamattakin, olisi se mennyt läpi, mutta kun itseäni ärsytti enkä halunnut että Kerttu saa tommosia anteeksi ihan syystä että ollaan kisakehässä. Jätin kyllä liikkeeseen väärällä käskyllä, en tiedä johtuiko vajaa istuminen siitä.

Hyppy 7
- Istuminen voisi olla nopeempaa. Kuvittelisi että siinä oli jotain muutakin vikaa kun seiska tuli, mutten kyllä yhtään muista mitä.

Yhteisvaikutelma 10
- Tuomari käytti sanaa pikkusievä, eli teknisesti hyvä mutta voisi tehdä isommalla vaihteella. Ite olen samaa mieltä, Kerttu ei nyt ollut ihan niin vietikäs mitä normaalisti on, enkä ihan täysin tyytyväinen ollut. Tuomari oli sitä mieltä, että koira on varmasti omimmillaan sitten, kun päästään tekemään vauhtiliikkeitä ylempiin.

Yhteispisteitä siis 169, eli toinen AVO1 ja sekin tuli luokkavoitolla. Tuomarina toimi Pärssisen Pipa.

Mutta ihan hassua oli se, että mulla ei kamalasti enää jännittänyt kisakehään päästyäni. Lähinnä vitutti, kun huomasin että koira laamailee, mutta sekin meni ohi melko nopeesti. Kerttu oli tosiaan melko poikki, en tiedä sitten ottiko se niin vahvasti siitä lämmöstä vai oliko vaan liian tiukka kisatahti. Viilennysliivi sillä oli päällä paikkamakuuseen asti, sen jälkeen en jaksanut sitä enää pukea. Pitihän se arvata, että viikon ainoa lämmin päivä osuu sille päivälle, kun pitää kisata. Nyt kuitenkin jäädään Kepen kanssa kisatauolle, ja saa Kerttukin alottaa juoksunsa rauhassa. Seuraavia kisoja olen katsellut syyskuulle, jos juoksut tulee ajoissa. Kisatauolla varmasti hiotaan tokoakin, mutta koitan nyt ottaa enemmän agilitya ja jälkeäkin. Tokosta treenataan avoimen lisäksi enemmän voittajaa nyt, kun seuraaviin kisoihin on aikaa.

Tänään ollaan sitten palauduttu sisarpainilla, kun saatiin Riimi-siskosta Kertulle painiseuraa. Nuutti yritti pysyä myös porukassa mukana. Iltasella Nuutti treenaa tokoa, ja jos ei sää ole ihan kamala, Kepe pääsee reissuun mukaan ihan pikkutreeniä tekemään.