Voivottelua - eli missä me ollaan menossa

Nyt kun me ollaan Kepen kanssa saatu ne pari ykköstä avoimesta, niin ollaan alettu siirtämään katseita sinne voittajaan. Otsikosta huolimatta ei kyllä voivotella yhtään, Kerttu on jossain vaiheessa ihan ite opetellut voittajan liikkeet. Ollaan me niitä toki treenattu, mutta koska ollaan viimeset kolme kuukautta keskitytty alempiin luokkiin, niin oletin että voittajan liikkeissä olis vielä paljon työmaata.

Seuraamisen tempon muunnokset onnistuu. Myös käännökset paikallaan ja askeleet oikeaan ja taakse toimii. Askeleet vasemmalle tuottaa ongelmia, mutta niitä ollaan otettu tosi vähän. Uskoisin että vaikka voittajan seuraaminen on pitkä, niin mielenkiinto pysyy siinä paremmin koska siinä on jotain muutakin kun suoraan kävelyä.

Liikkeestä istuminen sujuu vähäiseen treenimäärään nähden ihan kivasti. Kovin paljoa ei tätä hiota ennen kun päätän, ettei avoimessa enää startata.

Hirmu helppo juttu oli Kepen mielestä

Luoksetulon pysähtyminen korjaantui taas kokeen jälkeen. Maahanmeno on hidas, mutta sen kanssa sama juttu mitä edellisenkin liikkeen, ei treenata ennen kuin avoin on takana, ettei vaan sekoitu.

Ruutu periaatteessa onnistuu, mutta mun pitää käydä näyttämässä eka ruutu (tai käydään yhessä laittamassa targetti sinne) eikä me voida tehdä sitä kun kerran, muuten alkaa aussie säveltämään. Eli varmuus puuttuu.

Hyppynouto on muuten hyvä, mutta Kerttu ei lähde hyppäämään estettä kolmen metrin päästä. Jos lähetän lähempää, niin sitten onnistuu, joten nyt ollaan ihan vaan tuota kauempaa hyppäämistä opeteltu.

Metalli alkaa tuntua jo ilmeisen mukavalta suussa. Osaa Kepe noutaakin sitä, mutta nyt harjotellaan lähinnä palautusta.

Tunnari on hyvä! Ja Kepe tykkää siitä. Joka kerta löytyy oikea kapula. Kapulat on olleet ympyrässä, rivissä ja epämääräsessä kasassa, eikä mikään ole vielä Kepeä hämännyt. Vielä ei olla tehty vieraiden ihmisten hajulla, vaan sörkin ite kaikki kapulat paikalleen koskematta niihin.

Kaukot tuottaa tällä hetkellä eniten töitä, mutta ei oltu tässäkään niin alussa mitä kuvittelin. Liikeradat näyttää aika kivoilta. Ollaan tehty sillain että istun noin metrin päässä, ja tästä pitäisi kohta lähteä kasvattamaan välimatkaa. En vaan tiedä miten, koska en haluaisi takapalkkaa käyttää (en ole sitä Kertulle edes opettanut, ja Nuun kanssa ollaan niin kiinni siinä, että haluaisin koittaa jotain muuta). Lauta alla tuntuu maatessa kurjalta, mutta sen kanssa onnistuu hyvin i-s-i-vaihdot. Ehkä joku pyyhe takajalkojen alle tms. on se mitä lähdetään kokeilemaan.

Maanantaiaamun tunnelmia.

Eli siis ei paha ollenkaan, kaikki on hyvällä alulla. Yritetään nyt tähdätä siihen, että vuoden loppuun mennessä on liikkeet kisakunnossa. Kisa-aikataulu sitten riippuu juoksuista ja sen semmosista. Kaukot ei varmasti valmistu viikossa eikä parissa, mutta nyt niitä vaan pitäisi alkaa treenaamaan. Kaukot on mun inhokkiliike, joten sitä siis treenataankin vähiten, vaikka se vaatisi paljon enemmän tekemistä mitä esim. ruutu.

Nuutin kanssa pitäisi keskittyä myös tokoilemaan, jos sen meinaan vielä kisoihin saada (harmittaa pirusti, kun elokuun kisoissa on miestuomari. Muuten olisi Nuu sinne raahattu, kun Kepe juoksee sillon kumminkin). Paikkamakuuhan Nuutilla tökkii eniten. Piippausta ja levottomuutta, mutta ei se siitä nouse. Ei se siitä kuitenkaan montaa pistettä saa. Oon nyt pyrkinyt käymään näkyvillä jokusen kerran paikkiksen aikana.

Seuraaminen on tosi hyvää jos ei ole häiriötä. Häiriössä sitten kontakti pikkusen rakoilee.

Jäävät valuu vähän, mutta oikeesti ei mitenkään pahasti. On olleet paljon pahempia. Ne ei kuitenkaan mene sekasin, siis maahanmeno ja seisominen keskenään. Istuminen ja seisominen väliin menee.

Luoksetulo riippuu tosi paljon päivästä. Välillä tulee tosi näppäriä pysähdyksiä, välillä taas valuu kun ei malta.

Nouto on yleensä tosi hyvä, mutta palautuksessa tepastelee ja välillä menee maahan kun häslää.

Kaukoissa ekalla käskyllä nousee seisomisen kautta istumaan. Takaosa liikkuu melkeen joka siirtymisessä. Ehkä seiskan tasoa?

Hypyssä ei ongelmaa.

Eli semmosia nuuttimaisia ongelmia. Keskittymiskyky ei riitä ja hermot vuotaa, mutta intoa olisi vaikka muille jakaa. Periaatteessa Nuutilta ei vaaditakaan mitään teknisesti huippusuorituksia, vaan sitä iloista asennetta. Mielellään toki sitä häslää ottaisi vähemmäksi, mutta kun ei tiedä miten. Nuutti on ihan sikahaastava tokokoira, nyt sen jotenkin tajuaa kun huomaa että kuinka helppoa toko välillä onkaan Kertun kanssa.

Pikkumies ja iso metalli

Voittajan ja EVL:n liikkeissä on samantyyppistä ongelmaa, ei malteta palauttaa kapuloita, valutaan vähän ruudussa ja luoksarissa ja yleistä rauhattomuutta muutenkin. Mutta motivaatio on hyvä (ja sitähän minä oon nyt pari vuotta sille hakenut, pitäisi kai olla tyytyväinen).

Nuutilla loppui myös rally-tokokurssikin. Tai no ei lopu vasta kun tällä viikolla, mutta koska olen itse sillon töissä, niin meidän osalta se on nyt ohi. Vähän samaa ongelmaa mitä normitokossakin, eli se malttamattomuus ja häsläys. Muuten alon ja avon kyltit on koiralla hyvin hallussa, ohjaajalla sitten välttämättä ei. Ollaan keskitytty avoimen ratoihin, eli sen hihnan käyttö on jäänyt vähäiseksi, ja sitä pitäisi treenata. Mun pitäisi treenata myös sääntöjä, ikävä kun ei tiedä että paljonko pisteitä menee mistäkin ja millon kannattaa uusia kyltti ja millon ei. Ehkä mie niistä pyrin vielä ottamaan selvää ennen kisoja.