Iina Asunnan agilitykoulutus

Käytiin tänään heti aamusta opiskelemaas agilitya, kun Pohjois-Suomen Sheltit oli järjestäneet Iina Asunnan agikoulutuksen. Kun sain aamuvuoron vaihdettua iltavuoroksi, niin ilmotin Kertun mukaan ja Nuutin otin mukaan ihan siltä varalta, että jos Kerttu ei jaksa koko puolta tuntia tehdä.

Rata oli tämännäköinen:

...eli ei siis mitenkään liian helppo. Sen verran hienosäätöä tuohon piirrustukseen tehtiin, että 21-esteen tilalla oli kaksi estettä joiden välissä piti tehdä välistäveto.

Kertullehan välistävedot on olleet aina tosi vaikeita, se menee tosi helposti ohi ja ite jään helposti jälkeen. Saatiin siis heti alkua viilata kunnolla, mutta siihenkin löytyi toimiva ohjauskuvio. Kerttu on herkkä irtoamaan, joten siinä onnistui se, että itse menin kolmosesteelle ottamaan vastaan ja pukkasin koiran kakkoshypylle. Ei tarvinnut pahemmin ottaa juoksuaskelia, enkä ollut heti kolmannella esteellä myöhässä.

8-putken Kerttu haki kivasti niin, ettei mun tarvinnut lähtee näyttämään putken päätä sille. Riitti, että kun olin ohjannut sen seiskaan, niin lähdin ysiä kohti ja merkkasin kasin. Hyvin haki, ja ite ehdin ohjaamaan 11-hypyn.

Seuraava ongelmakohta oli 15-19. Palkkasin keppejen jälkeen ja otettiin tuo rypäs sitten erikseen, koira kun kuitenkin alkoi jo jonkinlaisia väsymisen merkkejä näyttää, enkä tiennyt että kestääkö se väsyneenä sitä, että lähden ottamaan kepeillä etumatkaa että ehdin valssata. Tuokin esterypäs alkoi sujumaan heti, kun uskalsin lähettää Kepen hypylle 16, ja lähteä sitten pinkomaan itse kohti kahdeksaatoista. Pitäisi vissiin vaan luottaa koiraan enemmän, se kun on oikeesti aika hyvä.

Viimesenä ratkottiin A:n jälkeistä välistävetohyppyä. Siinä ongelmana oli tuo takana oleva putki, mihin Kerttu meni oikeen mielellään. Jokusen toiston vaati, että Kerttu alkoi kuuntelemaan mitä siltä pyydettiin, ja jokunen toisto myös siihen että sain ohjauksen ajoituksen kohilleen, enkä pysäyttänyt sitä ennen estettä.

Siihen sitten lopetettiin, kun Kepellä alkoi väsy painaa ja keskittyminen herpaantua. Hyvät treenit oli, ja Kerttu oli tosi pätevänä.

Nuuttikin pääsi rallailemaan samaa rataa, ja ai että tuntui Kertun jälkeen Nuutin ohjaaminen helpolta. Sen kanssa päästiin A:lle asti ilman ongelmia, mutta sitten oli Nuu sitä mieltä, että hän on jo tehnyt tarpeeksi pitkän radan ja hänelle riittää. Mutta Nuu on alkanut irtoamaan tosi hyvin, ja se on saanut vauhtiaan takaisin. Eihän siitä kisakoiraa tule, kun se tosiaan saattaa jättää radan kesken kun ei pysty,ei kykene, mutta se on ihanan helppo ohjattava, välillä tuntuu että se osaa lukea numerot esteiden vierestä. Siitä olisi voinut tulla hirveen hyvä agilitykoira, jos sen pää kestäisi.

Kesäkauden agilityt saatiin myös päätökseen tällä viikolla. Kerttu ja Nuutti meni samaa rataa, ja molemmat sai hienot onnistumiset. Kertun ryhmän aikoja ei kellotettu, mutta Nuutti meni ja voitti oman ryhmänsä oikeen hienolla nollaradalla.

Ja tokomotivaatiokin alkaa nostaa päätään. Ollaan vähäsen eri liikkeitä värkkäilty, keskitytty kuitenkin siihen oikeaan fiilikseen. Kertun kiertohyppyhärdelli näyttää nykyään tältä:

Eli siis aika kivalla mallilla ollaan. Toki parantamisen varaa on, maahanmeno saisi olla nopeampi (ja pysähdyskin voisi olla terävämpi), istumiseen tarvii vielä kaksoiskäskyn ja kapulat palautetaan vinosti. Mutta kaikki semmosta viilailua, kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Muuten ollaan sitten viimeisiä kesäpäiviä vietetty rannalla, ja Kerttu on opetellut uimaan. Kauhean suurta menestystä sen uimisessa ei ole tapahtunut, mutta ainakin se vähän polskii oma-alotteisesti. Ehkä se ensi kesänä oppii tuon uimisenkin.

Talvikauden ryhmäpaikatkin kerrottiin. Kaikki paikat saatiin mitä haettiinkin, eli Nuutille agility ja Kertulle agility, toko ja rallytoko.