Kadonneen motivaation metsästystä

Nyt voisi ehkä jo sanoa, että meidän pari kuukautta kestänyt tokon treenitauko alkaa olla ohi. Edelleen on vähän vaikiaa lähteä treeneihin, mutta nykyään on jo treeneissä kuitenkin hyvä fiilis. Ajattelin että otettaisiin kuitenkin aika kevyesti vielä, eli kolmena päivänä treenit, ja paria eri juttua käytäisiin läpi ja vältetään turhia toistoja. Nuutin kanssa saa käydä useampaakin, se kun on meistä ainoa jolla ei mitään motivaatio-ongelmia ole.
Nuuttikin on siis saanut olla edelleen mukana treeneissä. Ei sen kanssa joka kerta treenata, mutta oon pikkuhiljaa lähtenyt senkin tokoliikkeitä hiomaan eteenpäin. Ollaan nyt sen kanssa otettu lähinnä jotain jäävien erottelua, merkin kiertoa, seuraamista, ruutua ja tunnaria. Kaukojen kanssa olen melkeen luovuttanut, ei Nuutille voi saada hyviä kaukoja. Se kun on tommonen ADHD-lapsi, ei se jaksa niin kauaa keskittyä. Ja kun itse tiedän ettei se ikinä edes voittajassa kisaa, niin ei mulla hirveästi ole sen kanssa hinkuakaan lähteä mitään Nuutille vaikeaa hiomaan. Pääasia että se saa paljon onnistumisia ja sillä on kivaa. Nuutin tämän päivän treenit tulivat videollekin, joten EVL-tunnaria ja -ruutua á la Nuutti:

Kepekin on päässyt töihin, vaikkei videolle päässytkään. Sen kanssa ollaan nyt keskitytty paljon kiertohyppyhärdelliin, ja se ollaankin saatu kivalle mallille. Erikseen ollaan otettu suuntia, ja erikseen sitten kiertoa, ja ollaanpa saatu koko liikekin onnistumaan. Enää tänään Kepe ei vilkaissutkaan kapulaa matkalla merkille, joten iso askel on otettu eteenpäin. Suuntien erottelu ei ollut Kertun kanssa vaikeaa, se melko nopeesti tajusi sen idean. Avohypyn meinaa välillä vielä kapulan kanssa kiertää, mutta umpihypystä tulee aina yli.

Merkitöntä ruutua ollaan myös otettu, ja pääasiassa ihan hyvin menee. Ajattelin opettaa sen merkittömälle merkille menon ihan eteenmenona, kun meillä ei kuitenkaan pk-lajeja niin harrasteta. Välillä Kerttu meinaa kääntyä mua kohti liian aikasin ilman käskyä, mutta pitää vaan tehdä eteenmenojakin pidemmällä matkalla.

Tunnaria ollaan otettu vähän erilaisilla muodostelmilla, ja meidän ikuista inhokkia (tai yhtä niistä) eli zetaa ollaan myös treenattu. Zeta alkaa sujumaan jo tosi hyvin ilman liikkurointia. Vielä kun saisi liikkuroinnin lisättyä tähän liikkeeseen ilman että se hajoaa, niin hyvä tulee. Ei se välttämättä tule ikinä olemaan kympin liike, mutta ainakaan enää se ei ahdistu siitä.

Seuraamista on myös hiottu naksun kanssa. Tässä on lähinnä pointtina kouluttaa ohjaajaa, että muistaisi pitää päänsä pystyssä eikä katsoisi kovin vahvasti koiraan.

Tämmösellä humputtelulla siis yritetään saada hommaa taas kivaksi. Kerttu alkaa olla jo sitä mieltä, että kivaa on, koska se ei suostu lähtemään kentältä kun vaihdan koiraa, pistää vaan maate kentälle eikä suostu tulemaan kutsustakaan. Hyvä tietenkin näin päin.

Mutta ehkä tämä taas tästä. Ei me olla vielä edes kepillä sohaistu niitä meidän oikeita ongelmia, mutta jos nyt hetken toko saisi olla vaan kivaa puuhailua yhdessä. Mietitään sitten taas niitä isoja kysymyksiä kun ollaan saatu homma taas pyörimään.