Kuulumisia

Talvikausi alkaa lähestyä loppuaan, eikä treenejä ole enää kuin kahdet jäjellä. Kesäkauden ryhmäpaikoistakin on jo tiedot tulleet, eli Kerttu treenaa ohjatusti kesällä agilitya, rallya ja pk-tottista. Tokopaikkaa en edes hakenut, mikä nyt vähän rupesi harmittamaan. Neljään ohjattuun treenin per viikko ei mitenkään aika riittäisi, mutta pk-tottiksen olisi ihan hyvin voinut jättää poiskin. Sinne kun ei ole kisatavotteita, koska miestuomarit. Kesäkausi on tosiaan Kertun ensimmäinen ilman tokotreenipaikkaa, ja lisäksi ensimmäinen kesä kolmeen vuoteen kun itse kieltäydyin kouluttamasta. Tässä on kuitenkin kolme vuotta putkeen koulutettu, joten pidetään tämä kesä väliä ja syksyllä sitten uudestaan.

Jos syksyllä olisi kysytty talvikauden tavotteista, olisi ne olleet tokon puolelta TVA ja agin ja rallyn puolelta kisaaminen. Näistä täyttyi vain rally-tokon tavoite. Syksyllä en vielä osannut arvatakaan että kuinka isoja ne meidän tokopuolen ongelmat olikaan. En mitenkään olisi uskonut, että niitä vuoden verran selvitellään, ja mahdollisesti pitempäänkin. 

Mutta suunta on sentään oikea. Kertulla on treenatessa hyvä vire, mutta se tietynlainen varmuus edelleen puuttuu. Kerttu haluaa hirveästi tehdä oikein, ja jos se edes epäilee että väärin meni, niin sen mielestä on turha enää edes yrittää. Mun mielestä on siis ihan positiivista, että Kertulle on sattunut työtapaturmia välillä ja se välillä jatkaa yrittämistä. 

Ollaan tehty nyt viime aikoina paljon kisanomaista treeniä ja palkkaamattomuutta. Vähän tuntuu että paras terä siitä puuttuu kun ei palkkaa tule, mutta siitä huolimatta tekee tasaisesti töitä eikä lamaannu. Pari viikkoa sitten alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, ettei Kerttu fyysisesti jaksa EVL-kehää, vaan se oikeasti väsähtää. Mietin että Kertulla on varmaan tosi surkea kunto (me ollaan liikuttu liian vähän siitä lähtien kun polveni rikoin), koska myös agilitytreeneissä se oli ihan puhki yhden radan jälkeen. Jopa rally-tokotreenejen jälkeen se ei jaksanut enää palloa hakea. 

Pikkupotilas

Syy tuohon taisi selvitä viime tiistaina. Aamulla juoksin nopeasti Kertun kanssa pikapissalle, koska oli hirveä kiire töihin. Olin katsovinani, ettei Kerttu kyykkäämisestä huolimatta pissannut. Töiden jälkeen päätin ottaa Kertun mukaan treenien vetoon, että ehditään ennen Kertun omia treenejä käydä kunnolla kävelemässä. Kerttu ei pissannut matkalla treeneihinkään, vaikka kyykki. Lähdettiin Kertun kanssa katsomaan että löytyisikö työpaikalta lainaksi virtsastiksejä, ja taaskaan matkalla ei tullut kuin muutama tippa pissaa. Stiksejä en löytänyt, joten lähdettiin päivystävälle. Päivystävä antoi Kertulle lihakseen antibioottia, ja käski aloittaa seuraavana päivänä suun kautta kuurin ajatuksella, että pissatulehdus vaivaa. Ohjeeksi tuli, että jos ei seuraavana päivänäkään pissaa, niin tullaan takaisin. Keskiviikkona iltapäivälläkään ei tullut kuin muutamaa pisaraa, joten lähdettiin takaisin lääkäriin tarkistamaan ettei vika vaan ole munuaisissa. Mahaa ultrattiin ja verikokeita ja pissakokeita otettiin. Tulokset näyttivät sinänsä normaalilta (ultrassa ei mitään kummaa, pissanäytteessä paljon sauvasoluja, pissa väkevää, tulehdusmuutoksia, munuaisarvot viitearvoissa, mutta ihan ylärajalla, muuten arvot ok), joten lääkäri kirjoitti kipulääkereseptin ja jatkettiin ab-kuuria. Sovittiin, että jos ei seuraavaan päivään mennessä tilanne normalisoidu, niin takaisin lääkäriin ja ab:n vaihto. Onneksi kuitenkin keskiviikkona iltalenkillä alkoi taas pissaa tulla, joten uudestaan ei tarvinnut lääkäriin lähteä. Yhteensä 10 päivää pitää kuitenkin lääkkeitä syödä, eli lauataina loppuu kuuri. Toivottavasti koira nyt tästä piristyy, kunhan kuuri loppuu. Nyt on vielä ollut vähän tavallista nuutuneempi.

Ekat ulkotreenit, ja toki piti sataa

Sairauslomaa vietettiin lauantaihin asti, jolloin lähdettiin taas tokoa treenaamaan. Otettiin kevyttä treeniä, ettei Kepe turhaan itseään rasita. Treenin aiheena oli ruutu, merkinkierto luoksarin stopit ja jäävät. Hetsattuna teki tosi kivoja eteenmenoja. Kun oltiin otettu pari kertaa ruutua, tehtiin merkinkiertoa ruudun lähellä, koska oli kisanomaisissa treeneissä vastaavassa tilanteessa juossut suoraan ruutuun. Nytkin yritti ensin ruutuun, mutta kun lähdettiin tarpeeksi lyhyeltä matkalta, niin hoksasi mitä haettiin. Jäävät on tosi jännä juttu. Erottelutreeni on Kertun lempparia ja jäävät onnistuu peräkkäin suoralla matkalla, mutta sitten kun tulee ne zetan tolpat niin koira on kuin ei olisi ikinä mitään jäävistä kuullutkaan. Ajattelin kokeilla seuraavan kerran sellaista variaatiota, että jätetään käännökset pois ja laitetaan tolpat suoralle matkalle ja kokeillaan niin. Ollaan myös tehty sitä, että tolpan takana odottaa nami, ihan että saadaan tätä tolppa-ahdistusta purettua. Kisoissa varmaan teen niin, että pyydän siltä vaan istumisen ja kaksi seisomista. Mitä sitä turhaan paineistaa koiraa sillä, että vaatii siltä jotain sellaista, mihin se ei pysty. 

Kisoista puheenollen, tänään alkoi seuraaviin kisoihin ilmottautumisaika. Vielä en Kerttua mukaan ilmoittanut. Doping-kielto loppuu kyllä ajoissa, mutta kun vähän mietityttää silti. En ole ihan satavarma paikallaoloista, että pysyykö siellä paineessa. Muiden koirien luo se ei lähde, mutta voi joko nousta tai mennä maahan. Zeta on nyt ikuisuusongelma, mutten tiedä kannattaako sen takia jättää kisoja välistä. Jos siihen mennään, niin voi olla ettei kisata ennen eläkeikää. Eteenmeno on myös vähän kysymysmerkki, että onnistuuko. Sitten vielä hyppykiertohärdelli. Kyllähän se treeneissä onnistuu, mutta onnistuuko se sitten kisajännityksessä? Isoin ongelma tässä on kuitenkin minä itse ja oma kisajännitys. Jossain vaiheessa se on kisoihin ilmotettava, ja nythän se olisi hyvä kun kisat on omassa hallissa ja tuomarikin on tuttu. Ehkä jos huomiset treenit menee hyvin, ja jos on vielä tilaa.