2016 pikakelauksella

Vuosi vaihtui ja blogi jäi viime vuodelta päivittämättä. Käydään siis läpi pähkinänkuoressa viime vuoden tapahtumat, myös näiltä hiljaiskuukausilta.

Vuosi alkoi Kertun sairastellessa. Oksentelua oli säännöllisen epäsäännöllisesti, joten lääkärrin oli mentävä. Lääkekuurit syötiin, ja sen onneksi siihen loppui oksentelut. Sen jälkeen ei ole ihan hirveästi mennyt Kertun lääkärikäynteihin rahaa, mutta muut koirat onkin sitten toinen juttu.

Alkuvuodesta myös episteltiin ahkerasti. Käytiin tokossa, agissa ja rallyssäkin, ja kaikki epikset meni ihan mukavasti. Tokossa vireongelmaa, muttei niin pahana mitä aiemmin. Maaliskuussa käytiin Mujusen tokokoulutuksessa, jossa Kepe teki mielettömän hyvällä vireellä töitä. Pieniä askelia eteenpäin siis oltiin otettu.

Huhtikuussa oli vuoden ekat kisat, kun korkattiin rally-tokoura. Kaksi rataa, ekalta 97 pistettä (uusiminen "istu"-kyltillä, NIIIN tyhmä virhe kun olla ja saattaa), sijoitus toinen, ja toiselta radalta 90 pistettä (pyysin koiran väärältä puolen sivulle. Jos ensimmäisellä radalla koira teki typerän virheen, niin toisella sen tein minä). Koira kuitenkin tuntui tosi väsyneeltä näin yleensäkin, ja syy löytyi sitten virtsatulehduksesta.

Heti kun ab-kuurin dopingaika oli mennyt umpeen, lähdettiin (vuoden ainoaan!) tokokisoihin. Kolmonen tuli, mutta kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kertulla pysyi vire, eikä se stressannut (tuttuja) tuomaria, tuomariharjoittelijaa tai liikkuria. Itse kämmäilin myös pisteitä ihan urakalla, eli Kertun tekemisillä varmaan 2-tulos olisi ollut realistinen. Luoksarin nollaus meni kuitenkin Kertun piikkiin, ja se muiden pikkuvirheiden kanssa varmisti, ettei ykköseen ollu sillä kertaa mahdollisuuksia. Muuten sitten Wäinö huolestutti ontumalla kauan aikaa toista takastaan. Diagnoosina kuitenkin lihasrevähdys, eli sen vaarallisemmasta ei ollut sillä kertaa kyse. Kertulta löytyi nisän vierestä patti, mutta se katosi parissa viikossa eikä ole takaisin tullut.

Sitten tulikin kesäkuu ja kesäloma. Nuutti tuli hetkeksi takaisin kaupunkiin. Vietettiin Kertun ja Nuutin kanssa osa lomasta Kannuksessa kaverin luona, ja osan lomasta koirat viettivät vanhempieni luona kun itse olin Saksassa. Treeneissä alkoi kesäkausi, ja ensimmäistä kertaa ikinä ei otettu tokopaikkaa. Kyllä muuten harmitti siinä vaiheessa, kun tajusin miten rikki Kertun paikallaolot olivat. Kesäkuussa käytiin myös Jalosen Mikan tokokoulutuksessa, ja Kerttu teki taas loistavaa työtä. Kerttu ei myöskään vierastanut Mikaa yhtään, vaan oli koko ajan hyväntuulinen ja sosiaalinen. Nuutti pääsi treenaamaan, ja oli hyvin pätevää poikaa. Treenattiin ne päivät kun Oulussa oltiin tottista, rallya ja aksaa.

Heinäkuussa palattiin takaisin sorvin ääreen. Hain Kertun vanhemmiltani takaisin kotiin, Nuutti puolestaan jäi taas sinne. Kertun kanssa ei juuri mitään tehty, koska Kertulla oli jo muutenkin vaikeaa lämpimän kelin kanssa. Kepe sai itselleen uuden agiohjaajan, ja kävivät heti kävivät heti toisissa treeneissään juoksemassa epiksissä mölliradalta nollan.

Elokuussa Wäinö alkoi yskimään ja minua rupesi taas huolestuttamaan vanhan pojan terveys. Lääkärissä vilkaistiin nielu, sieltä ei ongelmaa löytynyt. Kerttu kävi juoksemassa ensimmäiset viralliset agilitykisat, ja sieltä napsahti heti nolla. Kirppu-galgo liittyi etälaumaan, kun muutti siskolleni, ja koiraluku nousi taas kuuteen. Valittiin uudet koirat nuorten koirien tokorinkiin, ja Kerttu siirtyi kahden vuoden jälkeen entisiin nuoriin.


Syyskuussa vietiin Wäinö sydänultraan ja otettiin myös keuhkuvat yskimisen takia. Sydänlääkitys päätettiin aloittaa vajaatoimintaan, ja keuhkokuvistakin löytyi muutos, kun sydämen yläpuolella oli joku sinne kuulumaton tiivistymä. Tulehdusarvojen mukaan ei ollut keuhkokuumetta, joten tässä vaiheessa alettiin pelkäämään keuhkosyöpää. Treeneissä lopeteltiin kesäkautta ja aloitettiin talvikausi.

Sitten tuli lokakuu. Kauan pelätty Wäinön thorax-kontrolli tuli ja meni. Tiivistymä siellä keuhkoissa oli edelleen, mutta koska ei ollut kasvanut mihinkään, niin tultiin siihen tulokseen että ei se ainakaan kovin aggressiivinen syöpä ole. Päätettiin jatkaa seurantalinjalla ja Wäinö sai vielä hammasremontin, kun ei sydänvikaista koiraa kovin useasti viitsi nukuttaa. Tähän mennessä Wäinön lääkärilaskut parilta kuukaudelta nousi nelinumeroisiin summiin. Ups.

Marraskuussa käytiin rally-tokokisat Kertun kanssa. Alo-radalta 96 pistettä, kun yksi eteentulo piti uusia ja kerran Kerttu tökkäsi käteeni kuonollaan seuratessa. Kolmas hyväksytty tulos, eli RTK1 oli plakkarissa. Samana päivänä korkattiin myös avo-luokka. Miestuomari jännitti onneksi minua enemmän mitä Kerttua, ja virheettömällä radalla Kerttu haki 100 pistettä ja luokkavoiton. Ei siis huono startti avoimelle luokalle. Nuutti vietti seitsemänsiä syntymäpäiviään, ja Kertulle tuli jo neljäs vuosi täyteen.

Joulukuussa ei muistaakseni kummempia tapahtunut. Vietin joulun töissä, joten Kerttu lähti juhlimaan vanhemmilleni. Takaisin sain sen tapaninpäivänä, jolloin Kerttu joutui pitkästä aikaa töihin. Vuodenvaihteeksi lähdettiin taas vanhemmilleni, että päästiin paukuttelua karkuun. Kaikki kuusi koiraa ottivat ihan lunkisti, vaikka välillä jokunen paukku sisään kuuluikin. Vuoden lopussa Wäinö täytti 11 vuotta.

Muuten kuluneesta vuodesta on jäänyt mieleen vain hirveä stressi ja kiire töissä. Alanvaihto on jatkuvasti mielessä, vielä kun keksisi että mille sitä alkaa. Pitemmän päälle tämä homma ei ole minun juttuni, ja viimeksi joulukuun palkkakuittia katsellessani mietin että ihanko oikeasti, tämä raha ei ole kaiken sen p*skan arvoista mitä tuon työn puolesta joutuu kestämään. Tälle vuodelle yritetään siis TAAS keksiä uutta alaa, mutta jospa sen tänä vuonna vihdoin tärppäisi? Ja voihan se olla että kun koko ajan vähennetään työntekijöitä, niin seuraavana lähden minä. Sitten varmaan vähän helpottaisi, ainakin siihen asti että säästöt loppuu.

Ja katsotaan vielä viime vuoden tavoitteet:


-Lyhkäsesti sanottuna TVA. Liikkeiden puolesta varmasti onnistuu, mutta jäädään jännityksellä odottamaan että saadaanko pakka kasaan.
* Aika vaikea saada koira valioksi jos sen kanssa ei ehdi kisata. Paikkikset on vielä vaikeita, mutta katsellaan tänä vuonna uudelleen.

-Agilityä jatketaan. Mulla todennäköisesti lähtee polvi veitsen alle, joten voi olla että joku muu saa ottaa Kertun aksakoirakseen. Näkee sitten.
* Polvi ei päässyt veitsen alle, joten edelleen kinkataan huonoilla jaloilla. Lisäksi kesällä hajosi myös sääret, eli Kerttu tosiaan sai uuden ohjaajan.

-Jatketaan paimennuksia. Jospa tänä vuonna PAIM-E?
* Eikä jatkettu, en vaan jaksanut alkaa aikataulujen kanssa enää venkslaamaan.

-Rally-tokossa pitäisi vissiin kisata. Jos hommasta innostutaan, niin varmaan sinne VOI-tasolle pitäisi nousta.
* Kisattiin, muttei hirveästi innostuttu eikä noustu VOI-tasolle. VOI-kyltit on kyllä aika hyvin hanskassa, vaikkakin oikealla seuraamista pitää vielä treenata.

Tavotteita tälle vuodelle ei kannattaisi laittaa, mutta laitetaanpa kuitenkin edes vähän


- Jos edes kisattaisiin siellä tokon puolella vähän ahkerammin. Helmikuussa olisi ensimmäiset kisat, mutta kun ne juoksut ajoittuu samalle ajalle...

- Rallyn puolelta voitaisiin koittaa hakea se RTK3 tai ainakin nyt se RTK2. Tammikuussa (jos ei juoksut ala) käydään pari avoimen starttia ottamassa,

- Aksassa Kertulla vaihtuu keväällä ohjaaja nykyisen ohjaajan muuttaessa pois, toivottavasti jotain kisastarttejakin mahtuu vuoteen.

- Uutta pentua voisi vähän tarkemmin miettiä.

- Näyttelyt on katsottuna tälle vuodelle, ja tavoitteena olisi nyt se H.

- Sterkkaus taitaa olla tälle vuodelle edessä.

- Wäinölle ja Nuutille stressittömiä ja mahdollisimman terveitä eläkepäiviä.

Siinäpä se. Tuo kisahomma vaan alkaa olla töiden takia niin hirveän vaikeaa, kun ei saa vapaita viikonloppuja, mutta jos nyt edes muutamat kisat saataisiin käytyä tälle vuodelle.

Tämä vuosi lähtee käyntiin niin, että ensi viikonloppuna on viikonlopun kestävä Ristimäen Jessican koulutus, lauantaina seminaari motivoinnista ja mielentilasta ja sunnuntaina tokokoulutus. Ensi viikolla jatkuu sitten treenit (jatkuisivat jo tällä viikolla, mutta taas jälleen kerran työt on esteenä), ja Kertulla on hieronta. Sitä seuraavalla viikolla voipi olla että lähden katselemaan työausseja lihakarjatilalle. Siitä reilu viikko ja pukkaisi rally-tokokisaa, jos vaan Kerttu ei ala juoksemaan. Mukavan koirapainotteiselta siis näyttäisi tämä kuukausi.