Kenraaliharkkoja, tokorinkiä ja agiepiksiä

Koska Kepen tokot on viime aikoina mennyt niin penkin alle, ollaan kenraaliharkat pilkottu ihan pieniksi ja monelle päivälle. Treenin aiheena on ollut lähinnä seuraaminen ja kaukot, eli nämä ongelmiksi muodostuneet.

Maanantaina oli Kepen ryhmätreenit. Siellä seuraaminen oli taas ihan kamalaa, ja kaukoissa paineistu liikkurista ja lähti karkuun. Sillon kun ei karannut, niin nousi seisomaan, ja seisomista ollaan tosiaan viimeksi otettu tyyliin kuukausi sitten. Ei siis kovin kovaa luottoa koiraan tässä vaiheessa.

Tiistaina kävin nakkaamassa Nuutin agikentälle ja Kertun kanssa jatkettiin matkaa tokoringin treeneihin. Siellä liikkuroitiin seuraamista, kaukoja ja luoksaria. Seuraaminen alkoi jo näyttää seuraamiselta, luoksari otettiin vauhtiluoksetulona (koska askellaji oli samana aamuna treenatessa ravi), ja kaukot teki, mutta näytti tosi hakatulta. Otettiin sitten vielä paikkamakuujättö EVL:n tyyliin ja paikkaistumisen jättö, jotka sujuu Kepeltä nykyään hyvin. Häiriönä oli juokseva ja huutava parivuotias, ja Kepe vaan kattoo hiukan hölmistyneen näköisenä. Treenien jälkeen haettiin Nuutti agikentältä, ja oli kuulemma ollut hienoa poikaa.

Tänään käytiin taas aamulla vähäsen kentällä. Seuraaminen Kertulla toimi, samoin kaukot. Naamioitiin tokotreenit agitreeneiksi, eli samalla Kerttu opiskeli keinua ja keppejä, jotka menee nyt tosi kivasti ilman apuja.

Osaa se liidellä agilityradallakin

Illalla käytiin taas treeneissä. Olisi ollut Nuutin tokot, mutta Kerttu tuurasi ja Nuutti lähti agiepiksiin. Nuutti oli tosi hieno epiksissä, mölliradalta tuli 0, ja aika oli toiseksi paras. :) Harmittaa, kun en niiden rataa nähnyt, mutta kuulemma ei ottanut mistään häiriötä, ei edes pahemmin lapsista. Kertun kanssa tehtiin taas lisää seuraamista, ja seuraaminen oli nyt sellaista mitä se Kertun kanssa normaalisti onkin. Paikka on hyvä ja kontakti pitää, mutta takapää hiukka aukeaa ja perusasennot on hitaita. Kuitenkin siis hyvää seuraamista. Pari ekaa kertaa kaukoissa karkasi, mutta kun liikkuri ei ollut ihan takana, pystyi suorittamaan. Ruutua tehtiin EVL-tyyliin mutta lyhemmillä matkoilla, ja kivasti se menee. Merkki on tosi kiva, kunhan sitä vähän muistutteli. Ruutuun menee hirveellä vauhdilla, ja sieltä kuuntelee käskyt. Kaikin puolin siis hieno.

Lauantaista, noh, voi käydä miten vaan. Voi tulla onnistuminen ja koulari, mutta tällä haavaa sanoisin, että se epäonnistuminen on todennäköisempää. Jos en olisi joukkueessa niin saattaisin jättää menemättä, tuntuu vähän turhalta lähteä hakemaan kakkosta tai kolmosta. Normaalisti kun Kertun kanssa kisaa, niin aina on pohjimmiltaan tiennyt, että kyllä se tän handlaa. Nyt mulla ei ole mitään hajua kuinka käy. Luultavasti käy huonosti. Kävi miten kävi, avoimeen ei ole tämän jälkeen paluuta.

Ja tuosta nuorten koirien tokoringistä sen verta, että tänään tuli tieto että seuraavat pari vuotta treenataan siinä seurassa (Rane-veljen kanssa). :) Pääsykokeet meni penkin alle, mutta riittävät arvosanat saatiin sieltä kuitenkin. Pääsykokeista mulla oisi videokin, mutta sitä ei tule kukaan enää koskaan näkemään, en edes minä. Se oli jotain hirveetä se seuraaminen. Tietääpä taas mitä treenata koko pitkän talven. Vaikka ei talven treenattavat asiat kesken lopu, mulla on mietittynä jo Kertunkorjausopas, johon tulee jatkuvasti lisää sivuja. Paljon on tehtävä ennen voittajaa.

Tänään myös selvisi, että Nuutti ja Kerttu molemmat jatkaa agilityn parissa. Nuutilla vaihtuu ohjaaja, ja minä saan räpeltää Kertun kanssa. Mutta on se oikeasti ihanaa, kun joku vie Nuuttia eteenpäin, ja vielä kun Nuutti ja sen ohjaaja tulee niin hyvin toimeen keskenään. Mulla ei yhtään mietitytä jättää Nuuttia ohjaajalleen, kun tietää että ne molemmat tykkäävät toisistaan eikä niillä ongelmia ole.

Lomailua

Kiitos asuinkaupunkini loistavan taloudellisen tilanteen ja lomautusten, olisi mullakin ollut tällä viikolla enemmän aikaa vaikka sille koirien treenaukselle. Koirat päättivät molemmat tarvita kuitenkin saikkua vatsaongelmien takia, joten projekti Kerttu koekuntoon on vieläkin pitkässä kuusessa, ja aika on mukavasti lopuillaan.

Nuutti on ollut tosi vähällä tekemisellä koko viikon. Tiistaina agitreeneistä lähdettäessä sillä oli maha sekasin, ja useemman päivän se ehtikin ripuloida. Vieläkään se ei ole treenikentille palannut, ja tuskimpa palaakaan ennen ensi tiistaita. Kertun maha alkoi oireilla torstaina, joten kentälle ei uskaltauduttu ollenkaan, koska luultavasti jokin tarttuva pöpö oli kylässä.

Nuutille siis riitti tälle viikolle yhdet aksatreenit. Ne se saikin juosta tuplana, kun ensin teki mun kanssa, sitten lainaohjaajan. Edelleen Nuutti keskittyy paremmin lainaohjaajan kanssa, koska sillä ei vaan ole aikaa tehdä mitään ylimäärästä. Mun kanssa sitten keskittyminen on huonompaa, mutta koira on kuuliaisempi. Se näkyi pääasiassa puomin ja putken erottelussa, lainaohjaajan kanssa Nuutti lukitsi melkeen joka kerta edelliseltä esteeltä tullessaan putken ja meni sinne, kun taas mun kanssa se kuunteli että mihin pitää mennä. Kuitenkin sitte tuo edellisviikon kontaktivammailu jäi pois myös lainaohjaajan kanssa, ja Nuutti meni kyllä kaikille esteille. Muutenkin haki reippaasti lainaohjaajaan kontaktia, ja tuntui että mielummin se sen mukaan lähtisi radalle mitä mun. Treenien jälkeen Nuutti lähti ulkoilemaan uuden ohjaajansa kanssa, ja kiltisti oli käyttäytynyt. Kyllä se silti onneksi vielä mun mukaan lähti kotiin. :)

Kepen kanssa käytiin maanantaina tokoissa, ja tarkotus oli katsoa vammaavaa seuraamista. Tällä kertaa vaan seuraamisessa ei ollut mitään vikaa, vaikka kaavio olikin pitkä ja puuduttava.

Tiistaina oli Kertun agilityt. Kerttu oli jotenkin kakaramaisella päällä, ei siis juuri ollenkaan hallinnassa. Se oli taas sillä päällä, että saattoi mennä esteiden ohi, pääasia että pääsee juoksemaan eikä niillä esteillä niinkään väliä. Hyvänä puolena kuitenkin se, että se osaa nyt mennä kepit oikealta puolelta, ja radan ulkopuolella osaa hakea oikean sisäänmenovälinkin.

Keskiviikkona Nuutti sai huilia, ja Kerttu oli Nuutin puolesta treeneissä. En vaan yhtään muista mitä tehtiin paikkamakuun lisäksi. Kertun paikkamakuu on vähän alkanut stressaamaan, koska Kepe näyttää nykysellään ihan siltä, että se on hakattu sinne riviin. Jotkut treenikaverit kun on joutuneet omille koirilleen ääntään korottamaan, ja Kerttu on heti ottanut siitä itseensä ("ku emmä vaan voi mennä enempää maahan"). Oon nyt sitten yrittänyt välipalkata tosi ilosesti, ja loppupalkkana tulee taisteluleikki.

Tänään treenattiin viimestä kertaa joukkueen kanssa. Ekana paikkamakuu, sitten teki EVL- ja voittajakoirat, sitten oli Kepen vuoro. Kepe teki ekana (huonoa) seuraamista, jonka jälkeen sitten vapautus palkalle. Sitten tekivät alo-koirat, joiden jälkeen Kerttu teki vielä luoksarin (pysäytys saisi olla parempi), kaukot (paineistu liikkurista ja lähti karkuun, jes!), noudon (tosi nätti kapulan nosto! palautus saisi olla parempi) ja hypyn (tosi kiva). Sen jälkeen vielä otettiin seuraamista ilman liikkurointia, ja Kepe teki tosi kivaa työtä. Se oli taas sitä Kertun hyvää seuruuta. Mitenhän sen saisi kaivettua esiin kokeissa? Viikon päästä huokasen kyllä niin syvään helpotuksesta, kun ei ole enää loppuvuodella mitään kisoja (paitti ehkä Nuu ja agility?). Ajattelin, että voisi vaikka sitten niitä maastojuttujakin katella. Mitään suurta menestystä ei näistä kisoista meidän treenien perusteella odoteta, mutta oishan se viimenen ykkönen tosi kiva.

Ja Riimin kuulumisia vielä. Riimi on löytänyt itselleen uuden kodin, jossa on kaverina vaikka ja ketä, esim. aussieita ja ihan omia lampaita, eli saa töillä itselleen elantonsa ansaita. :)

Pörriäinen on saanut jo karvaa

Pörriäinen osaa myös lentää

Pääsykokeissa

Aina ei vaan suju. Kertun kanssa käytiin tuossa aiemmin viikolla nuorten koirien tokoringin pääsykokeissa, ja esitys oli ihan hirveä. Tai siis, näkyi siellä huonompiakin esityksiä, mutta Kertuksi hirveetä sontaa, varsinkin seuraamisessa. Kepen treeniseuraaminen on tosi kivaa, mutta sitten kisakehään mennessä sen vire kuolee ja sitä saa raahata perässä kun matkalaukkua. Vähän esimakua tästä oli jo heinäkuun kokeissa, mutta näköjään eteenpäin ei tämän ongelman kanssa olla päästy.

Pääsykokeet alkoi paikkamakuulla. Siinä nyt ei Kertun kanssa ole sen kummempia ongelmia, ei vaikka tällä kertaa tehtiin paikkis ohjaajat näkyvillä. Sen jälkeen yksilöliikkeet, eli seuraaminen, alon luoksari, nouto ja vapaa valinta. Kertun kanssa oltiin viimesinä vuorossa, odotteluaikaa tuli suunnilleen puolitoista tuntia.

Kehään mennessä Kepe oli jo aivan omissa maailmoissaan, vaikka 10 sekunttia aiemmin oli kovasti ottanut omatoimisesti kontaktia. Seuraamiskaavioon kuului käännökset molempiin suuntiin, täyskäännös, hidas käynti ja juoksu. Käännöksissä ja temponmuutoksissa koira oli kuulolla, muuten meni semmosta rally-tokoseuraamista jossain liian kaukana eikä kontakti pitänyt. Tässä vaiheessa teki jo mieli jättää homma tähän, mutta tehtiinpä kuitenkin liikkeet loppuun. Luoksari hyvä (nytkähti kyllä liikkurin käskylle), nouto ok (ite sähläsin vähän palautuksessa, onneksi vaan vähän) ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä pysähtyminen. Kaksoiskäsky tarvittiin sivulle istumiseen, ja sekin oli mun vika kun normaalisti jään seisomaan koiran takajalkojen kohdalle, nyt menin vahingossa etujalkojen kohdalle. Kepelle kaikki tämmöset pikkujutut vaikuttaa paljon, ja jos tulee rutiineihin muutoksia niin Kerttu ei oikeen tiedä mitä pitää tehdä. Se ei kuitenkaan halua tehdä väärin, niin näissä tilanteissa se yleensä jää odottelemaan vahvistusta (toivoisin sille vähän semmosta oma-alotteisuutta, eli että voi yrittää vaikkei aina oikeaan osukaan).

Lopuksi vielä piti leikkiä ilman lelua, ja pääsykoe oli siinä. Ilmeisesti mun lisäksi vaan kahta pyydettiin leikkimään, joten tuolla esityksellä oltiin top3:ssa. Tuomarin kommentti oli että "sehän meni kivasti", mutta taisi sanoa sen vaan kohteliaisuuttaan. Tietoo paikan saannista ei pariin viikkoon tule, mutta enpä odota ihmeempiä. Ite en itelleni paikkaa tuon perusteella antaisi, mutta ehkä kisatulokset saattaa vaikuttaa. Ja meidän kisatuloksethan on ihan kivoja. No, jäädään odottelemaan, mutta kovin korkealla ei toiveet ole. Ärsyttää, koska tuo koehan oli tosi helppo, kun ajattelee että suorittajana oli koira, jolla on lähes kaikki voittajaluokan liikkeet kasassa. Aina vaan ei voi voittaa. (Ei saisi olla näin kriittinen noin nuorta koiraa kohtaan. Se on vielä kakara, mulla on reilusti aikaa vielä pilata se, pitäisi nyt muistaa pitää homma sille kivana.)

Vielä enemmän ärsyttää, että seuraamisongelmat ei päättyneet tuohon, vaan ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Tänään käytiin piirimestisjoukkueen kansa treenaamassa vähän kokeenomaisemmin. Ite liikkuroin ensin alokaskoirat, sitten otettiin Kepen kanssa pätkä seuraamista ja vapautus palkalle, sitten liikkuroin evl:n ja sitten otettiin Kertun kanssa loput liikkeet. Paikkamakuu muuten ok, mutta piti käydä palkkaamassa kun toiselle koiralle ärähdettiin. Kerttuhan ottaa nekin itseensä. Paikkaistuminen hyvä, ei häsellystä alussa, suoraan menin piiloon eikä koiralla asento muuttunut yhtään. Seuraaminen oli taas samaa luokkaa mitä tuollon pääsykokeissa. Muuten leviää käsiin, mutta aina kun jotain tapahtuu, Kerttu skarppaa. Muissa liikkeissä ei mitään ongelmia, ei ennakointia eikä himmailuja. Jos halutaan pilkuttaa, niin luoksarin stoppi saisi olla terävämpi. Myöskään palkattomuuden kanssa ei ole ongelmaa missään muussa kun seuraamisessa. Aivan kun mun pitäisi tehdä jotain tälle ongelmalle. Ohan meillä vielä vajaa pari viikkoa aikaa, saa nähdä mitä taikoja tässä rupeaa tekemään.

On se välillä sieväki

Agilityssä Kerttu pystyy menemään nykyään kivasti helppoja ratoja. Ohjauskuvioista onnistuu lähinnä persjättö ja takaaleikkaus, myös valssin tuo tajuaa mutta sitä ei ikinä ehdi tekemään. Kepit menee oikealta puolen, vasemman kanssa on vielä vaikeuksia. Ja ääliö kun Kerttu on, se ryösti viime treeneissä muka puomille, joka olikin keinu. Rämähtäen tuli alas, ja hyvä ettei koira (ja omistaja) alleen laskenut, mutta sen kummemmin ei Kerttu jäänyt asiaa muistelemaan, vaan leikki mun kanssa heti perään keinunpamautteluleikkiä.

Nuutti puolestaan oli koeajettavana lainaohjaajalla. Pikkusen se sikaili kontaktejen kanssa ("ikinä en ole tommosia mennyt enkä muuten mee nytkään!"), vaikka normaalisti ne on sen lemppareita. Muuten meni tosi hyvin, ja tuntuu tulevan mahdollisen uuden ohjaajansa kanssa hyvin juttuun. Kävivät lenkilläkin ilman mua, kun treenasin Kerttua, eikä Nuu kuulemma sikaillut paljoakaan. Ei vissiin uskaltanut alkaa isottelemaan tämän ohjaajan staffille, kun normaalistihan Nuutti on melkosen vihanen  vieraille koirille. Toivottavasti näiden yhteistyöstä tulee jotain, koska me ollaan Nuutin kanssa vähän niinkun umpikujassa. Ei olla edetty juurikaan vuoteen. Osaavan (ja nopean) ohjaajan kanssa Nuusta varmasti tulee hyvä agilitykoira, ja me saadaan Kertun kanssa taas opetella agilityn alkeita kahestaan.

Pitää nyt vaan katsoa että mihin ryhmiin haetaan koirien kanssa talveksi. Meillähän yksi ryhmäpaikka maksaa 120, joten kamalan montaa paikkaa ei tulla varaamaan. Ajattelin, että oonkohan tosi huono ihminen, jos otan ryhmäpaikat vaan Kertulle tokoon ja agilityyn, ja annan Nuutin lainaohjaajalle agilityyn ja jätän Nuutin tokot pois. Nuu kyllä niin tykkäisi tehdä, mutta kun sen kanssa vaan ei ole enää niin tavotteita, niin tuntuu turhalta maksaa isoja summia. Jos sitten taas kesäkaudella panostaisi Nuuttiin enempi. Toisaalta mulla on talvikaudella myös kouluttajan vuorot, niin niihin päästäisiin Nuutin kanssa. Katellaan, on tässä vielä ensi viikko aikaa päättää.