Kenraaliharkkoja, tokorinkiä ja agiepiksiä

Koska Kepen tokot on viime aikoina mennyt niin penkin alle, ollaan kenraaliharkat pilkottu ihan pieniksi ja monelle päivälle. Treenin aiheena on ollut lähinnä seuraaminen ja kaukot, eli nämä ongelmiksi muodostuneet.

Maanantaina oli Kepen ryhmätreenit. Siellä seuraaminen oli taas ihan kamalaa, ja kaukoissa paineistu liikkurista ja lähti karkuun. Sillon kun ei karannut, niin nousi seisomaan, ja seisomista ollaan tosiaan viimeksi otettu tyyliin kuukausi sitten. Ei siis kovin kovaa luottoa koiraan tässä vaiheessa.

Tiistaina kävin nakkaamassa Nuutin agikentälle ja Kertun kanssa jatkettiin matkaa tokoringin treeneihin. Siellä liikkuroitiin seuraamista, kaukoja ja luoksaria. Seuraaminen alkoi jo näyttää seuraamiselta, luoksari otettiin vauhtiluoksetulona (koska askellaji oli samana aamuna treenatessa ravi), ja kaukot teki, mutta näytti tosi hakatulta. Otettiin sitten vielä paikkamakuujättö EVL:n tyyliin ja paikkaistumisen jättö, jotka sujuu Kepeltä nykyään hyvin. Häiriönä oli juokseva ja huutava parivuotias, ja Kepe vaan kattoo hiukan hölmistyneen näköisenä. Treenien jälkeen haettiin Nuutti agikentältä, ja oli kuulemma ollut hienoa poikaa.

Tänään käytiin taas aamulla vähäsen kentällä. Seuraaminen Kertulla toimi, samoin kaukot. Naamioitiin tokotreenit agitreeneiksi, eli samalla Kerttu opiskeli keinua ja keppejä, jotka menee nyt tosi kivasti ilman apuja.

Osaa se liidellä agilityradallakin

Illalla käytiin taas treeneissä. Olisi ollut Nuutin tokot, mutta Kerttu tuurasi ja Nuutti lähti agiepiksiin. Nuutti oli tosi hieno epiksissä, mölliradalta tuli 0, ja aika oli toiseksi paras. :) Harmittaa, kun en niiden rataa nähnyt, mutta kuulemma ei ottanut mistään häiriötä, ei edes pahemmin lapsista. Kertun kanssa tehtiin taas lisää seuraamista, ja seuraaminen oli nyt sellaista mitä se Kertun kanssa normaalisti onkin. Paikka on hyvä ja kontakti pitää, mutta takapää hiukka aukeaa ja perusasennot on hitaita. Kuitenkin siis hyvää seuraamista. Pari ekaa kertaa kaukoissa karkasi, mutta kun liikkuri ei ollut ihan takana, pystyi suorittamaan. Ruutua tehtiin EVL-tyyliin mutta lyhemmillä matkoilla, ja kivasti se menee. Merkki on tosi kiva, kunhan sitä vähän muistutteli. Ruutuun menee hirveellä vauhdilla, ja sieltä kuuntelee käskyt. Kaikin puolin siis hieno.

Lauantaista, noh, voi käydä miten vaan. Voi tulla onnistuminen ja koulari, mutta tällä haavaa sanoisin, että se epäonnistuminen on todennäköisempää. Jos en olisi joukkueessa niin saattaisin jättää menemättä, tuntuu vähän turhalta lähteä hakemaan kakkosta tai kolmosta. Normaalisti kun Kertun kanssa kisaa, niin aina on pohjimmiltaan tiennyt, että kyllä se tän handlaa. Nyt mulla ei ole mitään hajua kuinka käy. Luultavasti käy huonosti. Kävi miten kävi, avoimeen ei ole tämän jälkeen paluuta.

Ja tuosta nuorten koirien tokoringistä sen verta, että tänään tuli tieto että seuraavat pari vuotta treenataan siinä seurassa (Rane-veljen kanssa). :) Pääsykokeet meni penkin alle, mutta riittävät arvosanat saatiin sieltä kuitenkin. Pääsykokeista mulla oisi videokin, mutta sitä ei tule kukaan enää koskaan näkemään, en edes minä. Se oli jotain hirveetä se seuraaminen. Tietääpä taas mitä treenata koko pitkän talven. Vaikka ei talven treenattavat asiat kesken lopu, mulla on mietittynä jo Kertunkorjausopas, johon tulee jatkuvasti lisää sivuja. Paljon on tehtävä ennen voittajaa.

Tänään myös selvisi, että Nuutti ja Kerttu molemmat jatkaa agilityn parissa. Nuutilla vaihtuu ohjaaja, ja minä saan räpeltää Kertun kanssa. Mutta on se oikeasti ihanaa, kun joku vie Nuuttia eteenpäin, ja vielä kun Nuutti ja sen ohjaaja tulee niin hyvin toimeen keskenään. Mulla ei yhtään mietitytä jättää Nuuttia ohjaajalleen, kun tietää että ne molemmat tykkäävät toisistaan eikä niillä ongelmia ole.