Lomailua

Kiitos asuinkaupunkini loistavan taloudellisen tilanteen ja lomautusten, olisi mullakin ollut tällä viikolla enemmän aikaa vaikka sille koirien treenaukselle. Koirat päättivät molemmat tarvita kuitenkin saikkua vatsaongelmien takia, joten projekti Kerttu koekuntoon on vieläkin pitkässä kuusessa, ja aika on mukavasti lopuillaan.

Nuutti on ollut tosi vähällä tekemisellä koko viikon. Tiistaina agitreeneistä lähdettäessä sillä oli maha sekasin, ja useemman päivän se ehtikin ripuloida. Vieläkään se ei ole treenikentille palannut, ja tuskimpa palaakaan ennen ensi tiistaita. Kertun maha alkoi oireilla torstaina, joten kentälle ei uskaltauduttu ollenkaan, koska luultavasti jokin tarttuva pöpö oli kylässä.

Nuutille siis riitti tälle viikolle yhdet aksatreenit. Ne se saikin juosta tuplana, kun ensin teki mun kanssa, sitten lainaohjaajan. Edelleen Nuutti keskittyy paremmin lainaohjaajan kanssa, koska sillä ei vaan ole aikaa tehdä mitään ylimäärästä. Mun kanssa sitten keskittyminen on huonompaa, mutta koira on kuuliaisempi. Se näkyi pääasiassa puomin ja putken erottelussa, lainaohjaajan kanssa Nuutti lukitsi melkeen joka kerta edelliseltä esteeltä tullessaan putken ja meni sinne, kun taas mun kanssa se kuunteli että mihin pitää mennä. Kuitenkin sitte tuo edellisviikon kontaktivammailu jäi pois myös lainaohjaajan kanssa, ja Nuutti meni kyllä kaikille esteille. Muutenkin haki reippaasti lainaohjaajaan kontaktia, ja tuntui että mielummin se sen mukaan lähtisi radalle mitä mun. Treenien jälkeen Nuutti lähti ulkoilemaan uuden ohjaajansa kanssa, ja kiltisti oli käyttäytynyt. Kyllä se silti onneksi vielä mun mukaan lähti kotiin. :)

Kepen kanssa käytiin maanantaina tokoissa, ja tarkotus oli katsoa vammaavaa seuraamista. Tällä kertaa vaan seuraamisessa ei ollut mitään vikaa, vaikka kaavio olikin pitkä ja puuduttava.

Tiistaina oli Kertun agilityt. Kerttu oli jotenkin kakaramaisella päällä, ei siis juuri ollenkaan hallinnassa. Se oli taas sillä päällä, että saattoi mennä esteiden ohi, pääasia että pääsee juoksemaan eikä niillä esteillä niinkään väliä. Hyvänä puolena kuitenkin se, että se osaa nyt mennä kepit oikealta puolelta, ja radan ulkopuolella osaa hakea oikean sisäänmenovälinkin.

Keskiviikkona Nuutti sai huilia, ja Kerttu oli Nuutin puolesta treeneissä. En vaan yhtään muista mitä tehtiin paikkamakuun lisäksi. Kertun paikkamakuu on vähän alkanut stressaamaan, koska Kepe näyttää nykysellään ihan siltä, että se on hakattu sinne riviin. Jotkut treenikaverit kun on joutuneet omille koirilleen ääntään korottamaan, ja Kerttu on heti ottanut siitä itseensä ("ku emmä vaan voi mennä enempää maahan"). Oon nyt sitten yrittänyt välipalkata tosi ilosesti, ja loppupalkkana tulee taisteluleikki.

Tänään treenattiin viimestä kertaa joukkueen kanssa. Ekana paikkamakuu, sitten teki EVL- ja voittajakoirat, sitten oli Kepen vuoro. Kepe teki ekana (huonoa) seuraamista, jonka jälkeen sitten vapautus palkalle. Sitten tekivät alo-koirat, joiden jälkeen Kerttu teki vielä luoksarin (pysäytys saisi olla parempi), kaukot (paineistu liikkurista ja lähti karkuun, jes!), noudon (tosi nätti kapulan nosto! palautus saisi olla parempi) ja hypyn (tosi kiva). Sen jälkeen vielä otettiin seuraamista ilman liikkurointia, ja Kepe teki tosi kivaa työtä. Se oli taas sitä Kertun hyvää seuruuta. Mitenhän sen saisi kaivettua esiin kokeissa? Viikon päästä huokasen kyllä niin syvään helpotuksesta, kun ei ole enää loppuvuodella mitään kisoja (paitti ehkä Nuu ja agility?). Ajattelin, että voisi vaikka sitten niitä maastojuttujakin katella. Mitään suurta menestystä ei näistä kisoista meidän treenien perusteella odoteta, mutta oishan se viimenen ykkönen tosi kiva.

Ja Riimin kuulumisia vielä. Riimi on löytänyt itselleen uuden kodin, jossa on kaverina vaikka ja ketä, esim. aussieita ja ihan omia lampaita, eli saa töillä itselleen elantonsa ansaita. :)

Pörriäinen on saanut jo karvaa

Pörriäinen osaa myös lentää