Pääsykokeissa

Aina ei vaan suju. Kertun kanssa käytiin tuossa aiemmin viikolla nuorten koirien tokoringin pääsykokeissa, ja esitys oli ihan hirveä. Tai siis, näkyi siellä huonompiakin esityksiä, mutta Kertuksi hirveetä sontaa, varsinkin seuraamisessa. Kepen treeniseuraaminen on tosi kivaa, mutta sitten kisakehään mennessä sen vire kuolee ja sitä saa raahata perässä kun matkalaukkua. Vähän esimakua tästä oli jo heinäkuun kokeissa, mutta näköjään eteenpäin ei tämän ongelman kanssa olla päästy.

Pääsykokeet alkoi paikkamakuulla. Siinä nyt ei Kertun kanssa ole sen kummempia ongelmia, ei vaikka tällä kertaa tehtiin paikkis ohjaajat näkyvillä. Sen jälkeen yksilöliikkeet, eli seuraaminen, alon luoksari, nouto ja vapaa valinta. Kertun kanssa oltiin viimesinä vuorossa, odotteluaikaa tuli suunnilleen puolitoista tuntia.

Kehään mennessä Kepe oli jo aivan omissa maailmoissaan, vaikka 10 sekunttia aiemmin oli kovasti ottanut omatoimisesti kontaktia. Seuraamiskaavioon kuului käännökset molempiin suuntiin, täyskäännös, hidas käynti ja juoksu. Käännöksissä ja temponmuutoksissa koira oli kuulolla, muuten meni semmosta rally-tokoseuraamista jossain liian kaukana eikä kontakti pitänyt. Tässä vaiheessa teki jo mieli jättää homma tähän, mutta tehtiinpä kuitenkin liikkeet loppuun. Luoksari hyvä (nytkähti kyllä liikkurin käskylle), nouto ok (ite sähläsin vähän palautuksessa, onneksi vaan vähän) ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä pysähtyminen. Kaksoiskäsky tarvittiin sivulle istumiseen, ja sekin oli mun vika kun normaalisti jään seisomaan koiran takajalkojen kohdalle, nyt menin vahingossa etujalkojen kohdalle. Kepelle kaikki tämmöset pikkujutut vaikuttaa paljon, ja jos tulee rutiineihin muutoksia niin Kerttu ei oikeen tiedä mitä pitää tehdä. Se ei kuitenkaan halua tehdä väärin, niin näissä tilanteissa se yleensä jää odottelemaan vahvistusta (toivoisin sille vähän semmosta oma-alotteisuutta, eli että voi yrittää vaikkei aina oikeaan osukaan).

Lopuksi vielä piti leikkiä ilman lelua, ja pääsykoe oli siinä. Ilmeisesti mun lisäksi vaan kahta pyydettiin leikkimään, joten tuolla esityksellä oltiin top3:ssa. Tuomarin kommentti oli että "sehän meni kivasti", mutta taisi sanoa sen vaan kohteliaisuuttaan. Tietoo paikan saannista ei pariin viikkoon tule, mutta enpä odota ihmeempiä. Ite en itelleni paikkaa tuon perusteella antaisi, mutta ehkä kisatulokset saattaa vaikuttaa. Ja meidän kisatuloksethan on ihan kivoja. No, jäädään odottelemaan, mutta kovin korkealla ei toiveet ole. Ärsyttää, koska tuo koehan oli tosi helppo, kun ajattelee että suorittajana oli koira, jolla on lähes kaikki voittajaluokan liikkeet kasassa. Aina vaan ei voi voittaa. (Ei saisi olla näin kriittinen noin nuorta koiraa kohtaan. Se on vielä kakara, mulla on reilusti aikaa vielä pilata se, pitäisi nyt muistaa pitää homma sille kivana.)

Vielä enemmän ärsyttää, että seuraamisongelmat ei päättyneet tuohon, vaan ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Tänään käytiin piirimestisjoukkueen kansa treenaamassa vähän kokeenomaisemmin. Ite liikkuroin ensin alokaskoirat, sitten otettiin Kepen kanssa pätkä seuraamista ja vapautus palkalle, sitten liikkuroin evl:n ja sitten otettiin Kertun kanssa loput liikkeet. Paikkamakuu muuten ok, mutta piti käydä palkkaamassa kun toiselle koiralle ärähdettiin. Kerttuhan ottaa nekin itseensä. Paikkaistuminen hyvä, ei häsellystä alussa, suoraan menin piiloon eikä koiralla asento muuttunut yhtään. Seuraaminen oli taas samaa luokkaa mitä tuollon pääsykokeissa. Muuten leviää käsiin, mutta aina kun jotain tapahtuu, Kerttu skarppaa. Muissa liikkeissä ei mitään ongelmia, ei ennakointia eikä himmailuja. Jos halutaan pilkuttaa, niin luoksarin stoppi saisi olla terävämpi. Myöskään palkattomuuden kanssa ei ole ongelmaa missään muussa kun seuraamisessa. Aivan kun mun pitäisi tehdä jotain tälle ongelmalle. Ohan meillä vielä vajaa pari viikkoa aikaa, saa nähdä mitä taikoja tässä rupeaa tekemään.

On se välillä sieväki

Agilityssä Kerttu pystyy menemään nykyään kivasti helppoja ratoja. Ohjauskuvioista onnistuu lähinnä persjättö ja takaaleikkaus, myös valssin tuo tajuaa mutta sitä ei ikinä ehdi tekemään. Kepit menee oikealta puolen, vasemman kanssa on vielä vaikeuksia. Ja ääliö kun Kerttu on, se ryösti viime treeneissä muka puomille, joka olikin keinu. Rämähtäen tuli alas, ja hyvä ettei koira (ja omistaja) alleen laskenut, mutta sen kummemmin ei Kerttu jäänyt asiaa muistelemaan, vaan leikki mun kanssa heti perään keinunpamautteluleikkiä.

Nuutti puolestaan oli koeajettavana lainaohjaajalla. Pikkusen se sikaili kontaktejen kanssa ("ikinä en ole tommosia mennyt enkä muuten mee nytkään!"), vaikka normaalisti ne on sen lemppareita. Muuten meni tosi hyvin, ja tuntuu tulevan mahdollisen uuden ohjaajansa kanssa hyvin juttuun. Kävivät lenkilläkin ilman mua, kun treenasin Kerttua, eikä Nuu kuulemma sikaillut paljoakaan. Ei vissiin uskaltanut alkaa isottelemaan tämän ohjaajan staffille, kun normaalistihan Nuutti on melkosen vihanen  vieraille koirille. Toivottavasti näiden yhteistyöstä tulee jotain, koska me ollaan Nuutin kanssa vähän niinkun umpikujassa. Ei olla edetty juurikaan vuoteen. Osaavan (ja nopean) ohjaajan kanssa Nuusta varmasti tulee hyvä agilitykoira, ja me saadaan Kertun kanssa taas opetella agilityn alkeita kahestaan.

Pitää nyt vaan katsoa että mihin ryhmiin haetaan koirien kanssa talveksi. Meillähän yksi ryhmäpaikka maksaa 120, joten kamalan montaa paikkaa ei tulla varaamaan. Ajattelin, että oonkohan tosi huono ihminen, jos otan ryhmäpaikat vaan Kertulle tokoon ja agilityyn, ja annan Nuutin lainaohjaajalle agilityyn ja jätän Nuutin tokot pois. Nuu kyllä niin tykkäisi tehdä, mutta kun sen kanssa vaan ei ole enää niin tavotteita, niin tuntuu turhalta maksaa isoja summia. Jos sitten taas kesäkaudella panostaisi Nuuttiin enempi. Toisaalta mulla on talvikaudella myös kouluttajan vuorot, niin niihin päästäisiin Nuutin kanssa. Katellaan, on tässä vielä ensi viikko aikaa päättää.