Tilannekatsaus

Kertun kanssa ollaan jo hyvää vauhtia hiomassa EVL-liikkeitä. Mitenkään hirveän pahalta liikkeet ei näytä, vaikka tekemistä kyllä on ja paljon. Tarkotus olisi katsoa, että ehditäänkö mitenkään ensi kuun kisoihin. Ilmoaika alkaa muistaakseni kolmen viikon päästä, joten kiirehän tässä alkaa painaa päälle.

Liikkeet on nyt suunnilleen tällä mallilla:

Paikkaistuminen: Välillä valuu korppikotkaksi, ei kuitenkaan valu maahan asti. Monesti on kyllä istunut ihan hyvässä ryhdikkäässä asennossa koko pariminuuttisen.

Paikkamakuu: Ei kuuntele viereisiä ohjaajia, menee ekalla maahan ja nousee ekalla ylös. Ei ole ottanut häiriötä liikkurista.

Seuraaminen: Pitkissä seuraamisissa keskittyminen herpaantuu. Varsinkin vireen eteen pitää tehdä töitä. Välillä huonoja askelsarjoja taaksepäin, saattaa heittää takapuoltaan liikaa vasemmalle.

Zeta: Yleensä ollut tosi hyvä. Voisihan se maahanmeno olla nopeempi, mutta kun en osaa sitä nopeammaksi hioa. Tänään ei meinannut maahan mennä ollenkaan.

Luoksari: Edelleen lisää varmistusta molempiin pysähdyksiin. Parempi eteentulo pitäisi saada.

Metallihyppy: Toistaiseksi hyvä. Tänään jopa eteentulo onnistui.

Ohjattu: Haluaisi mennä just sinne väärälle kapulalle, eikä aina kuuntele että minne sitä ohjaan. Keskikapulalle ei ole vielä ikinä mennyt. Merkki saisi olla vauhdikkaampi. Palautus vaikea, kun tulee sivusta, ei tajua suoristaa itseään.

Ruutu: Merkki saisi olla vauhdikkaampi tässäkin, Kepe jää vähän koomaamaan sitä. Etäisyyttä ruutuun pitää kasvattaa. Jää ruudun etunurkkaan, eli targettia pitää taas käyttää.

Tunnari: Varmuutta vielä, hyvä siitä tulee. Tänään toi väärän, eli treeniähän tuo tarvitsee.

Kaukot: Normaalisti ihan hyvät, mutta eilen taas vammailtiin s-i-vaihdossa. Taas siis jumpataan tyynyn päällä.

Eli ei siis mitään ihan hirveyksiä kuitenkaan. Eteentulo ja perusasento vaatii töitä, ja perusasentoa olenkin alkanut vaatimaan takaakiertäen. Nyt tuleekin paljon suorempaan. Merkin kanssa pitää keksiä jotain, millä sen saisi vähän nätimmäksi. Varmuutta pitää saada vähän joka liikkeeseen, ja viilailla saa ihan sydämensä kyllyydestä.

Nuuttikin on treeneissä kulkenut mukana. Seuraamisessa oon ihan selvästi palkannut sitä liikaa oikealta, koska nyt se mielellään lähtisi ennakoimaan palkkaa oikealle. Pitäisi muistaa Nuutin kanssa se, että se on mestari ennakoinnissa, eikä sitä voi palkata aina samalla tavalla, tai muuten tulee just näitä ongelmia. Hirveen onnellinen se on aina treenatessa, ja sen liikkeet on tosi paljon näyttävempiä mitä Kertulla. Se tekee kaiken täysillä loppuun asti, ei ala ennakoimaan pysähtymisiä tai koomailemaan merkkejä tai ruutua tai kapuloita tai mitään. Sen kanssa on hirveen kivaa puuhailla, kunhan unohdetaan tavotteet.

Agilityssäkin ollaan käyty molempien kanssa. Kerttu meni eilen oikeestaan aika hienosti, vaikka rata olikin ehkä vaikein mitä ollaan tehty. Ehkä sen oli nyt pakko keskittyä, kun oli haastetta. Estehakuisuus on parantunut, mutta sen pitäisi parantua vielä enemmän. Hyppykorkeutta pitäisi nostaa, nyt se menee 40-senttisiä.

Nuuttiakin ohjasin itse, että koira muistaisi taas että agility on hauskaa. Rata oli tosi vaikea, oli välistävetoja ja lähes joka hyppy takaakiertona, ja tuli tilanteita missä mun piti korjata. Onneksi Nuutti ei vetänyt hernettä nenään vaan teki ihan hyvällä fiiliksellä.

Nuutin yksinolot on kuitenkin alkaneet olla niin vaikeita (tuhoaa ja sistustaa kämppää uusiksi, tänään oli esim. tuoleja kaadettu ja muuta pientä mukavaa), joten ajattelin sille alottaa uudestaan kuurin Zylkeneä. Luultavasti sitä on nyt yksinolotkin alkaneet ahdistaa, kun kämppä on ihan sen näköinen että se koko yksinoloaikansa pakonomaisesti häärää ja touhuaa eikä rauhotu hetkeksikään, ja kunhan tulen kotiin niin sheltti sammuu heti. Muuten taas tuntuu että noiden ahdistuksien kanssa ollaan menty parempaan suuntaan, mutta yksinolo tökkii. Sillon kun ovat Kertun kanssa kahdestaan, ei tilanne ole ilmeisesti yhtä paha.

Ja Kerttukin alotti juoksunsa. Melkeen kellontarkasti sen hormonitoiminta kyllä pelittää, kun vaan muutaman päivän myöhästyivät. :) Laskinkohan, että neljä-viisi päivää myöhemmin alkoivat, mitä olin ajatellut.

Kertulle VOI1!

Kertun kanssa käytiin taas eilen kisailemassa. Kisajännitys oli taas ihan hirveä, eikä vähiten sen takia, että koira veti perjantaina kilarit. Se oli treenatessa ihan mahdoton, pörisi ja ärisi ja hyvä jos edes kontaktia otti. Ilmeisesti hallilla ollut lapsilauma verotti Kertun kärsivällisyydestä viimeisetkin rippeet, ja Kerttu päätti olla ihan mahdoton.

Sunnuntaina yritettiin käydä korjaamassa tilannetta, ja sillon Kerttu olikin taas oma itsensä. Ruutua se ei vaan löytänyt ilman melko suurta apua. Tässä vaiheessa siis hyvästelin kaikki toiveet ykköstuloksesta, ajattelin että maaliskuussa sitten kotihallissa yritetään uudelleen.

Eilen lähdettiin kuitenkin reissun päälle. Päivästä tuli melko pitkä, kun kotoa lähdettiin kahdelta ja kotona oltiin taas joskus kymmenen jäljestä illalla. Koira kuitenkin jaksoi hyvin koko pitkän päivän, vaikka kotia tullessa ymmärrettävästi sammui heti.

Ensin oli EVL-luokka, minkä aikana jännättiin kaverin koiran puolesta. EVL:n jälkeen oli voittajaluokan vuoro, ja Kerttu oli suoritusjärjestyksessä ensimmäinen.

Paikkamakuuseen mennessä päästiin jopa kehään, ja tuomarikin sai tehtyä juoksutarkastuksen. Juoksutarkastuksen jälkeen Kerttu lähti omalle kunniakierrokselle, mikä pitää ihan oikeasti tulevaisuutta varten saada pois. Ei se nyt niin häirinnyt, kun Kerttu oli tosiaan ensimmäisenä kehään menossa, mutta kyllä tuommonen edessä meneviä koiria varmasti häiritsisi.

Pisterivi oli tällä kertaa tällainen (sekotettu liikejärjestys):

Paikkamakuu 9
-Haisteli hieman, kääntyi kerran lonkalleen.

Luoksari 8
-Annoin pysähtymiskäskyn liian myöhään, eteen vinosti, perusasento vino.

Liikkeestä istuminen 9
-Voisi olla nopeampi

Seuraaminen 7
-Välillä hienoa pätkää, mutta näkyi miten ollaan tehty vähän pitkää seuraamista. Keskittyminen herpaantui, varsinkin paikallaan käännökset oli huonoja. Perusasennot hitaita.

Hyppynouto 8½
-Palautusasento taisi olla ok, mutta perusasento vino.

Metallinouto 8
-Luultavasti huono palautusvauhti, eteentulokaan ei ollut hyvä, perusasento vino.

Kaukot 7
-Muuten ihan hyvät, mutta kaksoiskäsyä tuli annettua jossain vaiheessa.

Tunnari 9
-Tosi hyvä, mutta palautus taas voisi olla parempi.

Ruutu 9
-Odotin niin nollaa. Ruutuun löytäminen oli tosiaan treeneissä vähän vaikiaa, ja oikeestaan aina ollaan ruutua tehty treenien alkupäässä, että vire riittää. Aika vahvasti siis "ohjasin" ruutuun ennen liikkeen alkua, en suoranaisesti näyttänyt että missä päin ruutu on, mutta ruutuun päin Kerttu kuitenkin oli karkaamassa. Liikkeen alettua Kerttu lähti ruutuun, mutta hieman vinoon. Keskelle ruutua löysi, ja sinne pisti makaamaan. Loppuliikekin onnistui, ja olihan se hieno tunne kun siinä vaiheessa tajusi, että ykkönen näistä kisoista napsahti. :)

Kokonaisvaikutus 9½
-Puoli pistettä pois kun vinot perusasennot niin häiritsi.


Yhteispistemäärä oli siis 265,5, ykköstulos ja sijoitus oli 2/4, tuomarina Tiina Laakko. Kokonaisuutena hyvä koe, mutta oli myös huonoa. Toki tiesin ennen kisaamaan lähtemistä, että esim. perusasennot ei ole kunnossa, ja niihin menikin ihan mieletön määrä pisteitä. Huonoa oli myös alun haihattelut, mutta onneksi loppua kohden Kerttu oli jo tosi kivasti hommassa mukana.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on nyt hioa perusasennot kuntoon. Pitää miettiä että annanko palauttaa kapulat eteen vai otetaanko sivulle. Luultavasti edestä alan pyytämään takakautta sivulle, koska etukautta perusasennot jäävät vajaaksi. Sitten lähetään hiomaan EVL-liikkeitä kohti kisavalmiutta, eiköhän me sittenkin kokeilla niitä vanhoilla säännöillä. :) Myös uusia sääntöjä lähdetään jossain vaiheessa treenaamaan.

Muista kuulumisista sen verran, että Kerttu taas hierottiin viime torstaina. Takaosa oli taas ihan jumissa. Nyt pitää vähän hieroskella sitä kotonakin, ja muistaa käyttää säännöllisesti hierojalla. ettei ehdi mennä jumiin. Se kuitenkin vetää itsensä ihan vinoon jumiuduttuaan, ja sen jälkeen sitä saakin taikoa suoremmaksi.
Viikonloppu vietettiin Kannuksessa kaverin luona. Mukana olivat Nuutti ja Kerttu. Nuutti oli ihan elementissään, oli tosi rento ja kiva ja hiljainen ja toimi treenatessa. Kai se ehkä muistaa, että täällä me on asuttukin. Kerttu puolestaan oli vähemmän ihana. Sitä sai pitää portin takana ettei se syö kaverin narttua. Ulkoilivat kyllä yhdessä lähes ilman ongelmia, kerran ottivat yhteen ja sen jälkeen leikkivät sellaista leikkiä, ettei sitä toista olekaan olemassa. Junassa reissatessa Nuutti oli turvassa repussaan, ja Kerttu otti reissaamisen hirveän rennosti köllötellen mun jaloissa.

Sunnuntaina kotiuduttiin, ja maanantaina Kerttu kävi tekemässä tosi pienet tokotreenit, ja iltasella olikin Nuutin agilityt. Vähän paineistu, muttei paha. Ei karannut tai mitään, välillä kävi pois ohjaajan luolta ja sitten tuli takasin.

Tänään jatketaan taas Kertun palauttavilla treeneillä. Eiköhän meillä sitten vähän kevene treenimäärä ainakin hetkellisesti, saa Keps vähän levähtää enne

n kuninkuusluokkaa.

Ei tuo kilpailukirjakaan rumalta näytä :)

Wäinö kävi maanantaina lääkärissä sen toisen takajalan käyttöongelmien takia. Lääkäri kävi läpi selän ja jalan, muttei sieltä kipupistettä löytynyt. Ei siis selvinnyt, miksi Wäinö ottaa välillä yhden jalan pois käytöstä. Kipulääkettä sille kuitenkin määrättiin ihan varmuudeksi. Toivotaan että jalkaongelmat tästä lähtisivät väistymään, kyllä se aina vähän säikäyttää kun seniori mitenkään sairastaa.

Paimennuskausi korkattu (ja muuta treeniä)

Tokomasistelun iskiessä ajattelin, että nyt voisi olla hyvä paikka tehdä vähän jotain muutakin. Meillä menee viikot kuitenkin niin tokopainotteisesti, että masentaa vähemmästäkin, varsinkin koiria. Sunnuntaina sitten lähettiin käymään paimenessa kokoonpanolla Kerttu ja Nuutti.

Koska Nuutilla oli viime vuonna vireongelmia lampailla, vein sen aluksi lampolaan odottelemaan vuoroaan ja keräämään kierroksia, ja Kertun kanssa lähdettiin töihin. Kerttu oli pikkasen turhan innoissaan omasta työtehtävästä, joten vauhtia oli vähän turhan paljon.

Otettiin ensin ihan vaan kuljetuksia molempiin suuntiin. Sitten alettiinkin vaatimaan lampolalta poispäin kuljettaessa sitä, että Kerttu pysyy koko ajan lauman takana, eikä lähde kiertämään. Tuon sähikäisen kanssa oli helpommin sanottu mitä tehty, mutta jonkinlaista edistymistä oli muutaman toiston jälkeen havaittavissa. Lammasporukkaan kuului yksi kohtuu uusi hankinta, aikuinen pässi jota ei olla hirveesti vielä koirilla paimennettu. Tämä yksilö laittoi jonkun verran vastaankin, ja Kerttu sitä sitten vähäsen jännäsi. Hyvin se saattiin silti liikkeelle. Isona häiriönä oli lamapiden kuivaneet leivänpalat, jotka kyllä katosi parempiin suihin. Olihan tuo vähän huvittava näky, kun Kerttu kokoaa laumaa ruisleipä suunpielessä.

Sitten oli vuoronvaihto, Kerttu lampolaan ja Nuutti töihin. Nuutti tuli tosi hyvällä asenteella laitumelle. Hyvällä asenteella teki töitäkin, ei väistänyt kiukuttelevaa pässiä ja muutenkin teki lammaslaumalle selväksi että ketä totellaan. Nuutti vaan oli niin intensiivisesti hommassa mukana, että ajoi lampaat aivan liian lähelle mua. Yritäpä siinä kävellä, kun yksi lammas on jalkojen välissä, toinen edessä, pari löytyy molemmin puolin sivusta ja takanakin on lampaita. Ja Nuutti vaan ajaa niitä vielä lähemmäksi. Kovasti sai tehdä töitä että pystyssä pysyi.

Seuraavalla pätkällä haettiin vähän hallintaa. Lähetin Kertun kiertämään, ja kun oli lampaiden takana, niin tuli maahanmenokäsky. Hyvin oli neiti kuulolla. Tehtiin myös lauman hakemista, eli lähetin Kertun kauempaa hakemaan lauman mun luokse. Nuutin kanssa tehtiin samoja juttuja. Nuutti on tosi vaikee saada pysymään paikoillaan ihan normitilanteessakin, se juoksee jatkuvasti ympyrää. Sama juttu tietenkin lampaillakin, sitä sai rauhotella hetken verran että Nuutti saatiin maahan. Muuten sitten teki Nuuttikin hyvää työtä, irtautui hyvin lampaille ja toi niitä mulle. Miinuksena se, että kävi ensimmäisellä kerralla hakemassa vaan pari lammasta, sitten kun lähetin uudestaan niin haki jo koko porukkaa.

Lampolassakin tehtiin töitä. Kerttu taas alotti, ja tehtiin ihan lampaiden nostamista karsinasta ja käytävältä laittamista takasin karsinaan. Laitoin Kertun hihnaan, koska kierrokset oli aivan liian korkealla ahtaassa tilassa työskentelyyn, mikä näkyi ihan yleisenä vallattomuutena ja lisäksi Kerttu ensimmäistä kertaa ikinä yritti näpsiä lampaita. Muutaman toiston jälkeen kuitenkin alkoi mukavasti Kerttukin rauhoittua. Kerttua selkeesti paineisti ahdas tila, ja se tarvitsi reilusti apuja, että meni sinne lampaiden taakse. Mutta on se vaan mielenkiintoista, miten tuo koira osaa lukea lampaiden elekieltä. Joka kerta kun lammas alkoi uhkailemaan iskemällä etujalkaa maahan ja laittamalla päätä alas, Kerttu ärähti heti. Se ei purrut, mutta rähähti ja vilautteli hyvin selvästi hampaitaan, ja teki valehyökkäyksen lammasta kohti. Sitten kun lampaat oli rauhassa, niin Kerttukin vaan tyytyi haistelemaan niitä.

Nuutin pieni koko tuntui olevan edukseen sisätyöskentelyssä. Nuuttia ei ahtaat tilat yhtään ahdistaneet, se meni reippaasti lampaiden taakse ja ajoi ne eteenpäin. Se oli itsevarmemman oloinen mitä Kerttu (ja jossain varmaan Helvetti jäätyi), eikä lampaatkaan laittaneet samanlailla vastaan mitä ne tekivät Kertulle.

Tehtiin vielä viimeset pätkät ulkona. Kerttu oli edelleen vähän paineessa, joten tarvitsi taas paljon apua että sai lampaat portilta pois. Sen jälkeen sai taas itseluottamuksen takasin, joten tehtiin pikkuhetki helppoa hommaa ja vaihdettiin taas koiraa. Nuutin kanssa tehtiin hetki, sitten laitettiin lampaat sisälle.

Nuutti varsinkin yllätti positiivisesti, kun sitä edistystä on viime vuoteen verrattuna tullut. Se on hirveän rohkea paimen, eikä anna lampaiden hyppiä nenille. Miinusta Nuutti saa haukkumisesta, koska se haukkuu ihan koko ajan. Se tosiaan ajaa lampaita koko ajan lähemmäs mua, mikä tekee mulle lampaiden kuljetuksen vaikeaksi. Se ei ymmärrä, että kun lampaat on mun ympärillä kasassa, niin voisi ottaa vähän väliä. Nuutti hajottaa lauman useasti, ja se pitää käskeä kokoamaan se uudelleen. Se ei onnistu, jos lampaita on 15 tai enemmän. Nuutilla on myös turhan paljon vauhtia. En lampaista juurikaan tiedä, mutta tuntuu että tuommosella vauhdilla ja räksytyksellä paimentava aiheuttaa turhaa stressiä lampaille. Asenne oli kuitenkin nyt niin hyvä, että ei enää parempaa voi toivoa. Pitää tehdä Nuun kanssa vaan sellaisia pätkiä, joissa se ei ehdi väsähtää. Nythän Nuutti oli koiraa vaihtaessa aina sitä mieltä, että hän ei enää lampolaan tule, kun joutuu kuitenkin kiinni. Mun piti hakea se lumihangesta kantamalla tauolle, ja se on oikeestaan sitä mihin pyritään.

Kertulle huonoiksi puoliksi luen vireenhallinnan. Se kiehuu yli. Tosiaan sisätiloissa saatiin vähän virettä alas, mutta sekin vaati jo useamman toiston. Lisäksi Kerttu tarvitsee lisää itseluottamusta tähänkin hommaan. Pitää edelleen muistaa tehdä sille välillä näitä vaikeitakin paikkoja, jotka se sitten selvittää ja se tuntee itsensä taas maailman parhaaksi aussieksi. Mutta on Kertussa paljon hyvääkin, se on jotenkin mulle paljon helpompi mitä Nuutti, kun se osaa ottaa ehkä vähän etäisyyttä lapaisiin. Se oppii nopeesti käskysanat, ja se kuuntelee mitä sille puhutaan. Vauhtia saisi vaan vähäsen ottaa pois Kertultakin.

Kun saatii käydä tuhjentämässä päitämme lammaslaitumella, niin eilen käytiin taas tokoa treenaamassa. Kertun osalta treeni meni paremmin mitä perjantaina. Seuraamisessa poikittaa, ja treenikaveri sanoi että poikittaa ihan samanlailla mitä syksyllä, kun oli ihan jumissa koko koira. Ihan hyvä siis että hieroja on varattuna. Ruudussa meinaa ennakoida maahanmenon, ja jää aika etureunaan. Pitää vielä yrittää, että jos sen saisi vähän syvemmälle ruutuun menemään. Luoksarissa maahanmeno edelleen takkuaa, mutta se on ihan ymmärrettävää jos niitä lihasjumeja on. Kaikki noudot oli muuten hyviä (tunnarin jopa palautti laukalla), mutta ennakoi perusasennon ja perusasento jää kaikenlisäksi vajaaksi. Ei kuitenkaan mitään kamaluuksia tapahtunut, mutta jos nuita perusasentoja en saa kuntoon, niin ykköstä on turha tavoitella. Pistemenetykset tulee olemaan kuitenkin sen verran tuntuvia.

Ja ettei elämä käy tylsäksi, niin iltasella oli vielä agilitytreenit. Kertun kanssa vaikeaksi kävi rengas radan alussa. Se olisi vaan niin mielellään touhottanut menemään, ettei viitsinyt yhtään keskittyä, ja pamautti renkaan hajalle varmaan ainakin viitisen kertaa. Miksi mennä rengas, kun sen läpi pääsee paljon nopeempaa? Sitten taas sama rengas keskellä rataa ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kepit oli tosi hyvät, ja muutenkin Kerttu teki rengasta lukuunottamatta hyvää työtä. Itse olin taas useammassa paikassa myöhässä.

Nuutilla taas meni kesken radan pupu pöksyyn, ja se karkasi viereiselle kentälle. Taas radan alku meni hyvin, ja ilmeisesti ohjausvirheestä Nuutti veti herneet nenään ja päätti että se touhu loppuu nyt, ja otti jalat alle. Itseäni alkoi jo mietityttää että onko nyt ongelma Nuutin fyysisessä terveydessä, kun niin yhtäkkiä lähti karkuun ja näytti niin piestyltä kuin pieni sheltti vaan voi näyttää, mutta mun kanssa se meni radan ihan hyvin loppuun asti. Ilmeisesti se nyt on sitä mieltä, että mun kanssa epäonnistuminen ei ole niin vakavaa (korjasin kepit eikä Nuu ollut milläsäkään), mutta sitten tämän oman ohjaajan kanssa ei saa epäonnistua. Katsellaan nyt vielä, että miten tämä homma lähtee menemään. Lupailin kyllä jo Kerttua lainakoiraksi, jos ei Nuutti lähde tuosta tokenemaan. En minä kuitenkaan ole vielä pyyhettä heittämässä kehään, mutta on tuo koira melko omalaatusensa tapaus.

Tänään jatkui taas Kertun tokotreenit. Nyt onnistui treenit jo paremmin. Tehtiin liikkeestä istumista liikkuroituna, mutta palkka tuli heti istumisesta. Hyvät istumiset, ei ongelmaa. Sitten tein lyhyellä matkalla luoksarin maahanmenoja. Hitaathan ne on, muttei mitenkään toivottomat. Ja tosiaan meni maahan, kun loppuviikosta oli siinä ongelmaa. Luoksarin stoppeja tehtiin juoksuttamalla mun ja treenikaverin väliä, ja ihan hyviä stoppeja sieltä alkoi tullakin. Otettiin vielä noudon palautuksia liikkuroituna, että perusasentoon ennakointiin voisi puuttua. Toisella pätkällä tehtiin ruutua niin, että lelu oli ruudun takana, kun Kerttu jää niin herkästi etureunaan. Liikkuroitiin sille luoksari, mikä oli ihan jees, uudestaan liikkeestä istuminen, mikä oli myös hyvä, ja liikkuroitiin muutamat maahanmenot sivulta, mitkä on välillä olleet hitaita. Kepe oli kyllä tosi kiva treenattava, oli hyvä vire ja teki niinkuin pyydettiinkin. Eteentuloista ja perusasennoista lähtee varmasti pisteitä kuitenkin sen verran, että jos tunnari nollataan niin ykköseen ei ole mahdollisuuksia. Mutta jos ei kisoissa vire laske, ja Kerttu tekee edes vähän sinne päin mitä treeneissä, niin ihan tyytyväinen saa olla.

Ohan meillä vielä toki treeniä ennen koetta (eikä se koepaikkakaan ole varma), joten vielä ehtii hyvin hajottaa jonkin liikkeen. Jos me ei mitään nollata, niin uskoisin että ykkönen on ihan realistinen tavoite. Ei me mitään huippupisteitä saada, on tuossa vielä sen verran kauneusvirheitä.