Paimennuskausi korkattu (ja muuta treeniä)

Tokomasistelun iskiessä ajattelin, että nyt voisi olla hyvä paikka tehdä vähän jotain muutakin. Meillä menee viikot kuitenkin niin tokopainotteisesti, että masentaa vähemmästäkin, varsinkin koiria. Sunnuntaina sitten lähettiin käymään paimenessa kokoonpanolla Kerttu ja Nuutti.

Koska Nuutilla oli viime vuonna vireongelmia lampailla, vein sen aluksi lampolaan odottelemaan vuoroaan ja keräämään kierroksia, ja Kertun kanssa lähdettiin töihin. Kerttu oli pikkasen turhan innoissaan omasta työtehtävästä, joten vauhtia oli vähän turhan paljon.

Otettiin ensin ihan vaan kuljetuksia molempiin suuntiin. Sitten alettiinkin vaatimaan lampolalta poispäin kuljettaessa sitä, että Kerttu pysyy koko ajan lauman takana, eikä lähde kiertämään. Tuon sähikäisen kanssa oli helpommin sanottu mitä tehty, mutta jonkinlaista edistymistä oli muutaman toiston jälkeen havaittavissa. Lammasporukkaan kuului yksi kohtuu uusi hankinta, aikuinen pässi jota ei olla hirveesti vielä koirilla paimennettu. Tämä yksilö laittoi jonkun verran vastaankin, ja Kerttu sitä sitten vähäsen jännäsi. Hyvin se saattiin silti liikkeelle. Isona häiriönä oli lamapiden kuivaneet leivänpalat, jotka kyllä katosi parempiin suihin. Olihan tuo vähän huvittava näky, kun Kerttu kokoaa laumaa ruisleipä suunpielessä.

Sitten oli vuoronvaihto, Kerttu lampolaan ja Nuutti töihin. Nuutti tuli tosi hyvällä asenteella laitumelle. Hyvällä asenteella teki töitäkin, ei väistänyt kiukuttelevaa pässiä ja muutenkin teki lammaslaumalle selväksi että ketä totellaan. Nuutti vaan oli niin intensiivisesti hommassa mukana, että ajoi lampaat aivan liian lähelle mua. Yritäpä siinä kävellä, kun yksi lammas on jalkojen välissä, toinen edessä, pari löytyy molemmin puolin sivusta ja takanakin on lampaita. Ja Nuutti vaan ajaa niitä vielä lähemmäksi. Kovasti sai tehdä töitä että pystyssä pysyi.

Seuraavalla pätkällä haettiin vähän hallintaa. Lähetin Kertun kiertämään, ja kun oli lampaiden takana, niin tuli maahanmenokäsky. Hyvin oli neiti kuulolla. Tehtiin myös lauman hakemista, eli lähetin Kertun kauempaa hakemaan lauman mun luokse. Nuutin kanssa tehtiin samoja juttuja. Nuutti on tosi vaikee saada pysymään paikoillaan ihan normitilanteessakin, se juoksee jatkuvasti ympyrää. Sama juttu tietenkin lampaillakin, sitä sai rauhotella hetken verran että Nuutti saatiin maahan. Muuten sitten teki Nuuttikin hyvää työtä, irtautui hyvin lampaille ja toi niitä mulle. Miinuksena se, että kävi ensimmäisellä kerralla hakemassa vaan pari lammasta, sitten kun lähetin uudestaan niin haki jo koko porukkaa.

Lampolassakin tehtiin töitä. Kerttu taas alotti, ja tehtiin ihan lampaiden nostamista karsinasta ja käytävältä laittamista takasin karsinaan. Laitoin Kertun hihnaan, koska kierrokset oli aivan liian korkealla ahtaassa tilassa työskentelyyn, mikä näkyi ihan yleisenä vallattomuutena ja lisäksi Kerttu ensimmäistä kertaa ikinä yritti näpsiä lampaita. Muutaman toiston jälkeen kuitenkin alkoi mukavasti Kerttukin rauhoittua. Kerttua selkeesti paineisti ahdas tila, ja se tarvitsi reilusti apuja, että meni sinne lampaiden taakse. Mutta on se vaan mielenkiintoista, miten tuo koira osaa lukea lampaiden elekieltä. Joka kerta kun lammas alkoi uhkailemaan iskemällä etujalkaa maahan ja laittamalla päätä alas, Kerttu ärähti heti. Se ei purrut, mutta rähähti ja vilautteli hyvin selvästi hampaitaan, ja teki valehyökkäyksen lammasta kohti. Sitten kun lampaat oli rauhassa, niin Kerttukin vaan tyytyi haistelemaan niitä.

Nuutin pieni koko tuntui olevan edukseen sisätyöskentelyssä. Nuuttia ei ahtaat tilat yhtään ahdistaneet, se meni reippaasti lampaiden taakse ja ajoi ne eteenpäin. Se oli itsevarmemman oloinen mitä Kerttu (ja jossain varmaan Helvetti jäätyi), eikä lampaatkaan laittaneet samanlailla vastaan mitä ne tekivät Kertulle.

Tehtiin vielä viimeset pätkät ulkona. Kerttu oli edelleen vähän paineessa, joten tarvitsi taas paljon apua että sai lampaat portilta pois. Sen jälkeen sai taas itseluottamuksen takasin, joten tehtiin pikkuhetki helppoa hommaa ja vaihdettiin taas koiraa. Nuutin kanssa tehtiin hetki, sitten laitettiin lampaat sisälle.

Nuutti varsinkin yllätti positiivisesti, kun sitä edistystä on viime vuoteen verrattuna tullut. Se on hirveän rohkea paimen, eikä anna lampaiden hyppiä nenille. Miinusta Nuutti saa haukkumisesta, koska se haukkuu ihan koko ajan. Se tosiaan ajaa lampaita koko ajan lähemmäs mua, mikä tekee mulle lampaiden kuljetuksen vaikeaksi. Se ei ymmärrä, että kun lampaat on mun ympärillä kasassa, niin voisi ottaa vähän väliä. Nuutti hajottaa lauman useasti, ja se pitää käskeä kokoamaan se uudelleen. Se ei onnistu, jos lampaita on 15 tai enemmän. Nuutilla on myös turhan paljon vauhtia. En lampaista juurikaan tiedä, mutta tuntuu että tuommosella vauhdilla ja räksytyksellä paimentava aiheuttaa turhaa stressiä lampaille. Asenne oli kuitenkin nyt niin hyvä, että ei enää parempaa voi toivoa. Pitää tehdä Nuun kanssa vaan sellaisia pätkiä, joissa se ei ehdi väsähtää. Nythän Nuutti oli koiraa vaihtaessa aina sitä mieltä, että hän ei enää lampolaan tule, kun joutuu kuitenkin kiinni. Mun piti hakea se lumihangesta kantamalla tauolle, ja se on oikeestaan sitä mihin pyritään.

Kertulle huonoiksi puoliksi luen vireenhallinnan. Se kiehuu yli. Tosiaan sisätiloissa saatiin vähän virettä alas, mutta sekin vaati jo useamman toiston. Lisäksi Kerttu tarvitsee lisää itseluottamusta tähänkin hommaan. Pitää edelleen muistaa tehdä sille välillä näitä vaikeitakin paikkoja, jotka se sitten selvittää ja se tuntee itsensä taas maailman parhaaksi aussieksi. Mutta on Kertussa paljon hyvääkin, se on jotenkin mulle paljon helpompi mitä Nuutti, kun se osaa ottaa ehkä vähän etäisyyttä lapaisiin. Se oppii nopeesti käskysanat, ja se kuuntelee mitä sille puhutaan. Vauhtia saisi vaan vähäsen ottaa pois Kertultakin.

Kun saatii käydä tuhjentämässä päitämme lammaslaitumella, niin eilen käytiin taas tokoa treenaamassa. Kertun osalta treeni meni paremmin mitä perjantaina. Seuraamisessa poikittaa, ja treenikaveri sanoi että poikittaa ihan samanlailla mitä syksyllä, kun oli ihan jumissa koko koira. Ihan hyvä siis että hieroja on varattuna. Ruudussa meinaa ennakoida maahanmenon, ja jää aika etureunaan. Pitää vielä yrittää, että jos sen saisi vähän syvemmälle ruutuun menemään. Luoksarissa maahanmeno edelleen takkuaa, mutta se on ihan ymmärrettävää jos niitä lihasjumeja on. Kaikki noudot oli muuten hyviä (tunnarin jopa palautti laukalla), mutta ennakoi perusasennon ja perusasento jää kaikenlisäksi vajaaksi. Ei kuitenkaan mitään kamaluuksia tapahtunut, mutta jos nuita perusasentoja en saa kuntoon, niin ykköstä on turha tavoitella. Pistemenetykset tulee olemaan kuitenkin sen verran tuntuvia.

Ja ettei elämä käy tylsäksi, niin iltasella oli vielä agilitytreenit. Kertun kanssa vaikeaksi kävi rengas radan alussa. Se olisi vaan niin mielellään touhottanut menemään, ettei viitsinyt yhtään keskittyä, ja pamautti renkaan hajalle varmaan ainakin viitisen kertaa. Miksi mennä rengas, kun sen läpi pääsee paljon nopeempaa? Sitten taas sama rengas keskellä rataa ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kepit oli tosi hyvät, ja muutenkin Kerttu teki rengasta lukuunottamatta hyvää työtä. Itse olin taas useammassa paikassa myöhässä.

Nuutilla taas meni kesken radan pupu pöksyyn, ja se karkasi viereiselle kentälle. Taas radan alku meni hyvin, ja ilmeisesti ohjausvirheestä Nuutti veti herneet nenään ja päätti että se touhu loppuu nyt, ja otti jalat alle. Itseäni alkoi jo mietityttää että onko nyt ongelma Nuutin fyysisessä terveydessä, kun niin yhtäkkiä lähti karkuun ja näytti niin piestyltä kuin pieni sheltti vaan voi näyttää, mutta mun kanssa se meni radan ihan hyvin loppuun asti. Ilmeisesti se nyt on sitä mieltä, että mun kanssa epäonnistuminen ei ole niin vakavaa (korjasin kepit eikä Nuu ollut milläsäkään), mutta sitten tämän oman ohjaajan kanssa ei saa epäonnistua. Katsellaan nyt vielä, että miten tämä homma lähtee menemään. Lupailin kyllä jo Kerttua lainakoiraksi, jos ei Nuutti lähde tuosta tokenemaan. En minä kuitenkaan ole vielä pyyhettä heittämässä kehään, mutta on tuo koira melko omalaatusensa tapaus.

Tänään jatkui taas Kertun tokotreenit. Nyt onnistui treenit jo paremmin. Tehtiin liikkeestä istumista liikkuroituna, mutta palkka tuli heti istumisesta. Hyvät istumiset, ei ongelmaa. Sitten tein lyhyellä matkalla luoksarin maahanmenoja. Hitaathan ne on, muttei mitenkään toivottomat. Ja tosiaan meni maahan, kun loppuviikosta oli siinä ongelmaa. Luoksarin stoppeja tehtiin juoksuttamalla mun ja treenikaverin väliä, ja ihan hyviä stoppeja sieltä alkoi tullakin. Otettiin vielä noudon palautuksia liikkuroituna, että perusasentoon ennakointiin voisi puuttua. Toisella pätkällä tehtiin ruutua niin, että lelu oli ruudun takana, kun Kerttu jää niin herkästi etureunaan. Liikkuroitiin sille luoksari, mikä oli ihan jees, uudestaan liikkeestä istuminen, mikä oli myös hyvä, ja liikkuroitiin muutamat maahanmenot sivulta, mitkä on välillä olleet hitaita. Kepe oli kyllä tosi kiva treenattava, oli hyvä vire ja teki niinkuin pyydettiinkin. Eteentuloista ja perusasennoista lähtee varmasti pisteitä kuitenkin sen verran, että jos tunnari nollataan niin ykköseen ei ole mahdollisuuksia. Mutta jos ei kisoissa vire laske, ja Kerttu tekee edes vähän sinne päin mitä treeneissä, niin ihan tyytyväinen saa olla.

Ohan meillä vielä toki treeniä ennen koetta (eikä se koepaikkakaan ole varma), joten vielä ehtii hyvin hajottaa jonkin liikkeen. Jos me ei mitään nollata, niin uskoisin että ykkönen on ihan realistinen tavoite. Ei me mitään huippupisteitä saada, on tuossa vielä sen verran kauneusvirheitä.