Tilannekatsaus

Kertun kanssa ollaan jo hyvää vauhtia hiomassa EVL-liikkeitä. Mitenkään hirveän pahalta liikkeet ei näytä, vaikka tekemistä kyllä on ja paljon. Tarkotus olisi katsoa, että ehditäänkö mitenkään ensi kuun kisoihin. Ilmoaika alkaa muistaakseni kolmen viikon päästä, joten kiirehän tässä alkaa painaa päälle.

Liikkeet on nyt suunnilleen tällä mallilla:

Paikkaistuminen: Välillä valuu korppikotkaksi, ei kuitenkaan valu maahan asti. Monesti on kyllä istunut ihan hyvässä ryhdikkäässä asennossa koko pariminuuttisen.

Paikkamakuu: Ei kuuntele viereisiä ohjaajia, menee ekalla maahan ja nousee ekalla ylös. Ei ole ottanut häiriötä liikkurista.

Seuraaminen: Pitkissä seuraamisissa keskittyminen herpaantuu. Varsinkin vireen eteen pitää tehdä töitä. Välillä huonoja askelsarjoja taaksepäin, saattaa heittää takapuoltaan liikaa vasemmalle.

Zeta: Yleensä ollut tosi hyvä. Voisihan se maahanmeno olla nopeempi, mutta kun en osaa sitä nopeammaksi hioa. Tänään ei meinannut maahan mennä ollenkaan.

Luoksari: Edelleen lisää varmistusta molempiin pysähdyksiin. Parempi eteentulo pitäisi saada.

Metallihyppy: Toistaiseksi hyvä. Tänään jopa eteentulo onnistui.

Ohjattu: Haluaisi mennä just sinne väärälle kapulalle, eikä aina kuuntele että minne sitä ohjaan. Keskikapulalle ei ole vielä ikinä mennyt. Merkki saisi olla vauhdikkaampi. Palautus vaikea, kun tulee sivusta, ei tajua suoristaa itseään.

Ruutu: Merkki saisi olla vauhdikkaampi tässäkin, Kepe jää vähän koomaamaan sitä. Etäisyyttä ruutuun pitää kasvattaa. Jää ruudun etunurkkaan, eli targettia pitää taas käyttää.

Tunnari: Varmuutta vielä, hyvä siitä tulee. Tänään toi väärän, eli treeniähän tuo tarvitsee.

Kaukot: Normaalisti ihan hyvät, mutta eilen taas vammailtiin s-i-vaihdossa. Taas siis jumpataan tyynyn päällä.

Eli ei siis mitään ihan hirveyksiä kuitenkaan. Eteentulo ja perusasento vaatii töitä, ja perusasentoa olenkin alkanut vaatimaan takaakiertäen. Nyt tuleekin paljon suorempaan. Merkin kanssa pitää keksiä jotain, millä sen saisi vähän nätimmäksi. Varmuutta pitää saada vähän joka liikkeeseen, ja viilailla saa ihan sydämensä kyllyydestä.

Nuuttikin on treeneissä kulkenut mukana. Seuraamisessa oon ihan selvästi palkannut sitä liikaa oikealta, koska nyt se mielellään lähtisi ennakoimaan palkkaa oikealle. Pitäisi muistaa Nuutin kanssa se, että se on mestari ennakoinnissa, eikä sitä voi palkata aina samalla tavalla, tai muuten tulee just näitä ongelmia. Hirveen onnellinen se on aina treenatessa, ja sen liikkeet on tosi paljon näyttävempiä mitä Kertulla. Se tekee kaiken täysillä loppuun asti, ei ala ennakoimaan pysähtymisiä tai koomailemaan merkkejä tai ruutua tai kapuloita tai mitään. Sen kanssa on hirveen kivaa puuhailla, kunhan unohdetaan tavotteet.

Agilityssäkin ollaan käyty molempien kanssa. Kerttu meni eilen oikeestaan aika hienosti, vaikka rata olikin ehkä vaikein mitä ollaan tehty. Ehkä sen oli nyt pakko keskittyä, kun oli haastetta. Estehakuisuus on parantunut, mutta sen pitäisi parantua vielä enemmän. Hyppykorkeutta pitäisi nostaa, nyt se menee 40-senttisiä.

Nuuttiakin ohjasin itse, että koira muistaisi taas että agility on hauskaa. Rata oli tosi vaikea, oli välistävetoja ja lähes joka hyppy takaakiertona, ja tuli tilanteita missä mun piti korjata. Onneksi Nuutti ei vetänyt hernettä nenään vaan teki ihan hyvällä fiiliksellä.

Nuutin yksinolot on kuitenkin alkaneet olla niin vaikeita (tuhoaa ja sistustaa kämppää uusiksi, tänään oli esim. tuoleja kaadettu ja muuta pientä mukavaa), joten ajattelin sille alottaa uudestaan kuurin Zylkeneä. Luultavasti sitä on nyt yksinolotkin alkaneet ahdistaa, kun kämppä on ihan sen näköinen että se koko yksinoloaikansa pakonomaisesti häärää ja touhuaa eikä rauhotu hetkeksikään, ja kunhan tulen kotiin niin sheltti sammuu heti. Muuten taas tuntuu että noiden ahdistuksien kanssa ollaan menty parempaan suuntaan, mutta yksinolo tökkii. Sillon kun ovat Kertun kanssa kahdestaan, ei tilanne ole ilmeisesti yhtä paha.

Ja Kerttukin alotti juoksunsa. Melkeen kellontarkasti sen hormonitoiminta kyllä pelittää, kun vaan muutaman päivän myöhästyivät. :) Laskinkohan, että neljä-viisi päivää myöhemmin alkoivat, mitä olin ajatellut.