Agiliitoakin vaihteeksi

Eilen käytiin pitkästä aikaa agilityssä. Viime aikoina agilityjen päälle on osunut ikävästi iltavuoroja ja migreenikohtauksia, joten kovin useasti tämän kuun aikana ei olla ehditty sitä lajia treenata.

Näköjään treenitauko teki ainakin Nuutille hyvää, kun nyt ei shelttiäkään ahdistanut. Oikeen hyvällä fiiliksellä se juoksi, häntä oli pystyssä ja virheettömiä ratoja tuli hyvällä vauhdilla. Ite katselin Nuutin menoa oven takaa (ettei se tule hakemaan minusta turvaa, vaan ohjaajastaan), ja hyvältähän se näytti.

Kertulla oli tuplatreenit. Ensin tehtiin Kertun kanssa ratatreeniä. Rata oli profiililtaan aika kiva, paljon putkiinlähetyksiä. Kerttu teki tosi hyvää työtä, teki niinkun käskettiinkin. Itse tein pari mokaa (huono ohjauslinja -> rima alas ja huono puomilta puomin alla olevaan putkeen lähettäminen, koira ei saanut tilaa ja meni putken pään ohi. Pitäisi muistaa että nyt käsissä on maksi-koira, eikä mini), mutta muuten alkaa homma näyttää ihan kivalta. Kepit on tosi hyvät, kontaktit samoin, ja renkaankin läpi hyppäsi ilman ongelmia. Rimat ollaan saatu nyt nostettua viiteenkymppiin.

Väliin korjattiin Kertun kanssa tokokokeessa sattuneet virheet, eli tehtiin ohjattu nouto vasemmalle (ei mitään ongelmaa) ja zeta. Zetakin tällä kertaa onnistui mukavasti.

Sitten Kerttu sai vielä jatkaa Nuutin ohjaajan kanssa. Ne ottivat vähän enemmän tekniikkajuttuja, Kepe mm. harjotteli päällejuoksua. Tuommoistakin treeniä tekivät:

Tänään ollaan kaikki vietetty ansaittua lepopäivää. Koirat pääsivät juoksentelemaan takatalvisessa mettässä, emäntä pääsi kaupungille ja päikkäreille. Huomenna taas jatkuu treenit tokoilla, ja olen vähän suunnittellut vieväni tuon aussikan sosialistumaan kaupungin hulinaan. 

Jonkinlaista treenisuunnitelmaakin on Kertun pään menoksi mietittynä. Tai siis, yritetään miettiä. Fakta nyt on, että Kepe ei pelaa silloin, kun sen pitää tehdä mun lähellä töitä. Eihän sen tarvii tehdä mun lähellä kun seuraaminen ja zeta, mutta kyllähän se helpottaisi jos nekin toimii, varsinkin jos joskus isoihin kisoihin aiotaan. Tuon koiran itsetuntoa ja varmuutta pitäisi jollain konstilla saada paremmaksi, mutten tiedä millä. Kun nytkin treeneissä ollaan jo maailman isoin kukkahattu päässä, koira on paras ikinä eikä väärin (juuri koskaan) tehdä, ja sillon kun tehdään, niin virheistä ei tehdä isoa juttua. Jatkuvasti kannustan sitä, enkä ikinä käytä pakotetta (treenikentällä). Aina pyritään siihen, että molemmilla on hauskaa, ja teen ihan liikaa helpotettua treeniä. Siitä huolimatta se paineistuu, kun tehdään töitä vierekkäin. Jotain siis pitää treenissä muuttaa, vielä kun tietäisi että mitä ja miten. Enemmän ainakin liikkurointia, niin palkalla kuin ilmankin.

Zetaa me ainakin aletaan pilkkomaan pienempiin osiin. Teknisestihän zetassa ei sinänsä ole ongelmaa, mutta se ongelma on siellä henkisellä puolella. Pitää vaan koittaa kertoa koiralle, että se tekee oikeen.

Luokkatreeniä aletaan vähän useemmin tekemään. Nythän pääsi käymään niin, että eka EVL:n luokkatreeni oli viralliset kisat, mikä oli oikeesti aika tyhmä veto. Kertoo siitä, että aikataulu oli pikkasen liian tiukka. Onneksi seuraaviin kisoihin pystytään valmistautumaan pikkasen paremmin. 

Kuninkuusluokan korkkaus

Kertun kanssa korkattiin tänään EVL, ja ei nyt ihan mennyt niinkuin Strömsössä. Liikkeet oli ehkä yllättävän hyviä, mutta kaikki muu sitten meni penkin alle.

Liikejärjestys oli normaali EVL:n liikejärjestys, ja eka osa loppui ruutuun. Tokaan osaan jäi siis noudot ja kaukot.

Ensin oli osuus mitä jännitin ehkä eniten, eli saako tuomari tehtyä juoksutarkin. No sai, mutta hyvin pikaiseen. Sitten päästiin tositoimiin. Rivi ja kootut selitykset:

Paikalla istuminen: 10
- Tähän asti kaikki ok. Sitten tuomari (joka siis oli mies) tuli kertomaan palautteen, ja Kepe ärähti. Odotin jo punaista korttia, mutta tuomari ei mitään korttia vielä antanut, sanoi että itse säikäytti koiran.

Paikkamakuu: 10 
- Itse liikkeessä ei ongelmaa, mutta taas ennen paikkamakuuta ja paikkiksen jälkeen Kerttu piti koko ajan pientä murinaa päällä.

Tässä vaiheessa päästettiin toinen ryhmä paikkiksiin, ja itse arvoin että vienkö Kerttua ollenkaan takaisin kehään, kun se ei näyttänyt pääsevän säikähdyksestään yli. Ajatelin yrittää vielä, mutta niin että pienellä kynnyksellä lähdetään kävelemään, jos siltä tuntuu.

Seuraaminen: 7½ 
- Oli surkeaa, ja taas pärähti tuomarille kun tuomari suunsa avasi. Sovittiin, että palautteet annetaan vasta luokan jälkeen. Itse seuraamisessa vähän hyviä pätkiä, mutta piti paikan tosi huonosti.

Zeta: 7
- Ei istunut, muuten hyvä. Ei enää ärinöitä, kun tuomari ei puhunut.

Luoksari: 8
- Vähän valui, ei paha ainakaan omasta näkökulmasta.

Ruutu: 10
- Olisin tykännyt jos olisi ollut vauhdikkaampi. Kuitenkin tasaisella laukalla teki koko liikkeen. Meni merkille tuomarin ohi, eikä reagoinut mitenkään.

Sitten koira ulos kehästä, ja levähtämään. Toinen osuus näytti sitten tältä:

Ohjattu: 0
- Tuomari tuli viereen, että arvotaan suunta. Kepe piti koko ajan pientä murinaa, joten tässä vaiheessa saatiin keltanen kortti, koska sen olisi pitänyt jo päästä levähdystauon aikana yli siitä säikähdyksestään. Arvottiin suunnaksi vasen, ja jo merkille lähettäessä tiesin, ettei tule onnistumaan. Lähetin merkille sen liian oikealta, koska tuomari oli siinä meidän vasemmalla, enkä päässyt korjaamaan paikkaa oikeaksi. Merkiltä kun lähetin koiran vasemmalle, niin se meni keskikapulalle. En alkanut enää pysäyttämään, kun treenien perusteella tiedän että uudelleenohjaus luultavasti vaan paineistaa sitä enkä siltikään saisi sitä vasenta hakemaan, joten annoin tuoda keskimmäisen. Nyt toki mietityttää, että olisiko pitänyt kokeilla, kun vitonen tästä olisi riittänyt ykköstulokseen.

Metallyhyppynouto: 10
- Palautus olisi voinut olla parempi

Tunnari: 9
- Palautti vähän kauas.

Kaukot: 6
- Tämä jäi vähän harmittamaan. Yksi vaihto jäi suorittamatta, koska Kertun takana juoksi joku lapsi ja Kerttu kääntyi katsomaan sitä eikä huomannut käskyä. Ei pitäisi ottaa tällä tasolla noin pienestä häiriötä, mutta annettakoon anteeksi. Muuten itse vaihdot oli nättejä.

Yhteispisteitä siis 246,5, ja EVL2. Voisihan sitä huonomminkin EVL:n korkata, mutta kyllähän tässä silti potuttaa. Liikkeet oli OK, ohjatun nollan otan vähän omaan piikkiin (olisi vaan pitänyt marssia oikealle paikalle, varsinkin kun tiesin että kumpi haetaan), mutta tuo koiran käytös tuomaria kohtaan oli niin luokatonta, että kovin tyytyväinen ei voi olla. Ei ole aina helppoa tämä homma, kun koira on pehmeä, epävarma ihmisiä kohtaan, terävä ja tosissaan puolustusviettinen. Välillä saa oikeesti miettiä, että millähän taikatempuilla saadaan homma pelaamaan. En taaskaan yhtään tiedä, että miten saisin tuon ärinän pois. Luultavasti meitä ei enää miestuomareilla nähdä, koska suosin yleensä tätä ongelmanvälttelytaktiikkaa. Jos jossain on ongelmaa, älä hakeudu tilanteisiin missä tämä ongelma ilmenee. Toisaalta kun en yhtään tiedä, että mikä tämän rähinän taas aiheutti, koska yleisön seassa olleet miehet Kerttu kävi tervehtimässä häntä heiluen ja syliinkin yritti kiivetä. Ilmeisesti avainasemassa oli nyt Kertun pehmeys: ei vaan yksinkertaisesti säikähdys unohtunut ajankaan kanssa.

Mutta kovin kaukana ei kuitenkaan ykkösestä oltu, joten kai me ihan hyvillä fiiliksillä lähdetään kohti seuraavia kisoja. Niihin on aikaa yli kuukausi, joten saadaan varmaan siinä ajassa pakkaa eteenpäin, ja koitetaan oikeesti nyt saada se ykkönen kasaan. Jos tuota ärinöintiä vielä esiintyy, niin saa kyllä laittaa mietintämyssyä tosissaan päähän ja pähkäillä ihan urakalla. Toivottavasti tämä oli nyt vaan tämä kerta, eikä Kepe jää muistelemaan tätä enää myöhemmin. Mutta sen vaan sanon, että mielenkiinnolla tuun odottelemaan tämän tytön luonnetestiä.

Toiseksi paras tokotulokas

Kepsu kävi tänään pokkaamassa palkinnot Vuoden koira-kisasta. Kertun tuloksilla yllettiin Vuoden tokotulokas-kisan toiseen sijaan, ja Vuoden tokokoira-kisassa viidenteen sijaan. Palkinnoksi tuli pari lelua ja pussillinen nameja. Kerttu pääsi jo niitä kaikkia testaamaan, ja kaikki näytti kelpaavan. :)

Kerttuhan osallistui Aussieyhdistyksen samaiseen kisaan, jossa sijoitukset oli toinen (tulokas) ja neljäs (tokokoira).

 Tämä tokotulokas tosiaan korkkaa huomenna sitten EVL:n. Tavoitteet ei mitenkään päätä huimaa: yritetään päästä kehään ilman tuomarille ärinöintiä. Vaikka normaalisti sanonkin että aina me haetaan ykköstulosta kun kisataan, mutta nyt pitää myöntää että kelpaa kyllä vähempikin. Viimesen viikon aikana ollaan huomattu, etten ehtinyt saamaan koiraa ja liikkeitä sellaiselle mallille, mitä olisin halunnut. Varsinkin zetan kanssa tulee olemaan ongelmia, se on Kertulle jostain syystä tosi vaikea liike. Toisaalta, ollaan treenattu sitä alle 2 kk, että eipä siitä voi suuria odottaakaan. Tuli liian kiire, oletin vähän että liikkeen pohjat on valmiina, koska kyllähän se edellisten luokkien perusteella jäävät osaa, mutta enpä tajunnut että tuohon liikkeeseen liittyy muutakin kuin jäävät. No, seuraaviin kokeisiin koitetaan saada tämä kuntoon.

Ruudussa Kerttu ei suostu menemään maate. Joudun varmaan käyttämään käsiapua. Ohjatussa on hakenut väärää tällä viikolla pariin otteeseen, tunnarissa saattaa napata oman, sylkeä sen pois, haistella loput ja hakea sitten sen oman, paikkiksessa meni tällä viikolla maahan viereisen käskystä ja niin pois päin, ongelmia riittää. Ei ehkä kannata odottaa ykköstä. Mutta jos saataisiin kiva fiilis kehään, niin riittää mulle. Kerttu on kumminkin huippu kakara.

En kyllä malta odottaa, että saadaan nämä kisat pois alta. Saadaan keskittyä (hetken aikaa) muuhunkin kun tokoon. Pitää varmaan käydä paimenessa ja vähän agilityäkin treeniä. Tai sitten suoda koiralle vähän lomaa, ei senkään aina tarvii puurtaa.

Keps on sitä mieltä, että mielellään puurretaan joka päivä