Näköjään treenitauko teki ainakin Nuutille hyvää, kun nyt ei shelttiäkään ahdistanut. Oikeen hyvällä fiiliksellä se juoksi, häntä oli pystyssä ja virheettömiä ratoja tuli hyvällä vauhdilla. Ite katselin Nuutin menoa oven takaa (ettei se tule hakemaan minusta turvaa, vaan ohjaajastaan), ja hyvältähän se näytti.
Kertulla oli tuplatreenit. Ensin tehtiin Kertun kanssa ratatreeniä. Rata oli profiililtaan aika kiva, paljon putkiinlähetyksiä. Kerttu teki tosi hyvää työtä, teki niinkun käskettiinkin. Itse tein pari mokaa (huono ohjauslinja -> rima alas ja huono puomilta puomin alla olevaan putkeen lähettäminen, koira ei saanut tilaa ja meni putken pään ohi. Pitäisi muistaa että nyt käsissä on maksi-koira, eikä mini), mutta muuten alkaa homma näyttää ihan kivalta. Kepit on tosi hyvät, kontaktit samoin, ja renkaankin läpi hyppäsi ilman ongelmia. Rimat ollaan saatu nyt nostettua viiteenkymppiin.
Väliin korjattiin Kertun kanssa tokokokeessa sattuneet virheet, eli tehtiin ohjattu nouto vasemmalle (ei mitään ongelmaa) ja zeta. Zetakin tällä kertaa onnistui mukavasti.
Sitten Kerttu sai vielä jatkaa Nuutin ohjaajan kanssa. Ne ottivat vähän enemmän tekniikkajuttuja, Kepe mm. harjotteli päällejuoksua. Tuommoistakin treeniä tekivät:
Tänään ollaan kaikki vietetty ansaittua lepopäivää. Koirat pääsivät juoksentelemaan takatalvisessa mettässä, emäntä pääsi kaupungille ja päikkäreille. Huomenna taas jatkuu treenit tokoilla, ja olen vähän suunnittellut vieväni tuon aussikan sosialistumaan kaupungin hulinaan.
Jonkinlaista treenisuunnitelmaakin on Kertun pään menoksi mietittynä. Tai siis, yritetään miettiä. Fakta nyt on, että Kepe ei pelaa silloin, kun sen pitää tehdä mun lähellä töitä. Eihän sen tarvii tehdä mun lähellä kun seuraaminen ja zeta, mutta kyllähän se helpottaisi jos nekin toimii, varsinkin jos joskus isoihin kisoihin aiotaan. Tuon koiran itsetuntoa ja varmuutta pitäisi jollain konstilla saada paremmaksi, mutten tiedä millä. Kun nytkin treeneissä ollaan jo maailman isoin kukkahattu päässä, koira on paras ikinä eikä väärin (juuri koskaan) tehdä, ja sillon kun tehdään, niin virheistä ei tehdä isoa juttua. Jatkuvasti kannustan sitä, enkä ikinä käytä pakotetta (treenikentällä). Aina pyritään siihen, että molemmilla on hauskaa, ja teen ihan liikaa helpotettua treeniä. Siitä huolimatta se paineistuu, kun tehdään töitä vierekkäin. Jotain siis pitää treenissä muuttaa, vielä kun tietäisi että mitä ja miten. Enemmän ainakin liikkurointia, niin palkalla kuin ilmankin.
Zetaa me ainakin aletaan pilkkomaan pienempiin osiin. Teknisestihän zetassa ei sinänsä ole ongelmaa, mutta se ongelma on siellä henkisellä puolella. Pitää vaan koittaa kertoa koiralle, että se tekee oikeen.
Luokkatreeniä aletaan vähän useemmin tekemään. Nythän pääsi käymään niin, että eka EVL:n luokkatreeni oli viralliset kisat, mikä oli oikeesti aika tyhmä veto. Kertoo siitä, että aikataulu oli pikkasen liian tiukka. Onneksi seuraaviin kisoihin pystytään valmistautumaan pikkasen paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti