Kaikista parasta tässä nyt kuitenkin on se, että Nuun terveysongelmat alkaa olla takanapäin. Nuutti taisi olla 9-kuinen, kun eläinlääkäri ei antanut enää ihan hirveästi toivoa, ja sillon näytti epävarmalta ihan ensimmäisenkään syntymäpäivän näkeminen. Nyt meidän edellisestä lääkärikäynnistä on jo puoli vuotta. Viimeinen lääkekuuri syötiin 7 kuukautta sitten, ja tulehduksia ei ole ollut vuoteen. Ei huonosti, kun ajattelee että kuinka kauan aikaa me rampattiin lääkärissä 1-2 kertaa kuussa, ja välillä vielä yön yli. Kuullessaan Nuutin synttäreistä isä mainitsikin, että kuinkahan paljon Nuutti on lopulta tullut maksamaan. Ihan helvetisti, mutta kuka niitä (tuhansia) euroja laskee? Varsinkaan nyt, kun se on vihdoinkin terve.
Nuutti on ollut melkosen monitoimisheltti. Se on raukka joutunut (tai päässyt) vähän kaikkeen mukaan. Se on harrastanut melkeen kaikkea mitä pienen sheltin kanssa voi harrastaa. Se on kisannut tokossa ja agilityssä, se on etsinyt ukkoja metsästä, sisätiloista ja raunioilta, se on jäljestänyt metsässä, pellolla ja verijälkeä, se on paimentanut, doboillut, koiratanssinut, opetellut ketteryysesteet ja niin pois päin. Sille on ostettu frisbeekin, jos minä innostuisin sitä sille nakkelemaan. Flyballia ei olla kokeiltu, eikä rally-tokoa. Rallya olis tarkotus kokeilla sitten, kun Nuutin tokoura saadaan päätökseen, tai jos mulle jostain muusta syystä sattuu siunaantumaan aikaa vielä uudelle lajille. Nuutti on kyllä ollut hirveän opettavainen koira, eikä vähiten sen takia, että sen kanssa on niin miljoona kertaa mietitty että "tämä tyyli ei sovi tälle, mitenkähän mie tän nyt opetan". Missään nimessä tämän kanssa ei ole ollut helppoa, mutta varsinkin nyt viimeisen puolivuotisen aikana on sujunut paremmin. Varmasti ison osan tekee se, että koira on nyt kivuton.Pentukuvia Nuutista! Harmi, että edellinen läppäri söi ison osan niistä, mutta onneksi edes muutama säilyi. :)
Ja vähän aikuiskuviakin. Sievä se on edelleen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti