Kerttu 16 viikkoa

Kerttu on tosiaan yltänyt jo hurjaan 16 viikon ikään, ja mulla neiti on asustellut jo 9 viikkoa. Rokotukset on kunnossa ja koska Kerttu on ihan minun koira, ensimmäistä tulehdustakin sairastellaan ja ensimmäinen lääkekuuri on päällä. Ensimmäiset hampaatkin on jo tippuneet. Painoakin löytyy tasan 9 kiloa, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua käsissä tuon kantaminen kolmanteen kerrokseen muutaman kerran päivässä. Kertun kanssa on puuhailtu lähinnä leikkimisiä ja tokon tynkää. Melkeen joka päivä (paitsi iltavuoroina, kun ei vaan ehdi) oon pyrkinyt juoksuttamaan Kerttua Nuutin kanssa vapaana. Kerttu on myös pyörähtänyt mun kanssa töissä kattelemassa vähän mistä saaduilla rahoilla Kerttu elätetään.

Kerttu on kauheen lupaavanolonen pentu tokoiluun. Se seuraa jo ihan hyvänmittasta pätkää ja käännöksiä, tulee sivulle aika oikeaan kohtaan (pikkasen on ehkä turhan edessä) ja luoksetulossa se tarjoaa suurimman osan ajasta ihan suoraa eteentuloa. Eteentulo saisi olla vähän tiiviimpi, mutta kakara on 16-viikkonen, meillä on kyllä aikaa hioa sitä. Maahanmeno on vielä ulkona aika ällöä, mutta kyllä se sielläkin onnistuu. Paikallaoloa on otettu istuen, ja pysyy se siinä ainaki hetken. Noutoa ollaan vähän otettu, Kerttu ei ihan kauheesti kapulaa rakasta. Ottaa se silti sen suuhun, eli eiköhän tuostakin treenillä tule ihan hyvä.

Muutenkin Kerttu on myös kauheen kiva, ja jotenkin sen kanssa on sellainen tunne, että se sopii mun käteen paremmin mitä nämä shetlantilaiset. Se ei edelleen tykkää kamalasti vieraista, eikä se tykkäisi siitä että sitä käsittelee muut kuin minä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin se ei välitä yhtään vieraista ihmisistä, sille on aivan sama että onko niitä vai eikö ole. Ohittaessa se ottaa automaattisesti minuun katsekontaktia, vaikka olisi irtikin. Tarkotuksena meillä on kuitenkin mennä näto-kurssille nyt kun rokotukset on kunnossa. Pitäähän sen tottua nyt siihenkin että vieraat sitä käpälöi.

Eläinlääkärissä se oli kyllä melkosen kauhuissaan. Se, että ihan vieras ihminen pistelee Kerttua, ei haitannut yhtään, mutta se, että se sama vieras menee ja sörkkii kipeitä korvia, ei ollutkaan enää yhtään jees. Kyllä se sen sieti namejen avustuksella. Diagnoosina tuli tosiaan hiivatulehdus, ja siihen saatiin Canofite-kuuri. Pikkasen saa painia että tipat korvaan menee, muttei tuo mitenkään mahdoton tehtävä ole.

Nuutti on saanut olla melkeen tokotauolla. Melkeen, muttei ihan. Sen kanssa tehään lähinnä sillon, kun koiralla on kiva vire päällä, eli agitreeneissä ja leikkiessä. Tokotreenejä meillä ei pariin viikkoon ole ollutkaan, ja pari seuraavakin jää töiden takia väliin. Nuutin kanssa ollaan harjoteltu lähinnä maahanmenoa luoksetulossa. Vielä se valuu, mutta koko ajan menee paremmaksi. Välillä pitää vaan muistaa ottaa pysähtymistäkin, muuten sekin rupeaa valumaan. Hyvällä fiiliksellä Nuu on nyt kyllä tehnyt, ei juuri säpsy. Paitsi tässä yhden kerran, kun herra päätti pelätä ihmistä, joka oli parinsadan metrin päässä olevan talon parvekkeella. Että semmonen kullanmuru minulla.

Agilityssähän tuo on super. Nyt on käynyt vielä niin hassusti, että tuntuu vähän että itekin opin pikkuhiljaa tuota ohjaamaan. Pariin viimeiseen treeniin Nuutti ei tosiaan ole yhtään virhettä tehnyt, eli aika ylpeä siitä saa olla. :) Paljon pitää kontakteja treenata, keppejä myös vähäsen, ettei ne unohdu. Nythän molemmat menee hyvin. Nuutti myös irtoaa hyvin, ja eteen-käskyä se on alkanut tajuta agiradalla. Tässä hirveän mielellään rupeaisin jo kisakalenteria katsomaan, mutta pakko tuo on ensin saada kastroitua. Muuten varmaan taas jäisi kastrointi tekemättä, mutta kun on tyttö talossa niin pakko mikä pakko.

Kertun virallinen 16-viikkoiskuva 

Viikon verran ollaan Nuutin lääkeannosta vähennetty, eli se saa vaan aamulääkkeensä. Mun mielestä mitään hirveen kamalaa muutosta huonoon suuntaan ei ole tapahtunut, ja ehkäpä sen mystinen oireilukin voi olla vähentynyt. Viikon päästä puolitetaan annos uudelleen. Sitten saadaan lääkitys lopettaa ja saadaan tuokin eläin leikkauspöydälle. :)

Hirveetä kuvaspämmiä taas, mutta olkoot.