Murkun elkeet

Nyyh, meidän talossa on tainnut taas mennä pikkupentuaika ohi. Kerttu on nyt tasan 4-kuinen, ja nyt alkaa selkeesti näkemään että ihan pikkupentu tuo ei enää ole. Aikuisuuteen viittaavia fyysisiä muutoksia toki on, kasvaahan tuo jatkuvasti (neiti on nyt sen 10 kiloa), sillä on etuhampaista suurin osa tippunut ja ikenistä puskee uutta, pysyvämpää kalustoa tilalle. Aikuiskarvaakin alkaa muodostua selän päälle. Kertun kasvamisen on huomannut myös Nuutti. Nuuttihan on ihan pedobear, se on jo pitemmän aikaa yrittänyt Kertun takapuolta tai pissoja haistella alaleuka väpättäen. Nyt Nuutti kuitenkin on alkanut vähän pistämään pentua ruotuun. Sille tehdään kyllä selväksi että Nuutti ei nyt halua leikkiä, eikä niitä makupaloja saa sieltä Nuutin suusta ottaa. Ruuan kyllä saa edelleen viedä Nuutin kupista, Nuutti vaan väistää kauemmaksi. Että ei se vielä mitään natsikuria ole ruvennut pitämään.

Kertun murkkuikään viittaa myös se, että äiskä ei olekaan enää ehkä niin korkealla jalustalla mitä ennen. Huomio saattaa hyvinkin herpaantua, ja luoksetulokäskyä mietitään pari kertaa. Ja jos on jotain mielenkiintosta, niin sitä ei edes mietitä, vaan jätetään kylmästi tulematta. Ei se vielä mitenkään hirveän paljoa murkkuile, kunhan on alkanut ilmottelemaan että se omakin tahto on olemassa. Edelleen lenkit se lenkkeilee irti ilman sen suurempia ongelmia, edelleen ohitukset menee kontaktissa, edelleen luovutetaan suussa olevat tavarat ja annetaan käsitellä ynnä muuta. Edelleen se on, ei nyt ehkä helppo mutta tosi kiva pentu.

Kertulla oli tänään jumppapäivä. Harjoteltiin kaukoja, ja siinä samassa jumpattiin pikkusen muutakin. Kaukoissa ongelmana oli Kertun nopeus. Se on niin hirveen nopee, että mulla oli vaikeuksia palkata sitä hyvästä suorituksesta ennen kun se suoritus meni pilalle. Sitten vähän jumpattiin päälle pesuvadilla. Pitäisi ihan oikeasti tämänkin lihaskuntoon ja kropanhallintaan alkaa pikkuhiljaa kiinnittää enempi huomiota.

Kerttu 4kk ja Nuutti 3v 4kk 6pv kaverikuvassa

Nuutti käväsi eilen mölliageissa. Koko päivä meni sitten siellä talkoillessa, mutta ehittiin me Nuutin kanssa pari rataakin juosta. Möllirata meni kauheen kivasti, yks kieltäytyminen tuli putkelta ja viimesen esteen sijaan Nuutti päätti sitten mennä toiseen putkeen. Muuten kyllä olin tosi tyytyväinen. :) Kisaavien radalta haettiin hylsy, koska ohjasin Nuutin esteelle väärältä puolelta. Siihen lisäksi Nuutilla oli vaikeutta hahmottaa keppejen oikeaa väliä. Putket ja kepin ensimmäinen väli oli siis tällä kertaa ongelmina. Tai no, nehän on olleet päätreenattavanakin jo jonkin aikaa, mutta lisää treeniä siis kaivataan.

Se, mihin olin ehkä kaikkein tyytyväisin oli se, ettei Nuutti välittänyt yleisöstä yhtään. Yleisöä oli paljon (minimöllejä yksistään oli jo yli 20, joten ihmisiäkin oli ihan reilusti), oli miehiä ja lapsia, ja Nuutti ei välittänyt mitään. Sillä ei ollut mitään ongelmaa tulla ennen ensimmäistä estettä sivulle (jos oltaisiin oltu tokoilemassa, niin ei varmasti olisi tullut) eikä se radallakaan miettinyt mitään muuta kuin rataa. Minun pieni agilitypoika. :)
Tokoa ei olla Nuutin kanssa pahemmin otettu, mutta Kertun kanssa ollaan vähäsen. Noutoa olen sille naksutellut harvakseltaan, ja ei Kerttu vielä tiedä mitä kapulalle pitäisi tehdä, mutta kyllä se sitä kovasti kiinnostaisi. Katotaan saanko sille noutamista rakennettua ihan vaan sheippaamalla. Normaalisti kärsivällisyys ei riitä, koska mun mielestä kaiken pitäisi tapahtua hetijustnyt.

Tänään ei ollutkaan Nuutilla tokotreenejä tokoepisten takia. Nuuttia en viittinyt lähteä sinne kiusaamaan, joten kävin liikkuroimassa mölli- ja avo-luokat. Olihan tuo ihan jännää hommaa, kun en ole yhtään liikettä liikkuroinut sitten Kannus-aikojen. Oli se liikkuroiminen kuitenkin sen verran muistissa, ettei mitään suurempaa mokaa siinä päässyt tapahtumaan.