Kampaajaleikkejä

Täällä on taas vähän leikitty kampaajaa, ja laitettu Nuutti kevättukkaan. Kerttu yritti olla ahkerasti apuna. Turkkia pikkusen ohenneltiin ja koipikarvat, mahanalus ja housut naksittiin pois. Sen enempiä ei vielä tähän aikaan vuodesta viittinyt vähentää, mutta eipä varmasti kanna enää yhtä paljon kuraa sisälle. :) On tuo Nuu vaan maailman helpoin koira käsitellä. Se nukahti siinä kun selällään makasi, ja itse naksin mahanaluskarvoja lyhyemmääksi. Muutenkin muokkailin välillä sen asentoa, ja Nuutti pysy siinä asennossa niin kauan, että alue oli leikattu ja asentoa piti taas vaihtaa. Sheltin turkin leikkaus tuntuu jakavan rotua harrastavat ihmiset kahtia niihin, joiden mielestä on melkeen pyhäinhäväistys leikkoo sitä karvaa, ja sitten taas niihin joille asia on aivan sama. Meillä oli Wäinö pari vuotta sitten kesätukassa. Viime vuonna se sai pitää turkkinsa koska se sitä niin hitaasti kasvattelikin, mutta eiköhän se turkki tänä kesänä taas lähde siltäkin, ainakin jos se meillä kesän asuu.

Ennen...

Käytiin taas eilen Nuutin kanssa agitreeneissä. Rakennettiin pientä radanpätkää, harjoteltiin erikseen välistävetoja, irtoamista ja keppejä. Kepit on Nuutilla ihan kauheen hyvät nykyään, kun ajattelee missä kunnossa ne oli pari kuukautta sitten. Keppejen vieressä meni samaan suuntaan putki, ehkä 2-3 metrin päässä, ja minä pääsin irtautumaan putken toiselle puolelle kun Nuutti meni keppejä itsenäisesti. Molempiin suuntiin homma alkaa sujumaan, mutta oikea on edelleen heikompi puoli. 

...Jälkeen

Välistävedot onnistu Nuutin kanssa tosi hyvin, heti kun olin paikantanut että kuinka aikasin pitää koiralle antaa käsky. Meidän ohjaajakin sanoi, että Nuutti lukee tositosi tarkasti vartalon apuja, mikä on sinällään toki hieno homma, mutta vaikeuttaa sen takia, että virheisiin ei kamalasti ole varaa. 

Irtoamisharjotukset tehtiin neljällä esteellä, jotka oli tavallaan ympyrässä. Nuutin kanssa sai aika hyvin pyöriä keskellä ja käskeä hyppäämään, se kyllä irtosi ja hyppäsi. Jos kuitenkin käsky tuli liian myöhään, koira oli heti mun jaloissa. Jännää, miten tämä oli helpompi ohjata oikealla kädellä, tuntuu että tuon tokon vääntämisen takia koiran oikealla puolella oleminen on vähän luonnotonta. 

Radanpätkät meni Nuutilta kans kamalan mukavasti. Harjoteltiin vähän keppejä keskellä rataa, irtoamista ja kontakteja. 

Nuutin lääkkeiden vähentäminen on edennyt viimeseen vaiheeseen. Se saa nyt neljäsosatabeltin aamusin, ja se on siinä. Ihan kivasti meillä menee tuon arkuuden kanssa, se pystyy ottamaan kontaktia jos joku ihminen on muutaman kymmenen metrin päässä. Jos se ei ota kontaktia, sillä menee korvat ja kaikki ihan lukkoon eikä se kuule eikä näe muuta kun sen kamalan pelottavan mörön. Yksin se ei enää tykkää jäädä, siis niin että vien Kertunkin pois. En jaksa oikeen uskoa että se mitään eroahdistusta on, kunhan vaan kiukkuilee jos ei pääse mukaan. Ikinä se ei nimittäin eroahdistunut ole ollut, eikä sillä ollut mitään vaikeuksia olla yksin ennen Kertun tuloa.

Kerttulaisen kanssa ollaan tänään sosialistuttu. Tai siis Kerttu on sosialistunut, minä lähinnä menettänyt hermoni ihmisiin. Minkähän ihmeen takia pennun nenän eteen tuodaan pk collie, joka haluaa tutustua, kun se pentu murisee, juoksee omistajan taakse turvaan ja näyttää kaikin keinoin että se EI halua tutustua (ja joka ei edes saa moikata hihnassa vaikka haluaisikin)? Eikä ole edes ensimmäinen yhtä älyvapaa tapaus. Jumalauta, välillä tuntuu ettei ihmisten pään sisällä liiku juuri mitään. Tai ehkä se on tämä kaupunki. Oon asunut täällä sen puoli vuotta, ja tuntuu ettei mistään enää pössimpää väkeä löydy (mutta reiluuden nimissä, on täällä ihaniakin ihmisiä. :) Suurin osa niistä vaan on muuttaneet tänne muualta). Mutta joka tapauksessa, Kerttu, toisin kuin emäntänsä, on sosialistunut, ja siitä alkaa tulla ihan oikea koira. Se pääsi tänään mun mukaan Stockalle ja oli hirveen reipasta, ja sitten pyörittiin vielä hetki kaupungilla. Vieraisiin ei kiinnitetä yleensä mitään huomiota, mutta jos kiinnitetään, niin se on sitten hännän heilutusta. Makupaloja voidaan hakea vierailta ja välillä moikataan ilman makupalojakin, mutta varsinkaan omia aikojaan vieraat eivät saa vieläkään koskea. Mutta eipä tuo mitään, me mennään näyttelyharjotuksiin ens kuussa, sielläpä sitä lääppimistä tulee. Sunnuntain treeneissä tuo kävi hyppimässä kouluttajaa ja koiratonta kurssilaista vasten, samojen tyyppien siis jotka eivät saaneet edellisellä kerralla tulla kovin lähelle. Edistystä on siis tapahtunut. :) Ei mulla hirveästi jaksa nyt huolettaa tämän sosiaalisuus, jos se tämmösenä pysyy niin hienoa. Uskon ihan täysin että vaikkei tästä maailman sosiaalisinta aussieta kasva, niin luoksepäästävä tästä tulee. Enkä minä etes sitä maailman sosiaalisinta aussieta halunnutkaan, vaan just tämmösen joka ei vieraista välitä tuon taivaallista.

On sillä se off-nappikin. :)