Kertun viettitesti

Eilen Kerttu pääsi testailemaan viettejään kolmen maalimiehen avustuksella, ja kyllähän siltä niitä viettejä löytykin. Tuommoisen arvioinnin se sieltä sai.

Aluksi mentiin henkiilöryhmään, ja Kerttu meni sinne häntä heiluen. Sitten kun sitä alettiin puhuttelemaan, alkoi Kerttukin huutamaan, mutta kunhan se oli varmistanut ettei kukaan sitä tapa, se lähti tunkemaan näiden vieraiden ihmisten syliin. Se hyppi vasten ja pyöri maassa selällään että masuakin rapsutettaisiin ja oli muutenkin ihan tohkeissaan kun sai rapsutuksia. Sille on monesti vaikea paikka tuo, kun sitä puhutellaan ilman että se saa ensin tutustua. Jos siihen ei kiinnitä mitään huomiota niin se yrittää hyppiä vasten ja muutenkin kerjätä huomiota. Outo eläin.

Henkilöryhmän jälkeen oli leikin vuoro. Kerttu lähti melkeen samantien saalistamaan, muttei oikeen osannut tarttua leluun (nahkarätti, kun kotona leikitään lähinnä patukoilla, nännäreillä ja naruleluilla). Kuitenkin kun sai otetta, niin taisteli hyvin. Aluksi otti vähän painetta siitä, että leikittäjä on vieras mies, mutta kunhan vauhtiin pääsi niin hyvin se leikki.

Sen jälkeen testattiin puolustaminen. Molari oli piilossa ehkä kymmenen metrin päässä, ja tuli piilon takaa uhkaavasti käyttäytyen. Kerttu vastasi käyttäytymiseen melko nopeesti, eikä pyydellyt multa mitään apuja. Se asettu mun eteen, ja teki erittäin selväksi ettei tarvii yhtään lähemmäksi tulla. Sitten koira sai olla pitkässä liinassa, ja ammuttiin pari kertaa. Kerttu ei välittänyt laukauksista yhtään, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä.

Eli siis vahvasti puolustava, voimakkaasti saalistava, hyvin taisteleva ja laukausvarma elukka. Ihan tyytyväinen olen testin tulokseen, varsinkin kun muistaa, että sen vietit alkoi heräilemään vasta reilu kuukausi sitten. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. 

Nuuttikin tuli takasin kotiin. Kerttu on ihan innoissaan, kun isoveli on taas kotona. Nuutti ei taas ole ihan yhtä innoissaan. Se kyllä tykkää Kertusta, mutta nyt mun on taas pitänyt puuttua leikkeihin, kun Kerttu ei näytä muistavan että Nuun kanssa leikitään sievästi. Tämä aiheuttaa sen, että Nuu kulkee metsälenkeilläkin ihan mun jaloissa kiinni, ettei iso aussikka vaan pääse yllättämään. Nuutti on myös vähän järkyttynyt taas kaupungista, kun täällä on taas ihmisiä. Sisälle päästyään se vaan nukkuu, kun nuo ulkoilut ottaa niin voimille. Pitääkin katsella että alottaisiko sille taas kuurin Zylkeneä, vai tottuuko se taas kaupunkielämään ilmankin. 

Tältä Nuu näytti kun se ajeltiin heinäkuussa

Nuutin turkin pituus nyt