Tämän viikon treenit koostuu siis suurelta osalta tokosta, mutta treenattiin me kertaalleen tottistakin. Tiistaina oli ohjatut tokot. Otettiin paikkamakuuta EVL-tyyliin, luoksetulon pysäytyksiä ja kaukoja. Otettiin AVOn kaket liikkuroituna. Ensin Kerttu oli hintsan verran hämillään, joten tein pari vaihtoa ihan läheltä, ja sitten yritettiin uudelleen kauempaa. Toisella kerralla ne meni ihan hyvin. AVOon ne kuulemma on hyvät, mutta ylempiä luokkia varten niihin pitäs saada vähän vauhtia. Ei ne hitaat nytkään ole, mutta tommoselta bortsun näköseltä odotetaan niitä bortsun suorituksia, kunhan sen saa sinne EVL:ään raahattua. Sitten otettiin ylempien luokkien kaukoja, missä ongelmaa tuottaa lähinnä seiso-istu-seiso -vaihdot. Luoksetulon pysäytykset on hyvät, mutta niitä ei kannata Kepen kanssa ottaa kun kerran-kaksi, ettei se rupea ennakoimaan. Varsinkin maahanmenoa se ennakoi jo nyt.
Keskiviikkona oli tottikset. Alotettiin Kertun kanssa paikkamakuussa samalla kun toinen koirakko teki ihan vieressä tottiksia. 7 minuuttia se siinä makasi tosi hienosti, ja kentän laidalta sanoivat ettei se edes vilkaissut toista koirakkoa. Kun viereisellä kentällä (halli on siis jaettu kahteen kenttään) koira haukkui, Kerttu käänsi päätään, mutta sen jälkeen tuijotti taas minua. Paikkamakuun jälkeen seurautin Kerttua pari kertaa henkilöryhmän läpi, ja hyvin se piti huomion minussa vaikka välillä vähän vilkuili muita. Sitten otettiin vähän hihnan kanssa seuraamista, koska Kertulle sitä on tehty tosi vähän. Se kun on aina treeneissä irti, kaikki seuraamisetkin tehdään irti. Hyvin se seurasi ilmankin hihnaa, ja myös hihnan kanssa. Itellä on vaan paha tapa paineistaa koiraa kattomalla siihen ja samalla nojaamalla sen päälle, mutta kun ite muistaa pitää katseen edessä niin hyvin se seuraa. Sitten tehtiin vielä pari liikkeestä maahanmenoa. Jostain syystä se on alkanu tarvitsemaan aika vahvan käskyn, ettei se jää himmaamaan. On se vissiin kuitenkin epävarma siitä, mitä asentoa haetaan, kun ollaan alotettu liikkeestä istumisenki harjottelu.Torstaina oli taas tokon vuoro. Otettiin ruutua ja luoksestuloa, että koira sai vähän juostakin, sitten alotettiin ohjatun noudon opiskelu. Sitten otettiin ALO-luokan liikkeet ilman palkkaa, ja loppuun superpalkka. Kauheen rankka treeni, mutta hyvin koira veti. Tänään on ollut sitten pientä kevyttä palauttavaa treeniä isolla palkalla. Ollaan myös treenattu lisää ylempien luokkien kaukoja ja tunnaria. Kaukoja aloin opettamaan sängyssä, ja pehmeällä alustalla ne tassutkin näyttää pysyvän tosi hyvin paikallaan. Minä vaan unohtelen jatkuvasti käskysanat, ja sitten pitää keksiä uudet ja koira on satavarmasti sekaisin. Tunnaria tehdään verkon läpi, ihan vaan sen oikean kapulan ilmaisua. Kertulla haluttais hirveästi napsia niitä, sen takia verkko on kapuloiden päällä.
Siitäkin on kohta kolme viikkoa, kun kuulin omasta sairaudestani, ja näitten viikkojen aikana on sitäkin asiaa ehtinyt pyöritellä mielessä. Sen verran ajattelin höllätä, että päätin, että tämän vuoden aikana en kilpaile kummankaan koiran kanssa missään lajissa, kun se stressi ei tee kauheen hyvää. Ens vuoden alussa pitäisi tietää enemmän, ja katotaan sitten sitä kisakalenteriakin uudestaan. Kertulla on kuitenkin avoimen luokan liikkeet sen verran hyvin hallussa, että jatketaan treenaamista niin, että ensi syksyksi tähdätään voittajaan. Toki se avoimen ykkönen olisi hyvä hakea ennen kesää, että päästään kesällä voittaja-ryhmään treenaamaan, mutta katellaan sitä sitten myöhemmin. Kiirehän tässä ei ole mihinkään, koiralla kun on ikää vasta 11 kuukautta. Tuskin Kerttukaan mulle suuttuu, vaikkei vielä pääsekään kisoihin, vaan "joutuu" kasvaa ja kypsyä vielä pari kuukautta.Ja koska mulla ei ole ollut kameraa mukana, niin kuvat on viime viikolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti