Nuun agikoulutus ja Kepen tokoepikset

Viimenen viikko on ollut melko tympeetä aikaa. Sitä on pitänyt sairastella alkuviikosta lähtien, mutta eihän nuo koirat tajua käsitettä "saikku", joten ihan samaa tahtia ollaan täällä jatkettu.

Eli tiistaina treenattiin tokoa. Nuutin kanssa tehtiin tunnaria. Normaalisti ollaan treenattu tunnaria niin, että kapulat on kasassa lyhyen matkan päässä ja niitä on yli 10, ja Nuutti hakee oikeestaan joka kerta oman. Nyt tehtiin kokeenomaisesti, ja Nuutillapa olikin ongelmia. Ensimmäisellä kerralla Nuutti ei osannut edes päättää kahdesta (väärästä) kapulasta, ja tunki molemmat suuhunsa. Seuraavalla kerrallakin tuli väärä. Sitten otettiin matkaa lyhyemmäksi, ja laitettiin pitkään riviin monta kapulaa, oikea ihan perälle, ja sitten alkoi löytyä oikeatkin. Mutta siis paljon kisanomaista treeniä kaipaa näköjään meidän tunnari.

Kertunkin treenasin tiistaina, mutta mulla ei vaan ole mitään muistikuvaa mitä tehtiin. Ainoa, mikä on jäänyt mieleen, on että koiralla nenä tippui maahan.

Keskiviikkona oli vähän kisanomaisemmat pk-tottistreenit Kepsun kanssa. Tuomariin suhtautuminen oli ihan jees, eihän Kerttu tykännyt että tuomari tulee tutkimaan, mutta ei se mitään sanonutkaan. Näytti vaan niin piessyltä kuin pieni aussie vaan voi näyttää. Tottisosuus meni mun mielestä heikosti. Oli se sitten oma jännittäminen vai mikä, mutta musta tuntui että Kerttu ei pidä kontaktia ollenkaan. Kyllähän se kaiken teki mitä käskettiin, mutta en vaan tykännyt siitä tyylistä millä se sen teki. Koira oli koko ajan sen oloinen, että lähtee huitelemaan. Noudossakin se teki jonkun ihan ihme kunniakierroksen, ja hyppynoutoa se ei meinannut edes tehdä. Paikkamakuussa ei meinattu mennä maate, koska siellä oli jätetty agilityputken paino sitä varten, että jos halusi jättää koiransa kiinni. Kerttu oli sitä mieltä että se paino tulee pian päälle. Ei siinä, sitten kun sain sen maahan, niin siinä se oikeen kivasti makasi loppuajan. Hyppynoudossa varmasti osansa teki myös vieras este, mutta muuten koira varmaan otti tosissaan häiriötä omasta jännittämisestäni. Tuohan on siis niin herkkä tyttö ettei tosikaan, ja se hakee paljon tukea minusta. Ja jos mua jännittää, niin sitten ilmeisesti rupiaa koiraakin jännittämään.

No, tästä jotain kuitenkin oppineena ilmotin Kertun möllitokoihin, jotka oli tänään. Ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan sellaista mukavaa tekemisen meininkiä ilman turhia jännityksiä. Luotetaan koiraan ja niin pois päin, ei haeta pisteitä eikä sijoituksia vaan kerrotaan Kertulle, ettei näitä tilanteita tarvii jännittää (mutta kuka sen kertoisi ohjaajalle?).

Eilen kuitenkin treenattiin aamu Reetta Rounajan opissa agilityä Nuutin kanssa. Rata oli joku kolmosluokille suunnattu, mutta tehtiin sitä sitten osissa. Uusia ohjauskuvioita harjoteltiin, ihan uusinpana tuli helikopteri, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Se oli kuitenkin kohtuullisen helppo kuvio, jonka Nuutti osasi lukea heti. Koulutus oli kyllä ihan mukava, ja Reetta kyllä väänsi hyvin rautalangasta myös mulle (jolla on koordinaatiokyky kolmevuotiaan luokkaa) että miten sitä kättä ja jalkaa kannattaa tässä laittaa. Nuutilla ei ihan hirveästi vauhtia ollut, tai siis se himmaili, ja saatiinkin ehsotus siirtyä lelupalkkaan ja käyttää etupalkkaa enemmän. Voihan se olla että Nuutti leluista agikentällä voisi innostuakin, kyllähän tuota kannattaa yrittää. Mutta tosi tyytyväinen olin taas koulutukseen (ja koiraan), on ihana aina saada tuoretta näkökulmaa asioihin.

Iltapäivä meni tokojaoston kokouksessa. Tulipa taas laskettua kuinka monta tuntia kesällä menee kentällä, jos ryhmäjaot saadaan niin mukavasti ettei tule koirien treeneihin päällekäisyyksiä. Kamala kun ei voi muka esim. Nuuttia eläköittää tokosta, vaikkei sille enää kisatavotteita pahemmin ole.

Meillä Nuutti kylpee käsienpesualtaassa.

Mutta siis tosiaan, tänään tokoiltiin Kepen kanssa. Kehääntulotarkastus meni kivasti. Kerttu tykkäsi (nais)tuomarista, ja antoi tehdä juoksutarkastuksen ilman sen kummempia vänkäilyjä. Muuten pisterivi näytti tältä:

Luoksepäästävyys: 10
Kerttu normaaliin tapaansa painautui täysin mua vasten, ja antoi kilttinä tyttönä tuomarille tassua.

Paikkamakuu: 10
Ei mitään ongelmaa. Siinä kahden minuutin aikana kuitenkin ehdin ajatella paljon, ja tajusin ettei olla otettu paikkista ilman piiloa herran aikoihin. Sitä siis äkkiä treenaamaan, ettei se tilanne ole kisoissa Kertulle uusi. Ja ettei se ota häiriötä siitä, että mua siellä muutaman metrin päässä jännittää.

Seuraaminen hihnassa: 9½
Alussa hömppäilyä, muuten ihan kivasti.

Seuraaminen vapaana: 9
Aukesi oikeelle käännöksissä.

Liikkeestä maahanmeno: 0
Silmäkulmasta katsoin, että kyllä se kyykkäsi, mutta maahan asti ei mennyt. Tuomarin ja liikkurin mukaan otti niistä selkeesti häiriötä.

Luoksetulo: 10
Se oli oikeesti kiva, tuli hyvällä vauhdilla ja tiivisti eteen.

Liikkeestä seisominen: 9
Väisti kun tulin sivulle. Ku äsken ku äiskä tuli sivulle niin se oli vihanen.

Hyppy: 10
Ei mitään, hyvin meni. Meinasi kyllä varastaa, mutta onneksi ei varastanut.

Kokonaisvaikutus: 10
Koira teki ihan hyvällä asenteella. Välillä kyllä se nokka lähestyi uhkaavasti maata.

Yhteispisteet siis ykköstulokseen oikeuttavat 173. Jäi harmittamaan tuo nolla, koska Kerttu ei juuri ikinä nollaa liikkeitään. Tavotteessa kuitenkin onnistuttiin, mulla ei jännittänyt (oliskohan kuumeella jotain tekemistä asian kanssa? Tästä lähtien vain kipeänä kokeisiin) eikä Kerttu ihan lukittautunut. Kovasti kuitenkin toivon, että iän myötä Kertun varmuus karttuu ja tämä häiriöherkkyys helpottaa. Se on kuitenkin ihan selkeesti häiriöt mitkä tulee kaatamaan meidän kokeet. Ensimmäisiin kokeisiin kuitenkin pyritään menemään samalla asenteella mitä näihin epiksiinkin, että ei haittaa vaikkei menestystä tule, kunhan meillä (tai edes Kertulla) on kivaa.

Mutta Kertun kehän ulkopuolisesta käytöksestä 10+. Ja kyllä sitä tuli vieraatkin kehumaan, kun se on niin ihana. Ja onhan se. Kun muistelee Kerttua vuosi sitten ja mitä se on nyt, niin on ainakin jotain sen kanssa oikeenkin tehty.