Pyhäinhäväistys

Monet sheltti-ihmiset varmaan itkee verta kun näkevät tämän, mutta Nuutin kesätukka, olkaat hyvät:

Leijonamieli :)

Mulla jäi kyniminen hieman kesken agilitytreenien takia, ja nyt mie oon oikeestaan aika tykästynyt tuohon leijonanharjaan. Toisaalta tekisi mieli leikata tuokin pois, koska nyt pitää edelleen tuolta harjasta etsiä punkit ja korvakarvat selvitellä, toisaalta taas onhan tuo nyt melko koominen. En siis vielä osaa sanoa, että leikataanko loppuun vai saako Nuutti olla tämän kesän leijonana.

Sheltin turkin leikkaaminen jakaa hyvin vahvasti mielipiteitä (eräskin ihmisparka sai facebookiin laitetun ajellun sheltinkuvan seurauksena hirveiden haukkujen lisäksi nimettömän haukkumispuhelun. Kamoon ihmiset, valoja päälle, kiitos. Hitto miten verisenä loukkauksena jotkut ottavat sen, että täysin ventovieraalta koiralta ajetaan turkki pois). Monet on sitä mieltä, että se turkki on sheltin paras ominaisuus, ja ne, jotka haluaa siitä eroon, saisivat tyytyä kääpiöpinseriin (koska niillähän on ihan samanlaiset luonteet). Mullekin on jotkut kasvattajat ilmottaneet, etteivät myy mulle pentua siksi, kun leikkaan kesäksi turkin. Jännä, miten ne imartelee itseään, ja kuvittelevat että haluaisin pennun joltain sellaiselta kasvattajalta, joka palvoo sheltistä lähinnä turkkia. Suomeen muutenkaan ei tule kovin kovalla tahdilla semmoisia shelttipentueita, joista pennun voisin ottaa, eikä ne multitsämppioonit joilla on 50 pentuetta mua mitenkään kiinnosta. Ja eiköhän mulla muutenkin tule olemaan koirakanta aika aussiepainotteista tulevaisuudessa.

Mutta miksi minä sitten ajelen koirani? Syitä siihen on monta, ja vaikken koekaan olevani selvitysvelvollinen kenellekään (mun koira, omistusoikeus koskee myös turkkia), niin sanotaan nyt silti muutamia syitä. Ite en tykkää esim. siitä, että kytätään kelloa että millon on jo niin myöhä, ettei enää paista täysillä ja pystyy viemään koiran ulos. Mulla on kuitenkin vuorotyö ja mulla on harrastuksia, eli se on hirveen epäkäytännöllistä. Myös astmaatikolle, kuten esim. mulle, on helpompaa jos niitä karvoja ei koko ajan lennä ympäriinsä. Ei ne lennä, kun ne leikkaa pois. Punkkeja ei tarvii niin etsiä, kun ne näkyy paremmin ja kiinnittyy huonommin (mun koirilla on aina lyhyessä turkissa ollessaan ollut vähemmän punkkeja mitä pitkässä turkissa, vaikken minä niillä myrkkyjä pidäkään). Harrastaminen on kivempaa, kun ei tarvii miettiä että läkähtyykö koira. Jos mun pitää se kastella kuumuuden takia, niin vesi pääsee helpommin iholle. Me myös uidaan kesäisin paljon, ja hotspotteja ei vielä ajelluissa koirissa ole ollut, ja lyhyt turkki kuivaa paremmin. Eikä koiraa haittaa millään muotoa turkin puuttuminen. Tämä on nyt kolmas kesä kun sheltin ajelen, ja ihan oikeesti, jos ei ne tulokset olisi positiivisia, niin en minä sitä hommaa viittisi tehdä. Ja se turkki kasvaa aina takaisin. Nuutillakin viime kesän ajelun jälkeen kasvoi kohtuullisen nopeasti hyväkuntoinen turkki talveksi. Joten miksi ei?

Kerttu saa pitää nuo muutamat haivenensa. Sillä turkkia on niin vähän, etten usko ajelun sen olotilaa helpottavan yhtään. Ostin sille sitten viilennysliivin, tämmösen:

Tuo sillä on aina ulkoillessa päällä, ja otan sen vaan treenikentällä pois. Odotteluaikana Kerttu saa liivinsä pitää. Musta vähän tuntuu, että kyllä tuo Kertun oloa helpottaa, ja jaksaa paremmin tehdä töitä kun ei hirveän kuuma ole.

No mutta koska tämä on treniblogi, niin laitetaanpa vähäsen missä me ollaan Kepen kanssa tokossa menossa. Kohta on kesäkuun kisojen ilmo, ja taas jänskättää. Ykköstulos ei ole missään nimessä mahdoton, mutta ei kyllä itsestäänselvyyskään. Monessa liikkeessä on semmosia pikkujippoja, jotka helposti vievät liikkeet nollille. Suurimmaksi osaksi tekee melko virheettömästi, mutta ikinä ei tiedä mitä kisoissa tapahtuu kun on tuommonen turhankin ohjaajapehmeä koira ja hermoheikko ohjaaja.

Seuraaminen toimisi, jos ohjaaja osaisi kävellä. Liikkuroituna mulle tulee jostain syystä kauhee kiire, jolloin ite kävelen koiran päälle ja käännyn huonosti. Pitäisi vaan harjotella ilman koiraa. Myös vireen kanssa on välillä ongelmaa, välillä taas ei.

Liikkeestä maahanmeno ok, kunhan ei odota liikoja. Semmonen mikä kelpaa vielä avoimessa, mutta ei kelpaa enää EVL:ssä.

Luoksetulo ihan jees. Laukalla tulee, alkupätkän aika hitaasti mutta laukalla kuitenkin. Pysähdys voisi olla terävämpi, mutta kyllä tuo tuommosenakin kelpaa.

Liikkeestä seisominen on hyvä, mutta välillä Kerttu päättää kääntyä mun mukana kun menen taakse.

Noudossa saattaa varastaa ja palautuksessa jää välillä kauas. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tekee hyviä noutoja. Ei ole nyt pariin viikkoon varastellut ollenkaan.

Kaukot on ruvenneet onnistumaan, mutta liikkurihäiriötä ollaan tehty tosi vähän.

Hypyssä ongelmana oli istuminen toisella puolella, joka nyt onnistuu. Ongelmissa saatetaan olla, jos pitää viiden laudan yli hypätä.

Eli siis jos tekee hyvin, niin on ihan hyvät mahdollisuudet hyviin pisteisiin, mutta jos tulee jotain hölmöilyjä niin sitten ei. Mutta toisaalta me oikeesti kaivataan sitä kisakokemusta, ja sitä ei saa muuten kuin kisaamalla. Eikä se yksi puihin mennyt koe ketään tapa, joten pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kisata.

Kepe on myös agilityä opiskellut. Ollaan itseksemme opetelleet kontakteja ja keppejä, ja ohjattuna irtoamista. Kerttu on kyllä taitava tyttö, ja kun ollaan vielä näin alkuvaiheessa, sen edistymisen kyllä huomaa. Joka kerralla se on parempi mitä edellisellä.

Nuuttikin on saanut treenata. Tänään otettiin tokossa ruudun paikkaa ja seuraamista häiriöillä. Alotettiin kuitenkin paikkaistumisella ja -makuulla. Istumisen aikana olin näkyvillä, paikkamakuun aikana piilossa. Istui nätisti, mutta paikkiksen aikana levottomuutta. Voi johtua siitä, että piilossa juttelin, ja Nuutti kuuli. Seuraavan kerran kuitenkin helpotetaan makuuta, etupalkka lähemmäs (nyt oli kehän reunalla) ja käväsen näkyvillä jossain vaiheessa.

Ruututreenissä ei ollut mitään kummempaa ongelmaa, eikä seuraamisessakaan. Nakeltiin maahan kapuloita, leluja ja ruudun merkkejä, ja liikkuroituna siellä tavaran seassa seuruutettiin Nuuta. Nuutti teki tosi hyvää työtä, piti kontaktia ja paikkakin oli kohtalaisen hyvä. Sitten vähän vaikeutettiin, eli treenien vetäjä hetsasi Nuuttia leluilla seuraamisen aikana. Nuutti vähän vilkasi, mutta haki kontaktin heti takasin. Eli siis hyvät treenit, ja pirun hieno sheltti. Möllikisoihin tuon kanssa pitäisi lähteä, mutta varmaan odotellaan että saadaan Kertulle ensin se AVO1, ja keskitytään sitten Nuuttiin. Kuulin, että säännötkin vaihtuvat aikasintaan ensi kesän jälkeen, eli ehdittäisiin siis vielä ensi kesänä Nuutille kokeilla koularia. Toki Nuutin kanssa kaikki romahtaa siihen, että se näkee lapsen, mutta meillä taitaa oikeasti olla se tilanne, että ite olen liian kiinni näissä Nuutin luonnevioissa, kun taas Nuutti on jo päässyt eteenpäin. Se koira on ihan oikeesti kehittynyt niin paljon, ettei itse pysy enää perässä.

Aglityssä harjoteltiin Nuutinkin kanssa irtoamista. Taas samat jutut, ohjaaja on myöhässä, koira lukee tosi tarkkaan pikkujututkin. Tehtiin nyt kuitenkin treeniä vaan muutamalla esteellä, joten Nuuttikaan ei jumittanut huonon ohjauksen takia.

On ne molemmat vaan huippuja. Ja huomenna lähetään katsomaan sitä kolmattakin huippua elukkaa, jos vaan mitenkään ehditään.

Muutenpa meille ei mitään ihmeellistä kuulu. Kerttu sairasti viikonloppuna ripulin, joten perjantai ja lauantai saikkuiltiin. Sunnuntainakaan ei tehty mitään, koska itse vietin sen(kin) päivän näyttelytalkoissa. Maanantaista siis päästiin touhuilemaan, ja sitten ollaankin joka päivä vähän tehty ja yritetty nauttia kesästä.