Melakarin tokokoulutusta

Tänä viikonloppuna opiskelin lisää tokojuttuja Melakarin Tarjan koulutuksessa molempien koirien kanssa. Ensin eilen oltiin ilman koiraa

Jos joku viitis ihan vähän vaikka leikkiä..?

ja juteltiin teoriajuttuja. Se, mikä omalle kohdalle oli ehkä se isoin pointti, oli treenisuunnitelman tekeminen. Tarja oli sitä mieltä, että tokossa ei päästä kovin pitkälle ilman treenien kunnollista suunnittelua, mikä käy kyllä järkeen. Ite olen tosi huono suunnittelemaan mitään ja muutenkin luonteeltani tosi epäjärjestelmällinen fiiliksen mukaan menijä, ja aina välillä sitten koiran kanssa huomaakin, ettei ihmekään ettei onnistu, kun ei me olla tätä osaa ikinä treenattu (esim. Kertun paikkamakuu niin että itse olen näkyvillä). Nyt siis lähitulevaisuuden suunnitelma on ottaa kynää ja paperia käteen, ja alkaa suunnittelemaan vähän paremmin ensi viikon (ja vähän pidemmänkin ajan) treeniä.

Käytännön treenissä mulla oli ekana koirana Kerttu. Halusin käydä Kertun kanssa läpi maahanmenoja ja seuruuta. Sainkin tosi hyviä vinkkejä siihen, miten lähetään Kertun vammamaahanmenoja hiomaan niin, että se saa niihin oikean liikeradan. Kerttuhan pukkaa itsensä maahan etujaloillaan, ja ratkaisu tähän on niinkin yksinkertanen, että otan koiran sivulle, otan itse askeleen eteenpäin, käsken koiran maahan ja nakkaan namin koiran eteen. Saadaan sitä painoa ja fokusta enemmän eteenpäin, ja koiran takapuoli pysyy paikallaan. Sitten kunhan koira oppii, niin aletaan vaatimaan sitä oikeanlaista maahanmenoa sivulta ja sitten muistakin paikoista. Liikkeestä maahanmenoon ei ole muuta tehtävissä, kun kokonaan uuden liikeradan opettaminen. Käytännössä siis vedän sen nenästä maahan, että etupää menee ensin eikä koira mene hissillä.

Nuutti on sitä mieltä, että Kerttu on liian nuori kattomaan action-leffoja

Seuraamisessa Kertulla on ollut välillä vireongelmaa, joten se oli seuraavana ongelmana. Tällä kertaa vaan ei ollut vireongelmista mitään tietoa, Kerttu seurasi tosi hyvällä asenteella ja ihan justiinsa oikeassa paikassa. Käännökset varsinkin liikkuroituna on huonoja, koska mulle tulee muka liikkuroituna kiire kääntyä, enkä ehdi kiinnittämään huomiota omiin jalkoihin. Jos käännyn itse oikein, niin kääntyy Kerttukin. Pitäisi siis treenata liikkuroitua seuraamiskaaviota ilman koiraa ja keskittyä omiin askeleisiin. Lisäksi enemmän vaihtelua ja ylläreitä, ei saa kyllästyttää koiraa. Ei palkata lentävällä pallolla, mielummin sitten vaikka taistelemisella.

Sitten otettiin ryhmäliikkeenä paikallaan istuminen ja paikkamakuu EVL-tyyliin, eli yksitellen maahan ja yksitellen ylös. Nuo on Kertulla kuitenkin sellasia asioita, mitkä sujuvat, eikä niissä nytkään ollut ongelmia. Vähäsen sekaannusta oli siinä, kun olin piilossa, ja Tarja huusi että bc:tä palkkaamaan. Meni hetki että tajusin että bc:llä tarkotetaan Kerttua. Vissiin se sitten on ihan bortsun näkönen, kun kaikki sen bortsuun sekottavat, ihan siis aussie- ja bortsuihmisetkin (saati sitten muita rotuja harrastavat). :D

Kun aikaa vielä jäi, niin otettiin luoksetuloa läpijuoksuna. Yritettiin sitä, että palkkaan sen jalkojen välistä, mutta Kertulla on liian vahva fokus siihen eteentuloon, että se pisti takapuolensa maahan mun eteen, eikä lähtenyt lelulle.

Viimesenä otettiin vielä Kertun kanssa keskenämme noutojen palautusta, ja lyhyt seuraamiskaavio josta vapautus loppupalkalle. Ihan älyttömän tyytyväinen olin kyllä Kerttuun. Taas huomasi, että koira osaa, ja se on se ohjaaja jonka pitää oppia vielä lisää.

Seuraavana oli sitten Nuutin vuoro. Juteltiin siinä alkuun Nuutin taustoista, ja sitten lähettiin treenaamaan. Nuutti oli ihan superreipas, se ei ottanut yhtään painetta yleisöstä tai vieraasta kouluttajasta. Koko ajan työmotivaatio oli tosi hyvä. Ollaan tosiaan Nuun kanssa kauan keskitytty just siihen, että Nuulla on kivaa, minkä takia sitten on tekniikka jonkin verran kärsinyt. Lisäksi ollaan tosi vahvasti kiinni takapalkoissa, ja halusin vähän vinkkejä miten päästään niistä eroon. Otettiin voittajan luoksetulo ilman takapalkkaa, seisominen oli vielä kohtuullinen, maahanmeno valui varmaan viisi metriä. Vinkkinä saatiin se, että koira käy kiertämässä jonkun esineen, annan sille pysäytys- tai maahanmenokäskyn, peruutuskäskyn ja sitten nakkaan koiran taakse palkan. Tarkotus olisi siis saada sen fokusta sinne taaksepäin, ja valumiset loppumaan, vaikkei takapalkkaa olisikaan. Kaukoissa on nyt tarkotus opettaa takajalat alustalle, ja päästä siitä takapalkasta tätä kautta pois.

Ryhmäliikkeinä taas oli paikallaanolot. Ensin istuminen. Nuutilla etupalkka ja minä näkyvissä, ei siis ollut ongelmaa. Sitten EVL-tyyliin yksitellen koirat maahan, Nuutti ei ennakoinut viereisten koirakoiden tai liikkurin käskyjä. Paikallaan oli tosi sievästi, taas oli etupalkka käytössä. Nostettiin taas yksitellen sivulle, eikä taaskaan ennakointia. On se huippu eläin. :)

Nuutti sai paljon kehuja, ja siitä kuulemma näkee että sen kanssa on tehty töitä ihan helvetisti. Jotenkin omakin motivaatio paranee, kun huomaa että kaikki tämä aika ja vaiva mitä tuohon koiraan on käytetty, alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta. Ei sen kanssa vieläkään kisoihin mennä, mutta tietääpä että semmonenkin voi olla vielä mahdollista. Nuutin kanssa ollaan oikeasti rämmitty niin syvällä, että sen edistymiseen suhtautuu ihan erilailla mitä esim. Kertun edistymiseen. Kertulle sitä pitää lähinnä itsenstäänselvyytenä, sitä koulutetaan ja se oppii ja edistyy. Nuutilla se ei taas todellakaan ole itsenstäänselvyys, koska ne takapakit on todennäköisempiä.

Juuei, lelut ei vaan Nuuttia kiinnosta...

Omaan ohjaamiseen sen verran pitää Nuutin kanssa kiinnittää huomiota, että muistaa pysyä itse rentona. Nuutin kanssa ei kannata ruveta tappelemaan, eikä siihen kannata jatkuvasti kiinnittää huomiota (oma sählääminen siis minimiin). Katse eteen eikä koiraan, sitä ei tarvii paineistaa. Namit pois käsistä, ei enää palkata sitä suoraan kädestä. Pyritään saamaan se syttymään lelulle tokoillessakin, esim. joku pieni namirasia mitä sille voi sitten heittää. Yritetään myös unohtaa Nuutin menneisyys sillä tavalla, että sitä uskaltaa viedä eteenpäin. Kun ei se mene siitä rikki. Nuutille ei kuitenkaan kannata kertoa että se tekee väärin, vaan jos se tekee väärin, helpotetaan harjotusta niin että seuraava varmasti onnistuu. Sille kannattaa opettaa semmonen rauhottumiskäsky, jonka se yhdistää kierrosten laskuun. Häiriöitä pitää lähteä lisäämään helppojen liikkeiden kanssa, ja uudet ja vaikeat asiat opetellaan ihan rauhassa. Ja edelleen jatketaan samalla asenteella, eli tärkeintä on se, että Nuutilla on tosi kivaa.

Nätti poika

Muutenkin ollaan kyllä vähän treenailtu. Pikkusen ollaan tokoa väännetty oikeestaan päivittäin, ja jäljet tehty. Jäljistä sen verran, että ensimmäisen kerran tälle keväälle molemmat tekivät hyvää työtä. Kertulta odottaisi parempaakin, mutta ihan mukavasti se sitä jälkeä ajoi, vaikka linnut olivatkin käyneet namit syömässä. Kepit huomattiin, muttei vielä nouse. Sillä oli pitkä jälki, jossa kulmat molempiin suuntiin. Nuutilla taas useampi kulma, ja kaikki neljä keppiä nousi. Ja siis älyttömän hyvää nenätyötä pitkästä aikaa. Jos se nyt vaikka osaisi.

Terveysasioita sen verran, että Kerttu on nyt siirretty pois virtsakiviruualta. Edelleen vältellään punaisia lihoja, ja toivotaan parasta. Ruuan seassa välillä menee c-vitamiinia ja vettä. Pissanäyte alkuviikosta näytti tosi hyvältä, eikä vahinkoja sisälle ole tullut, mutta siis pienestä kuitenkin lähetään lääkäriin jos epäily tulehduksesta nousee.

Pikku-bortsu

"Pienet pomput, suuret pomput on ne hauskoja..."