Kesän viettoa

Pitkiä nuo aussiet.

Näilläkin leveysasteilla on alkanut olla aika kesäisiä ilmoja, joten ollaan yritetty koirien kanssa niistä nauttia. Kesäloma oli ja meni toukokuun lopussa, joten nyt sitten yritetään taas sovitella harrastukset ja työt niin, että selviäisin ilman ajankääntäjää. Heikolta näyttää, koska menin ilmottamaan Nuutin nyt myös rally-tokoon, mikä tarkottaa taas uutta iltaa koirakentällä. Tällä hetkellä treenikalenteri näyttää siis melkosen täydeltä.

Vähäsen ollaan väännetty molempien kanssa tokoa. Kerttu olisi tarkotus viedä taas kisoihin, joten sehän tarkottaa sitä, että treenit menee päin sitä itteään. Iso ongelma on Kertun häsläenergia, kun sitä on vaan niin paljon että pakka hajoaa. Tämä on vähän kun yrittäisi tehdä töitä ADHD-lapsen kanssa, hirveä sählinki mutta mihinkään ei keskitytä eikä mistään tule mitään.

Aussie merihädässä

Paitsi jos on käynyt kolmen tunnin uintireissun. Torstaina siis käytiin ensin uimareissu vesipaineineen ja frisbeeneen, ja sen jälestä mentiin treenaamaan niin kyllähän se aussie taas toimi. Mie en vaan näköjään saa sitä ohjaamaan kaikkea energiaa tekemiseen, vaan se pursuilee yli, jollon homma menee pipariksi. Sitten kun ylimääräenergioita ei enää ole, Kepe keskittyi mukavasti ja piti virettäkin kivasti yllä.

Liikkeet on sinällään parantuneet. Kaukot alkaa olla hyvät, ja Kerttu tekee niitä myös liikkuroituna eikä toistaiseksi ole liikkurista häiriötä ottanut. Kaukojen tekniikka on parantunut huimasti, Kerttu ei enää työnnä itseään etusilla taaksepäin maahanmenoissa. Noudossa ei enää varastele, mutta palautusvauhti on vähän kärsinyt. Hypyssä ei muuta ongelmaa enää ole, paitsi että saattaa pyrkiä varastamaan. Liikkeestä maahanmeno on edelleen hieman epävarmaa. Seuraamisessa pahimmat haahuilut sillon kun päättää haahuilla. Muuten liikkeet ihan kivat, siis ainakin treeneissä.

Kepsu on myös agikentällä käynyt. Vauhtia on paljon eikä ohjaajaa tarvii kuunnella koska Kerttu tietää parhaimmat radat ihan ilman apuja. Se kyllä tykkää agista, mutta saattaa possuilla radalla aivan urakalla. Kuitenkin yksittäisesteet onnistuu isolta osin, paitsi että keinua ei olla kokeiltu (pelkkää paukuttamistreeniä on tehty) ja keppeihin tarvii vielä apua (en osaa opettaa ohjureilla). Suunnilleen viiden esteen radat (ja joskus pidemmätkin) onnistuu yleensä, paitsi sillon kun on yliannostus häsläenergiaa, jollon mikään ei tietenkään toimi.

Välillä vähän tuntuu, että Kertulle pukkaisi toista murkkuikää, koska se käyttäytyy kun mikäkin teini. Kuitenkin sitten se osaa käyttäytyä, jos vien sen vaikka töihin terapiakierrokselleen, ja verenhimo lapsia kohtaan on hitusen hellittänyt. Nykyään asiat menee ihan kivasti, jos lapset ei kiinnitä Kerttuun mitään huomiota. Kerttu saattaa vaan katsella ja heilutella häntää, mutta nopeesti tulee ärähdys jos lapsi lähestyy Kepeä. Aikuisten ihmisten kanssa tuo nyt on tuommonen ylisosiaalinen, ja on näköjään sitä mieltä, että truuaussie kiipeää jokaiseen syliin, ja että mitä ihmettä se pidättyväisyys on. Kyllä mulla on ihan hyvä luotto siihen, että saan tuota lapsiaggreakin vähennettyä siihen malliin, että Kepe oppii sietämään niitä, mutta sitä varten mun on pakko hankkia kuonokoppa. Nykyään nimittäin otan automaattisesti Kertun lyhyelle hihnalle ja mahdollisesti vielä mun jalkojen väliin kun lapsia on lähistöllä. Varmasti saa Kerttu sellasen viestin, että nuo kakarat on muuten pahiksia. Mutta eipä tuo sietänyt edes aikuisia nuorena likkana, ja nyt se on tommonen terapiaeläin.

Nuutti on ollut viime aikoina ihan huippu tyyppi. Se toimii treeneissä eikä stressaa kotona. Tokossa se on aivan liekeissä ja sillä on mieletön työmotivaatio. Senkin kanssa tehtiin sama kolmen tunnin uintireissu, ja Nuutti ui paljon, ja sen jälkeen treeneissä ei meinannut nahoissaan pysyä, kun pääsi töihin. Nyt onkin ollut puhetta että jos sitä lähtis taas hakemaan sille parempaa tekniikkaa liikkeisiin ihan tosissaan, mutta kuitenkin sillain sievästi, ettei paineista. Suurimmat paineet kuitenkin tällä hetkellä taitaa olla mun päässä eikä Nuutin.

Nuutti on tosiaan ollut niin hieno, että sen kanssa ollaan ruvettu miettimään kisoja. Heinäkuun alussa olisi tässä lähellä tutulla kentällä koe, jossa on Nuutille tuttu naistuomari. Ainoa, mikä tässä epäilyttää, on paikkamakuu, jossa Nuu on ollut levoton. Muutenhan me varmaan uskallettaisiin yrittää. Tavotteethan ei ole siellä ykköstuloksessa tämän kanssa, vaan tavote on päästä loppuun asti hyvällä fiiliksellä.

Agilityssä se on myös aika pätevää poikaa. Siitä jotenkin tuli ihan huippu aksakoira kun se pudotti turkkinsa, jotenkin siitä lähtien meidän treenit on sujuneet aika kivasti. Renkaaseen irtoaminen on vaikeaa, ja sillon vähän mietityttää, jos jätän sen puomille ja lähden ite jatkamaan matkaa. Muuten ei Nuutilla ole ongelmia radalla, ja itsekin olen saanut sen jonkun kerran ohjattua hyvin kepeille. Ehkä me vielä kehitytään. Ehkä.

Uutena juttuna alotettiin tosiaan Nuun kanssa rally-toko, mutta koska meillä on vasta ensimmäinen (teoria)tunti takana, niin ei olla sitä kauheesti treenattu. Se voisi kuitenkin olla Nuutille kiva laji, koska siinä ei tarvii irrota ja saan puhua sille. Ehkä se ei niin mun laji ole, mutta ei se haittaa jos Nuutti tykkää. Ja Nuuttihan varmasti tykkää, kun pääsee jotain tekemään.

Kauniita nuo aussiet

Ja hei, Nuutin selkeestä henkisestä kehityksestä kertoo sekin, että se oli mulla kertaalleen töissä mukana. Vähän räksytti, paljon oli kainalossa, ei käynyt katsomassa potilaita, mutta pärjäsi ihan kivasti työkavereiden kanssa kansliassa. Isoin ongelma oli oikeestaan tuo räksyttäminen, ei niinkään arkailu. Nuutti kävi myös agikisoissa turistelemassa, eikä sielläkään pahemmin mitään pelännyt. Räksytti kyllä sielläkin vähintään riittävästi, ja yhden sheltin meinasi syödä, roturasisti kun on.

Wäinön luona ollaan käyty myös. Wäinölle ei mitään kummempia kuulu, elää tavallista kotikoiran elämää. Se tykkää ihan sikana kesästä ja auringosta. Se on ollut meidän mukana uintireissuilla, mutta eihän se veteen mene, eikä sitä siihen pakotetakaan. Vähäsen väännettiin sen kanssa tokoa, ja onhan se aika hassua, kun koira ei osaa edes ALO:n liikkeitä. Se kuitenkin tykkää kauheesti tehdä, joten pitäisi käydä treenimässä sitä enemmänkin. Tuskin alan sille enää mitään liikkeitä opettamaan, mutta vähän mielenvirkistystreeniä olisi kiva tehdä välillä.

On se vaan niin sievä