Pääsykokeissa

Aina ei vaan suju. Kertun kanssa käytiin tuossa aiemmin viikolla nuorten koirien tokoringin pääsykokeissa, ja esitys oli ihan hirveä. Tai siis, näkyi siellä huonompiakin esityksiä, mutta Kertuksi hirveetä sontaa, varsinkin seuraamisessa. Kepen treeniseuraaminen on tosi kivaa, mutta sitten kisakehään mennessä sen vire kuolee ja sitä saa raahata perässä kun matkalaukkua. Vähän esimakua tästä oli jo heinäkuun kokeissa, mutta näköjään eteenpäin ei tämän ongelman kanssa olla päästy.

Pääsykokeet alkoi paikkamakuulla. Siinä nyt ei Kertun kanssa ole sen kummempia ongelmia, ei vaikka tällä kertaa tehtiin paikkis ohjaajat näkyvillä. Sen jälkeen yksilöliikkeet, eli seuraaminen, alon luoksari, nouto ja vapaa valinta. Kertun kanssa oltiin viimesinä vuorossa, odotteluaikaa tuli suunnilleen puolitoista tuntia.

Kehään mennessä Kepe oli jo aivan omissa maailmoissaan, vaikka 10 sekunttia aiemmin oli kovasti ottanut omatoimisesti kontaktia. Seuraamiskaavioon kuului käännökset molempiin suuntiin, täyskäännös, hidas käynti ja juoksu. Käännöksissä ja temponmuutoksissa koira oli kuulolla, muuten meni semmosta rally-tokoseuraamista jossain liian kaukana eikä kontakti pitänyt. Tässä vaiheessa teki jo mieli jättää homma tähän, mutta tehtiinpä kuitenkin liikkeet loppuun. Luoksari hyvä (nytkähti kyllä liikkurin käskylle), nouto ok (ite sähläsin vähän palautuksessa, onneksi vaan vähän) ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä pysähtyminen. Kaksoiskäsky tarvittiin sivulle istumiseen, ja sekin oli mun vika kun normaalisti jään seisomaan koiran takajalkojen kohdalle, nyt menin vahingossa etujalkojen kohdalle. Kepelle kaikki tämmöset pikkujutut vaikuttaa paljon, ja jos tulee rutiineihin muutoksia niin Kerttu ei oikeen tiedä mitä pitää tehdä. Se ei kuitenkaan halua tehdä väärin, niin näissä tilanteissa se yleensä jää odottelemaan vahvistusta (toivoisin sille vähän semmosta oma-alotteisuutta, eli että voi yrittää vaikkei aina oikeaan osukaan).

Lopuksi vielä piti leikkiä ilman lelua, ja pääsykoe oli siinä. Ilmeisesti mun lisäksi vaan kahta pyydettiin leikkimään, joten tuolla esityksellä oltiin top3:ssa. Tuomarin kommentti oli että "sehän meni kivasti", mutta taisi sanoa sen vaan kohteliaisuuttaan. Tietoo paikan saannista ei pariin viikkoon tule, mutta enpä odota ihmeempiä. Ite en itelleni paikkaa tuon perusteella antaisi, mutta ehkä kisatulokset saattaa vaikuttaa. Ja meidän kisatuloksethan on ihan kivoja. No, jäädään odottelemaan, mutta kovin korkealla ei toiveet ole. Ärsyttää, koska tuo koehan oli tosi helppo, kun ajattelee että suorittajana oli koira, jolla on lähes kaikki voittajaluokan liikkeet kasassa. Aina vaan ei voi voittaa. (Ei saisi olla näin kriittinen noin nuorta koiraa kohtaan. Se on vielä kakara, mulla on reilusti aikaa vielä pilata se, pitäisi nyt muistaa pitää homma sille kivana.)

Vielä enemmän ärsyttää, että seuraamisongelmat ei päättyneet tuohon, vaan ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Tänään käytiin piirimestisjoukkueen kansa treenaamassa vähän kokeenomaisemmin. Ite liikkuroin ensin alokaskoirat, sitten otettiin Kepen kanssa pätkä seuraamista ja vapautus palkalle, sitten liikkuroin evl:n ja sitten otettiin Kertun kanssa loput liikkeet. Paikkamakuu muuten ok, mutta piti käydä palkkaamassa kun toiselle koiralle ärähdettiin. Kerttuhan ottaa nekin itseensä. Paikkaistuminen hyvä, ei häsellystä alussa, suoraan menin piiloon eikä koiralla asento muuttunut yhtään. Seuraaminen oli taas samaa luokkaa mitä tuollon pääsykokeissa. Muuten leviää käsiin, mutta aina kun jotain tapahtuu, Kerttu skarppaa. Muissa liikkeissä ei mitään ongelmia, ei ennakointia eikä himmailuja. Jos halutaan pilkuttaa, niin luoksarin stoppi saisi olla terävämpi. Myöskään palkattomuuden kanssa ei ole ongelmaa missään muussa kun seuraamisessa. Aivan kun mun pitäisi tehdä jotain tälle ongelmalle. Ohan meillä vielä vajaa pari viikkoa aikaa, saa nähdä mitä taikoja tässä rupeaa tekemään.

On se välillä sieväki

Agilityssä Kerttu pystyy menemään nykyään kivasti helppoja ratoja. Ohjauskuvioista onnistuu lähinnä persjättö ja takaaleikkaus, myös valssin tuo tajuaa mutta sitä ei ikinä ehdi tekemään. Kepit menee oikealta puolen, vasemman kanssa on vielä vaikeuksia. Ja ääliö kun Kerttu on, se ryösti viime treeneissä muka puomille, joka olikin keinu. Rämähtäen tuli alas, ja hyvä ettei koira (ja omistaja) alleen laskenut, mutta sen kummemmin ei Kerttu jäänyt asiaa muistelemaan, vaan leikki mun kanssa heti perään keinunpamautteluleikkiä.

Nuutti puolestaan oli koeajettavana lainaohjaajalla. Pikkusen se sikaili kontaktejen kanssa ("ikinä en ole tommosia mennyt enkä muuten mee nytkään!"), vaikka normaalisti ne on sen lemppareita. Muuten meni tosi hyvin, ja tuntuu tulevan mahdollisen uuden ohjaajansa kanssa hyvin juttuun. Kävivät lenkilläkin ilman mua, kun treenasin Kerttua, eikä Nuu kuulemma sikaillut paljoakaan. Ei vissiin uskaltanut alkaa isottelemaan tämän ohjaajan staffille, kun normaalistihan Nuutti on melkosen vihanen  vieraille koirille. Toivottavasti näiden yhteistyöstä tulee jotain, koska me ollaan Nuutin kanssa vähän niinkun umpikujassa. Ei olla edetty juurikaan vuoteen. Osaavan (ja nopean) ohjaajan kanssa Nuusta varmasti tulee hyvä agilitykoira, ja me saadaan Kertun kanssa taas opetella agilityn alkeita kahestaan.

Pitää nyt vaan katsoa että mihin ryhmiin haetaan koirien kanssa talveksi. Meillähän yksi ryhmäpaikka maksaa 120, joten kamalan montaa paikkaa ei tulla varaamaan. Ajattelin, että oonkohan tosi huono ihminen, jos otan ryhmäpaikat vaan Kertulle tokoon ja agilityyn, ja annan Nuutin lainaohjaajalle agilityyn ja jätän Nuutin tokot pois. Nuu kyllä niin tykkäisi tehdä, mutta kun sen kanssa vaan ei ole enää niin tavotteita, niin tuntuu turhalta maksaa isoja summia. Jos sitten taas kesäkaudella panostaisi Nuuttiin enempi. Toisaalta mulla on talvikaudella myös kouluttajan vuorot, niin niihin päästäisiin Nuutin kanssa. Katellaan, on tässä vielä ensi viikko aikaa päättää.

Lammaspaimenet työssään

Tänään pääsivät taas paimenkoirat oikeisiin töihin, kun vein ne taas lammaslaumaa paimentamaan. Kyllä taas pitää sanoa, että näkyi taas aussien ja sheltin ero, vaikka molemmat tekivät tosi kivasti töitä taitoihinsa nähden vesisateesta sen kummemmin piittaamatta.

Alotettiin Kertun kanssa, ensin lauman ajoa laidenta ees taas, jonka jälkeen siirrettiin lampaat toiselle laitumelle. Pätkä kesti ehkä 20 minsaa, ja Kepe teki kyllä tosi kivasti töitä. Välillä pikkasen oli liikaa vauhtia omaan makuun (en tykkää siitä että se stressaa turhaan lampaita), mutta muuten oli tosi ystävällinen lampaita kohtaan. Hienosti kävi aina kasaamassa laumaa jos tuntui että joku lähtee karkaamaan.



Nuutin vuoro oli seuraavana. Toisin kun Kerttu, Nuutti ei meinannut suostua ollenkaan irtoamaan, vaan pyrki koko ajan olemaan mun kanssa samalla puolella (Kerttu taas hakee kivasti tasapainoa lampailla). Nuutti oli muutenkin jotenkin vaisu, vähän tuntui että se ei edes yritä kunnolla. Otettiin sitten pikkupätkä missä Nuu sai laumaa liikenteeseen, ja sitten Nuutti meni talliin odottamaan ja Kerttu pääsi jatkamaan.



Kertun kanssa sitten tehtiin pieni rata. Ensin Kertun piti malttaa odotella että sain lampaiden tarhan portin auki. Kerttu haki lampaat neliön mallisesta, ehkä 3x3 metrisestä tarhasta niin, että itse odottelin portinpielessä. Sen jälkeen ajettiin lampaat toiselle laitumella, ja taas Kerttu maahan ja vahtimaan lampaita siksi ajaksi, että saan portin kiinni. Sitten lähdettiin ajamaan lampaita laitumen toiseen päähän, missä kierrettiin kaksi valkoista porttia ulkokautta. Ensimmäinen portti jouduttiin uusimaan, toinen  meni tosi hyvin. Sitten taas toiseen päähän laidunta, ja koko parikymmenpäinen lauma ajettiin porttien välistä. Sitten taas koira vahtimaan lampaita, laitumen porttia auki ja lampaat ulos. Vietiin lampaat taas samaan neliöön mistä ne haettiinkin, ja Kerttu taas vahti lampaita sen ajan, että sain portin iskettyä kiinni.

Kerttu ja Kertun oma yksiö

Sitten otettiin taas Nuutti vuoroon, ja tällä kertaa oli taas sheltin asenne kohdillaan. Mentiin jo sillä asenteella pellolle, että tein Nuutille selväksi sen että se on tosi hieno ja reipas sheltti, joka varmasti pystyy liikuttamaan pariakymmentä lammasta. Otettiin ne neliöstä ulos ulkokautta, etten edes lähettänyt koiraa sinne lampaiden keskelle, ja kun Nuutti sai ne liikkeelle, niin tuli tosi isot kehut ja Nuutilla vire nousi tosi kivasti. Siirrettiin taas lampaita toiselle laitumelle, ja kuljetettiin niitä jonkin aikaa siinä. Nyt sitten Nuuttikin lähti hyvin irtoamaan, ja sillä oli hyvä vire ja se oli tosi itsevarmana, kävi vaan hakemassa lampaat ja piti sitä ihan itsestäänselvyytenä, että ne lampaat kuuntelee. Jonkin aikaa se jaksoi hyvin koko laumaa, mutta loppua kohti Nuutti laittoi lauman kahtia ja jätti toisen puolen rauhaan, kun väsähti. Tosi reippaana se kyllä oli, traikkuunkin tutustui ilman mitään ongelmaa. Nuutti on ihana kun se on niin alustavarma, vaikka sillä välillä kaikenlaisia epävarmuuksia onkin (ja alustat oli ihan kamala juttu sillon pikkusena). Nuutti sai myös kehuja, että on hirveästi reipastunut noin niinkuin yleisesti.

Nuutin tämän kesän paimennukset saattaa olla tässä, mutta Kertun kanssa on tarkotus jatkaa myöhälle syksyyn. Tarkotus olisi ensi kesänä viedä esikokeeseen. Pitää nyt katsella että onnistuuko ensi kuussa reissu taippareihin, vai jätetäänkö väliin. Mielenkiintoista kuitenkin tutustua vähän paremmin tähän paimennusmaailmaan, tämä on kuitenkin ollut aika vieras laji. En usko että Nuutin kanssa pyritään tässä kisaamaan ollenkaan, jos ei ihan ihmeitä tapahdu. Nuutti tuntuu kyllä tykkäävän, mutta Nuu on jotenkin työläs ohjattava. Voihan se olla, että kun itse oppii  tajuamaan jotain lampaiden päälle, niin rupeaa Nuutinkin kanssa touhuaminen tuntua helpommalta.



Tokoja ei olla pahemmin nyt otettu kummankaan kanssa, vähän vaan pientä treeniä. Kerttu joutuu kyllä taas vähän tehotreenattavaksi ennen piirinmestaruuksia. Yritetään silti mennä kisaamaan ilman tulostavotteita, vaikka nyt on kyllä taas sen mittanen kisatauko alla, että väkisinkin jännittää.

Kerttu sai muuten itelleen dobo-pallon. Nuutille semmosen hankin jotain 3-4 vuotta sitten, ja ajattelin että nyt on Kertunkin aika saada oma. Talvella uidaan kuitenkin niin vähän, että ihan kiva olisi lihaskuntoa hoitaa muutenkin. Käyttöön pallo ei ole vielä päässyt, koska jollain pitäisi olla riittävästi kärsivällisyyttä, että saisi siihen ilmat sisälle.

Kepsu on myös saanut itselleen kuukausi sitten uuden ruokavalion, kun kyllästyin siihen että sen vatsa on jatkuvasti löysällä, ja siirsin sen raa'alle ruualle. Tämä ei nyt niin vaikeaa ollutkaan mitä alunperin ajattelin, ja Kepen vatsa on paljon paremmassa kunnossa. Edelleen sen maha reagoi kyllä siihen, jos se jotain hiilaripitoista syö (eli varastaa), mutta pääasiassa sen pakki on ollut kunnossa eikä karvakaan huonolta näytä. Pääasiassa Kepe syö vaaleita lihoja (broikku, kalkkuna ja kala), mutta jonkin verran menee punaisiakin. Punaista lihaa vältellään keväisen virtsakiviongelmien takia, niitä ei nyt haluttaisi takaisin. Punaisena lihana menee yleensä heppaa ja jonkun verran nautaa. Vähäsen sikaakin ostin puolivahingossa. Aina välillä nakataan lihojen joukkoon kanamunaa ja lusikan verran kasvissosetta kuiduksi. Sisäelimistä menee lähinnä maksaa (naudan tai broikun), ja luitakin tulee jyrsittyä. Vastikään saatiin iso säkki hevosen ja naudan luita, niistä riittää järsittävää vielä pitkäksi ajaksi. Purkista menee merilevää, kalkkia ja c-vitamiinia. Pitää katsella, että tuleeko tarvetta monivitamiinille. Meillä koirat syö vain iltasin, joten aamusin saattavat saada lorauksen piimää tms. Nuutti on edelleen HHC:n perusruualla, kun kaikki sillä toimii niin ei ole mitään syytä vaihtaa.



Paimennuskuvista kiitos Runtin Sannille.

Tokojuttuja, ja vähän aksaakin (ja aussie vailla kotia!)

Kertun juoksut on mukavasti loppuneet, tiputtelu loppui muistaakseni tiistaina. Hyvä niin, koska juoksuhousut hiukkasen häiritsi Kerttua treenatessa. Se näkyi varsinkin seuraamisessa, joka on normaalisti oikeestikin hyvää, mutta juoksuhousut jalassa muistuttaa enemmän pohkeenväistöä.

Tiputtelun loppumisen kunniaksi menin ilmottamaan Kertun piirimestisjoukkueeseen, ja kuulemma hyvin todennäköisesti siihen joukkueeseen päästään. Virallista tietoa joudutaan vielä jokunen päivä odottelemaan, ja onhan se hyvin mahdollista että muilla hakijoilla on parempia pisteitä. Katsellaan. Noista kisoista olen kuitenkin kaavaillut sitä viimestä AVO-starttia. Vaikkei sieltä ykköstä ja koularia tulisikaan, niin seuraavat kisat on luultavasti ensi vuoden puolella ja luokkana voittaja. Mun on vaan itteni paljon helpompi keskittyä yhteen luokkaan kerrallaan, ettei tarvii hermoilla että koira sekottaa liikkeet ja vaikka istahtaa avoimen jäävissä tms. Ja jos me avointa jäädään vielä jankkaamaan, niin kohta käy niin että jää VOI1 saamatta ennen sääntöjen vaihtumista (niinkun sen saaminen muutenkaan olisi joku itsestäänselvyys).

Hakupapereita pitäisi laittaa myös nuorten koirien tokopiiriin. Hakuaika alkaa jo olla lopussa, enkä vieläkään ole osannut päättää että haenko vaiko enkö. Toki oishan se hienoo päästä mukaan, uskoisin että siellä oppii tosi paljon uutta. Toisaalta taas tuntuu, että turha hakea kun ei kuitenkaan sisälle pääse. Työvuorot on kyllä järkätty niin, että jos päätän hakea ja pääsykokeeseen pääsen, niin töiden ei pitäisi olla esteenä.

Voi tuota aussien älykästä katsetta

Tokoa ollaan tehty vähän molempien kanssa. Kertulla perusasioihin pitäisi panostaa enemmän, ja ollaan nyt yritettykin saada eteentuloa pikkusen paremmaksi. Saisi olla vähän tiiviimpi, ja Kertun pitäisi paremmin sisäistää se itsensä suoristaminen. Kapulan palautuksessa sama juttu, ja varsinkin kapulan kanssa eteentulo jää väljäksi, mikä tulee syömään pirusti pisteitä ylemmissä luokissa. Olisi pitänyt opettaa sittenkin suoraan sivulle, kun ei me näytetä pahemmin pk-puolta harrastavan.

Seuraaminen on ihan jees, varsinkin avoimen kaaviot. Askelsarjat kaipaa vielä lisää treeniä.

Luoksetulossa lähen opettamaan maahanmenolle eri taktiikkaa, mutta vasta sitten kun avoimen kisat on takana. Kerttu menee niin huonolla tyylillä maahan, ettei se pysty tekemään sitä nopeesti. Pitää siis opettaa koko maahanmeno alusta.

Kaukoissa se nyt hakee sitä seisomista, mikä on huono juttu avoimen kannalta. Voittajan kaukot on siis pannassa seuraavan kuukauden. Hirveän hyvät liikeradat sillä on, että en usko että suurta ongelmaa tulee ylemmissäkän luokissa. Nyt vaan toivotaan ettei ongelmaksi muodostu se, että Kerttu säikähti liikkuria, kun sitä "yliliikkuroitiin" (eli käytännössä säikähti liikkurin tekemää äkkiliikettä). Nyt sitten on vajaa kuukausi aikaa vakuuttaa Kepe siitä, että liikkuri ei sitä syö. Kyllähän se rupesi niitä kaukoja tekemään tuon säikähdyksen jälkeenkin, mutta selkeesti sitä ahdisti.

Metalliin pitäisi saada lisää intoa. Sitä jotenkin tuntuu ällöttävän tuo meidän metalli, joten lainasin kaverilta pienempää. Jännää, että Nuutilla, joka on kooltaan alle 5-kilonen, ei ole mitään ongelmaa tuon M-koon metallin kanssa, mutta Kepe tarvii pienemmän. Ostin tuon M-koon kapulan sen takia, että oppii pitämään vähän isompaakin suussa. Pelkona oli se, että pikkunen kapula hukkuu nurmikentälle, mutta nyt kun sitä tuntuu niin ällöttävän koko kapula, niin treenataan pienemmällä. Kyllä se sen noutaa, mutta se on koko ajan sen näkönen, että se ois piesty noutamaan se.

Paikallaan istuminen piilossa ja paikallaan makuu onnistuu. Vähän otti viikko sitten painetta, kun rivissä ollutta koiraa käskettiin vahvasti makaamaan. Oli vähän sen olonen, että "enhän mä pääse tätä enempää makuulle". EVL-tyyliin liikkuroituna paikkamakuu ihan jees, ei siinä sentään kuuntele muita.

Nuutin tokoihin ei oikeen kuulu mitään uutta tai ihmeellistä. Edelleen häslää ja tepastelee ja tarjoaa miljoonaa asiaa, mutta onpahan ainakin innoissaan.

Agilityt Nuutilla menee ihan hyvin. Nopeahan se on kun mikä, ja välillä tuntuu että joko juoksen lujaa tai ohjaan koiraa, mutta molemmat yhtä aikaa ei onnistu. Ongelmissa ollaan kun tulee pitkää suoraa.

Kertunkin agilityt alkaa näyttää jo agilityltä. Pystytään menemään kymmenen esteen rataa, ohjauskuvioista takaaleikkaus ja valssi onnistuu. Tai no, valssata ei juuri Kertun kanssa kerkeä. Nuutti on nopea, mutta Kerttu pitkine jalkoineen on huomattavasti nopeempi. Kerttu irtoaa tosi kivasti, mutta lähellä työskentely tuottaa vielä ongelmaa, samoin oikealla puolella oleminen. Ongelmana on vähän putkihulluus, kun Kepe näkee putken niin sehän lukitsee katseensa ja menee just sinne. Mutta ehkä tämä tästä, parin kuukauden treenimäärään nähden Kepe on jo vallan pätevä agikoira. :)

Ja hei, nyt olisi muuten aussie vailla kotia. Ei kylläkään Kerttu, vaikka sitä olenkin välillä varaosiksi ollut myymässä. Tässäkin blogissa esiintynyt Kertun sisko Riimi etsii itselleen uutta kotia. Riimi ei ole mitenkään helppo koira, eli koirakokemusta tarvitaan. Uutta omistajaa Riimi etsii hallintaongelmien takia. Uskon että siitä saa kivan harrastuskaverin, mutta töitä on oltava valmis tekemään. Jos jotain kiinnostaa, niin multa saa Riimin omistajan yhteystiedot.

Hormonihöyryjä

Nopeesti se puolivuotinen menee. Vastahan Kertulla juoksut oli, ja nyt on taas. Juoksuväli edelleen suunnillen sen 6 kk, edelliset juoksut alkoivat 5.2, ja nyt sitten 31.7. Tämähän tarkotti suureksi ärsytykseksi tokokisojen perumista, kun kisat olisivat olleet 2.8.

Juoksujen aikaan Kerttu ei ole mikään maailman mukavin koira, vaikka muuten melkeen onkin. Se rähjää lenkillä ihan tosissaan (normaalisti saattaa ärähtää, tai sitten ohittaa hiljasesti, nyt räyhää kuola roiskuen), vahtii huomattavasti normaalia enemmän ja on sitä mieltä, että naapurit voidaan syödä rappukäytävästä. Kaiken tuon kestää, ei siinä mitään, mutta se mikä on liikaa on sisälle merkkailu. Se, että joka ainoa päivä pitää moppailla aikusen koiran pissoja lattialta nostattaa verenpainetta melkosesti. Sillon kun Kertulla oli virtsakivet, niin sisälle pissaaminen oli vielä hyväksyttävää, koska eihän se kipeänä voi pidättää. Mutta se, että terveenä lorottelee pitkin lattiaa käy pidemmän päälle hermoille.

Treenikentällä se sentään on ihan yhtä huippu mitä normaalistikin. Nyt sitten pähkäillään että noustaanko me voittajaan vai yritetäänkö koularia, kun nuo tämän kuun kisat jäi välistä. Voittajan liikkeet on yllättävän hyvässä kuosissa. Luoksarin maahanmeno ja liikkeestä istuminen on pahiten kesken ja kaukot onnistuu viiden metrin matkalta, muuten alkaa olla kivan näköstä. Ei siis kisavalmista, mutta oikeen kivalla mallilla. Voittajaan ei enää auta mennä puolivalmiilla koiralla, ja hiottavaa löytyy paljonkin. Vuodenvaihe voisi olla kuitenkin ihan realistinen tavoite.

Mutta ollaan me agilityäkin treenattu molempien kanssa, ja nyt se jostain syystä sujuukin. Viime viikolla mentiin Mujusen Salmen suunnitelemaa rataa, joka näytti tältä:



Nuutin kanssa tuossa ei oikeen ollut mitään ongelmaa, paitsi että ohjasin huonosti 13-14-15 esteet, joten kepeillle lähettäminen ei onnistunut. Kepeiltä otin huonosti mukaan, ja koira karkasi kakkosesteen taakse. Sitten kun vähän enempi kiinnitin huomiota ohjaamiseen, kulki Nuuttikin tosi kivasti mukana. Kouluttajat uhkasivat ilmottaa Nuutin syyskuun kisoihin, mutta katellaan nyt vielä. Kyllähän ne radat menee jos joku mulle ne rautalangasta vääntää (ja joskus se rautalanka on ratakiskon paksusta), mutta kun itse pitää päättää miten mennään, niin ohjataan huonosti.

Kerttu meni samaa rataa. Sen kanssa päästiin kivasti keinulle saakka, ja varsinkin putkeen irtoamiset alkaa olla hienoja. Rengas oli ensimmäistä kertaa radalla, ja se meni oikeasta välistä. Kertunkin kanssa oli jo vähän enempi tekemisen meininkiä mitä aiemmin, ihan kun se alkaisi jotain tästäkin ymmärtää.

Tänään oli taas molempien agilityt. Ilma oli kuuma, joten Nuutin kanssa tehtiin yksi rata, ja tietenkin korjattiin virheet. Ongelmana oli valita oikea putken pää, kun vaihtoehtoja vierekkäin oli neljä. Takaleikkaus kepeille onnistui radan ulkopuolella, ja ekaa kertaa saatiin tehtyä radalla kepeiltä päällejuoksu.

Nuutin jälkeen oli Kertun treenivuoro. Otettiin ensin rengasta, sitten rengasta radan osana niin, että se oli kaarroksessa eikä suoralla. Kerttu meni rengasta ihan oikeasta välistä aika varmasti, kun sitä pari kertaa naksuteltiin. Sitten otetttiin keppejä molemmin puolin. Kun kepit jäi vasemmalle puolelle, pystyttiin ottamaan kepit hypyn jälkeen. Oikealta puolelta vasta harjotellaan keppejä. On se taas jännä miten avuttomaksi sitä itsensä tuntee, kun koira on oikealla. Koira osaa, mutta ohjaaja ei. Viimesenä otettiin vielä pientä radanpätkää, jossa mentiin putkeen pimeästä kulmasta, tehtiin takaleikkaus (tai valssi) ja mentiin A:n alapuolella menevään putkeen. Tässä vaiheessa alkoi koiralla semmonen pienimuotoinen kusettaminen, eli aika vahvasti sen sai ottaa hallintaan radalla. Sen jälkeen rupesi taas sujumaan.

Kepen kanssa tehtiin myös vähän tokoa. Hyppynouto onnistui kivasti, ja ylempien luokkien kaukot onnistui myös. Menee palkattakin, mutta paljon vielä palkkailen. Sitten tehtiin seuraamispätkää, hidasta kävelyä ja juoksua ja molemmissa käännöksiä. Aloteltiin myös luoksarin maahanmenoa opettelemalla sitä, että laukastakin voi pamahtaa nopeesti maahan. Nykyinen maahanmeno on niin hidas, että luultavasti helpommalla pääsee kun opettaa kokonaan alusta. Nuutin kanssa on työläämpää, mutta ollaan saatu avoimen liikkeitä teknisesti paremmiksi, eikä into ole ainakaan vielä karissut.

Edelleen meillä uidaan paljon. Kertulle on ostettu liivit, että jos se niiden kanssa uskaltautuisi kunnolla uimaan. Kovasti se tuntuu kaipaavan tukea niidenkin kanssa, mutta on se jonkun verran pulahtanut. Eiköhän se opi, kunhan huomaa pysyvänsä pinnalla. Nuutillekin voisi sellasen hommata, vaikkei se ei mitään muuta tekisi tekisi kun uisi, mutta uimatyylissä on parantamisen varaa. Takaosa tippuu turhan alas, ja etuosa tekee kaiken työn.