Lammaspaimenet työssään

Tänään pääsivät taas paimenkoirat oikeisiin töihin, kun vein ne taas lammaslaumaa paimentamaan. Kyllä taas pitää sanoa, että näkyi taas aussien ja sheltin ero, vaikka molemmat tekivät tosi kivasti töitä taitoihinsa nähden vesisateesta sen kummemmin piittaamatta.

Alotettiin Kertun kanssa, ensin lauman ajoa laidenta ees taas, jonka jälkeen siirrettiin lampaat toiselle laitumelle. Pätkä kesti ehkä 20 minsaa, ja Kepe teki kyllä tosi kivasti töitä. Välillä pikkasen oli liikaa vauhtia omaan makuun (en tykkää siitä että se stressaa turhaan lampaita), mutta muuten oli tosi ystävällinen lampaita kohtaan. Hienosti kävi aina kasaamassa laumaa jos tuntui että joku lähtee karkaamaan.



Nuutin vuoro oli seuraavana. Toisin kun Kerttu, Nuutti ei meinannut suostua ollenkaan irtoamaan, vaan pyrki koko ajan olemaan mun kanssa samalla puolella (Kerttu taas hakee kivasti tasapainoa lampailla). Nuutti oli muutenkin jotenkin vaisu, vähän tuntui että se ei edes yritä kunnolla. Otettiin sitten pikkupätkä missä Nuu sai laumaa liikenteeseen, ja sitten Nuutti meni talliin odottamaan ja Kerttu pääsi jatkamaan.



Kertun kanssa sitten tehtiin pieni rata. Ensin Kertun piti malttaa odotella että sain lampaiden tarhan portin auki. Kerttu haki lampaat neliön mallisesta, ehkä 3x3 metrisestä tarhasta niin, että itse odottelin portinpielessä. Sen jälkeen ajettiin lampaat toiselle laitumella, ja taas Kerttu maahan ja vahtimaan lampaita siksi ajaksi, että saan portin kiinni. Sitten lähdettiin ajamaan lampaita laitumen toiseen päähän, missä kierrettiin kaksi valkoista porttia ulkokautta. Ensimmäinen portti jouduttiin uusimaan, toinen  meni tosi hyvin. Sitten taas toiseen päähän laidunta, ja koko parikymmenpäinen lauma ajettiin porttien välistä. Sitten taas koira vahtimaan lampaita, laitumen porttia auki ja lampaat ulos. Vietiin lampaat taas samaan neliöön mistä ne haettiinkin, ja Kerttu taas vahti lampaita sen ajan, että sain portin iskettyä kiinni.

Kerttu ja Kertun oma yksiö

Sitten otettiin taas Nuutti vuoroon, ja tällä kertaa oli taas sheltin asenne kohdillaan. Mentiin jo sillä asenteella pellolle, että tein Nuutille selväksi sen että se on tosi hieno ja reipas sheltti, joka varmasti pystyy liikuttamaan pariakymmentä lammasta. Otettiin ne neliöstä ulos ulkokautta, etten edes lähettänyt koiraa sinne lampaiden keskelle, ja kun Nuutti sai ne liikkeelle, niin tuli tosi isot kehut ja Nuutilla vire nousi tosi kivasti. Siirrettiin taas lampaita toiselle laitumelle, ja kuljetettiin niitä jonkin aikaa siinä. Nyt sitten Nuuttikin lähti hyvin irtoamaan, ja sillä oli hyvä vire ja se oli tosi itsevarmana, kävi vaan hakemassa lampaat ja piti sitä ihan itsestäänselvyytenä, että ne lampaat kuuntelee. Jonkin aikaa se jaksoi hyvin koko laumaa, mutta loppua kohti Nuutti laittoi lauman kahtia ja jätti toisen puolen rauhaan, kun väsähti. Tosi reippaana se kyllä oli, traikkuunkin tutustui ilman mitään ongelmaa. Nuutti on ihana kun se on niin alustavarma, vaikka sillä välillä kaikenlaisia epävarmuuksia onkin (ja alustat oli ihan kamala juttu sillon pikkusena). Nuutti sai myös kehuja, että on hirveästi reipastunut noin niinkuin yleisesti.

Nuutin tämän kesän paimennukset saattaa olla tässä, mutta Kertun kanssa on tarkotus jatkaa myöhälle syksyyn. Tarkotus olisi ensi kesänä viedä esikokeeseen. Pitää nyt katsella että onnistuuko ensi kuussa reissu taippareihin, vai jätetäänkö väliin. Mielenkiintoista kuitenkin tutustua vähän paremmin tähän paimennusmaailmaan, tämä on kuitenkin ollut aika vieras laji. En usko että Nuutin kanssa pyritään tässä kisaamaan ollenkaan, jos ei ihan ihmeitä tapahdu. Nuutti tuntuu kyllä tykkäävän, mutta Nuu on jotenkin työläs ohjattava. Voihan se olla, että kun itse oppii  tajuamaan jotain lampaiden päälle, niin rupeaa Nuutinkin kanssa touhuaminen tuntua helpommalta.



Tokoja ei olla pahemmin nyt otettu kummankaan kanssa, vähän vaan pientä treeniä. Kerttu joutuu kyllä taas vähän tehotreenattavaksi ennen piirinmestaruuksia. Yritetään silti mennä kisaamaan ilman tulostavotteita, vaikka nyt on kyllä taas sen mittanen kisatauko alla, että väkisinkin jännittää.

Kerttu sai muuten itelleen dobo-pallon. Nuutille semmosen hankin jotain 3-4 vuotta sitten, ja ajattelin että nyt on Kertunkin aika saada oma. Talvella uidaan kuitenkin niin vähän, että ihan kiva olisi lihaskuntoa hoitaa muutenkin. Käyttöön pallo ei ole vielä päässyt, koska jollain pitäisi olla riittävästi kärsivällisyyttä, että saisi siihen ilmat sisälle.

Kepsu on myös saanut itselleen kuukausi sitten uuden ruokavalion, kun kyllästyin siihen että sen vatsa on jatkuvasti löysällä, ja siirsin sen raa'alle ruualle. Tämä ei nyt niin vaikeaa ollutkaan mitä alunperin ajattelin, ja Kepen vatsa on paljon paremmassa kunnossa. Edelleen sen maha reagoi kyllä siihen, jos se jotain hiilaripitoista syö (eli varastaa), mutta pääasiassa sen pakki on ollut kunnossa eikä karvakaan huonolta näytä. Pääasiassa Kepe syö vaaleita lihoja (broikku, kalkkuna ja kala), mutta jonkin verran menee punaisiakin. Punaista lihaa vältellään keväisen virtsakiviongelmien takia, niitä ei nyt haluttaisi takaisin. Punaisena lihana menee yleensä heppaa ja jonkun verran nautaa. Vähäsen sikaakin ostin puolivahingossa. Aina välillä nakataan lihojen joukkoon kanamunaa ja lusikan verran kasvissosetta kuiduksi. Sisäelimistä menee lähinnä maksaa (naudan tai broikun), ja luitakin tulee jyrsittyä. Vastikään saatiin iso säkki hevosen ja naudan luita, niistä riittää järsittävää vielä pitkäksi ajaksi. Purkista menee merilevää, kalkkia ja c-vitamiinia. Pitää katsella, että tuleeko tarvetta monivitamiinille. Meillä koirat syö vain iltasin, joten aamusin saattavat saada lorauksen piimää tms. Nuutti on edelleen HHC:n perusruualla, kun kaikki sillä toimii niin ei ole mitään syytä vaihtaa.



Paimennuskuvista kiitos Runtin Sannille.