Hormonihöyryjä

Nopeesti se puolivuotinen menee. Vastahan Kertulla juoksut oli, ja nyt on taas. Juoksuväli edelleen suunnillen sen 6 kk, edelliset juoksut alkoivat 5.2, ja nyt sitten 31.7. Tämähän tarkotti suureksi ärsytykseksi tokokisojen perumista, kun kisat olisivat olleet 2.8.

Juoksujen aikaan Kerttu ei ole mikään maailman mukavin koira, vaikka muuten melkeen onkin. Se rähjää lenkillä ihan tosissaan (normaalisti saattaa ärähtää, tai sitten ohittaa hiljasesti, nyt räyhää kuola roiskuen), vahtii huomattavasti normaalia enemmän ja on sitä mieltä, että naapurit voidaan syödä rappukäytävästä. Kaiken tuon kestää, ei siinä mitään, mutta se mikä on liikaa on sisälle merkkailu. Se, että joka ainoa päivä pitää moppailla aikusen koiran pissoja lattialta nostattaa verenpainetta melkosesti. Sillon kun Kertulla oli virtsakivet, niin sisälle pissaaminen oli vielä hyväksyttävää, koska eihän se kipeänä voi pidättää. Mutta se, että terveenä lorottelee pitkin lattiaa käy pidemmän päälle hermoille.

Treenikentällä se sentään on ihan yhtä huippu mitä normaalistikin. Nyt sitten pähkäillään että noustaanko me voittajaan vai yritetäänkö koularia, kun nuo tämän kuun kisat jäi välistä. Voittajan liikkeet on yllättävän hyvässä kuosissa. Luoksarin maahanmeno ja liikkeestä istuminen on pahiten kesken ja kaukot onnistuu viiden metrin matkalta, muuten alkaa olla kivan näköstä. Ei siis kisavalmista, mutta oikeen kivalla mallilla. Voittajaan ei enää auta mennä puolivalmiilla koiralla, ja hiottavaa löytyy paljonkin. Vuodenvaihe voisi olla kuitenkin ihan realistinen tavoite.

Mutta ollaan me agilityäkin treenattu molempien kanssa, ja nyt se jostain syystä sujuukin. Viime viikolla mentiin Mujusen Salmen suunnitelemaa rataa, joka näytti tältä:



Nuutin kanssa tuossa ei oikeen ollut mitään ongelmaa, paitsi että ohjasin huonosti 13-14-15 esteet, joten kepeillle lähettäminen ei onnistunut. Kepeiltä otin huonosti mukaan, ja koira karkasi kakkosesteen taakse. Sitten kun vähän enempi kiinnitin huomiota ohjaamiseen, kulki Nuuttikin tosi kivasti mukana. Kouluttajat uhkasivat ilmottaa Nuutin syyskuun kisoihin, mutta katellaan nyt vielä. Kyllähän ne radat menee jos joku mulle ne rautalangasta vääntää (ja joskus se rautalanka on ratakiskon paksusta), mutta kun itse pitää päättää miten mennään, niin ohjataan huonosti.

Kerttu meni samaa rataa. Sen kanssa päästiin kivasti keinulle saakka, ja varsinkin putkeen irtoamiset alkaa olla hienoja. Rengas oli ensimmäistä kertaa radalla, ja se meni oikeasta välistä. Kertunkin kanssa oli jo vähän enempi tekemisen meininkiä mitä aiemmin, ihan kun se alkaisi jotain tästäkin ymmärtää.

Tänään oli taas molempien agilityt. Ilma oli kuuma, joten Nuutin kanssa tehtiin yksi rata, ja tietenkin korjattiin virheet. Ongelmana oli valita oikea putken pää, kun vaihtoehtoja vierekkäin oli neljä. Takaleikkaus kepeille onnistui radan ulkopuolella, ja ekaa kertaa saatiin tehtyä radalla kepeiltä päällejuoksu.

Nuutin jälkeen oli Kertun treenivuoro. Otettiin ensin rengasta, sitten rengasta radan osana niin, että se oli kaarroksessa eikä suoralla. Kerttu meni rengasta ihan oikeasta välistä aika varmasti, kun sitä pari kertaa naksuteltiin. Sitten otetttiin keppejä molemmin puolin. Kun kepit jäi vasemmalle puolelle, pystyttiin ottamaan kepit hypyn jälkeen. Oikealta puolelta vasta harjotellaan keppejä. On se taas jännä miten avuttomaksi sitä itsensä tuntee, kun koira on oikealla. Koira osaa, mutta ohjaaja ei. Viimesenä otettiin vielä pientä radanpätkää, jossa mentiin putkeen pimeästä kulmasta, tehtiin takaleikkaus (tai valssi) ja mentiin A:n alapuolella menevään putkeen. Tässä vaiheessa alkoi koiralla semmonen pienimuotoinen kusettaminen, eli aika vahvasti sen sai ottaa hallintaan radalla. Sen jälkeen rupesi taas sujumaan.

Kepen kanssa tehtiin myös vähän tokoa. Hyppynouto onnistui kivasti, ja ylempien luokkien kaukot onnistui myös. Menee palkattakin, mutta paljon vielä palkkailen. Sitten tehtiin seuraamispätkää, hidasta kävelyä ja juoksua ja molemmissa käännöksiä. Aloteltiin myös luoksarin maahanmenoa opettelemalla sitä, että laukastakin voi pamahtaa nopeesti maahan. Nykyinen maahanmeno on niin hidas, että luultavasti helpommalla pääsee kun opettaa kokonaan alusta. Nuutin kanssa on työläämpää, mutta ollaan saatu avoimen liikkeitä teknisesti paremmiksi, eikä into ole ainakaan vielä karissut.

Edelleen meillä uidaan paljon. Kertulle on ostettu liivit, että jos se niiden kanssa uskaltautuisi kunnolla uimaan. Kovasti se tuntuu kaipaavan tukea niidenkin kanssa, mutta on se jonkun verran pulahtanut. Eiköhän se opi, kunhan huomaa pysyvänsä pinnalla. Nuutillekin voisi sellasen hommata, vaikkei se ei mitään muuta tekisi tekisi kun uisi, mutta uimatyylissä on parantamisen varaa. Takaosa tippuu turhan alas, ja etuosa tekee kaiken työn.