Tokojuttuja, ja vähän aksaakin (ja aussie vailla kotia!)

Kertun juoksut on mukavasti loppuneet, tiputtelu loppui muistaakseni tiistaina. Hyvä niin, koska juoksuhousut hiukkasen häiritsi Kerttua treenatessa. Se näkyi varsinkin seuraamisessa, joka on normaalisti oikeestikin hyvää, mutta juoksuhousut jalassa muistuttaa enemmän pohkeenväistöä.

Tiputtelun loppumisen kunniaksi menin ilmottamaan Kertun piirimestisjoukkueeseen, ja kuulemma hyvin todennäköisesti siihen joukkueeseen päästään. Virallista tietoa joudutaan vielä jokunen päivä odottelemaan, ja onhan se hyvin mahdollista että muilla hakijoilla on parempia pisteitä. Katsellaan. Noista kisoista olen kuitenkin kaavaillut sitä viimestä AVO-starttia. Vaikkei sieltä ykköstä ja koularia tulisikaan, niin seuraavat kisat on luultavasti ensi vuoden puolella ja luokkana voittaja. Mun on vaan itteni paljon helpompi keskittyä yhteen luokkaan kerrallaan, ettei tarvii hermoilla että koira sekottaa liikkeet ja vaikka istahtaa avoimen jäävissä tms. Ja jos me avointa jäädään vielä jankkaamaan, niin kohta käy niin että jää VOI1 saamatta ennen sääntöjen vaihtumista (niinkun sen saaminen muutenkaan olisi joku itsestäänselvyys).

Hakupapereita pitäisi laittaa myös nuorten koirien tokopiiriin. Hakuaika alkaa jo olla lopussa, enkä vieläkään ole osannut päättää että haenko vaiko enkö. Toki oishan se hienoo päästä mukaan, uskoisin että siellä oppii tosi paljon uutta. Toisaalta taas tuntuu, että turha hakea kun ei kuitenkaan sisälle pääse. Työvuorot on kyllä järkätty niin, että jos päätän hakea ja pääsykokeeseen pääsen, niin töiden ei pitäisi olla esteenä.

Voi tuota aussien älykästä katsetta

Tokoa ollaan tehty vähän molempien kanssa. Kertulla perusasioihin pitäisi panostaa enemmän, ja ollaan nyt yritettykin saada eteentuloa pikkusen paremmaksi. Saisi olla vähän tiiviimpi, ja Kertun pitäisi paremmin sisäistää se itsensä suoristaminen. Kapulan palautuksessa sama juttu, ja varsinkin kapulan kanssa eteentulo jää väljäksi, mikä tulee syömään pirusti pisteitä ylemmissä luokissa. Olisi pitänyt opettaa sittenkin suoraan sivulle, kun ei me näytetä pahemmin pk-puolta harrastavan.

Seuraaminen on ihan jees, varsinkin avoimen kaaviot. Askelsarjat kaipaa vielä lisää treeniä.

Luoksetulossa lähen opettamaan maahanmenolle eri taktiikkaa, mutta vasta sitten kun avoimen kisat on takana. Kerttu menee niin huonolla tyylillä maahan, ettei se pysty tekemään sitä nopeesti. Pitää siis opettaa koko maahanmeno alusta.

Kaukoissa se nyt hakee sitä seisomista, mikä on huono juttu avoimen kannalta. Voittajan kaukot on siis pannassa seuraavan kuukauden. Hirveän hyvät liikeradat sillä on, että en usko että suurta ongelmaa tulee ylemmissäkän luokissa. Nyt vaan toivotaan ettei ongelmaksi muodostu se, että Kerttu säikähti liikkuria, kun sitä "yliliikkuroitiin" (eli käytännössä säikähti liikkurin tekemää äkkiliikettä). Nyt sitten on vajaa kuukausi aikaa vakuuttaa Kepe siitä, että liikkuri ei sitä syö. Kyllähän se rupesi niitä kaukoja tekemään tuon säikähdyksen jälkeenkin, mutta selkeesti sitä ahdisti.

Metalliin pitäisi saada lisää intoa. Sitä jotenkin tuntuu ällöttävän tuo meidän metalli, joten lainasin kaverilta pienempää. Jännää, että Nuutilla, joka on kooltaan alle 5-kilonen, ei ole mitään ongelmaa tuon M-koon metallin kanssa, mutta Kepe tarvii pienemmän. Ostin tuon M-koon kapulan sen takia, että oppii pitämään vähän isompaakin suussa. Pelkona oli se, että pikkunen kapula hukkuu nurmikentälle, mutta nyt kun sitä tuntuu niin ällöttävän koko kapula, niin treenataan pienemmällä. Kyllä se sen noutaa, mutta se on koko ajan sen näkönen, että se ois piesty noutamaan se.

Paikallaan istuminen piilossa ja paikallaan makuu onnistuu. Vähän otti viikko sitten painetta, kun rivissä ollutta koiraa käskettiin vahvasti makaamaan. Oli vähän sen olonen, että "enhän mä pääse tätä enempää makuulle". EVL-tyyliin liikkuroituna paikkamakuu ihan jees, ei siinä sentään kuuntele muita.

Nuutin tokoihin ei oikeen kuulu mitään uutta tai ihmeellistä. Edelleen häslää ja tepastelee ja tarjoaa miljoonaa asiaa, mutta onpahan ainakin innoissaan.

Agilityt Nuutilla menee ihan hyvin. Nopeahan se on kun mikä, ja välillä tuntuu että joko juoksen lujaa tai ohjaan koiraa, mutta molemmat yhtä aikaa ei onnistu. Ongelmissa ollaan kun tulee pitkää suoraa.

Kertunkin agilityt alkaa näyttää jo agilityltä. Pystytään menemään kymmenen esteen rataa, ohjauskuvioista takaaleikkaus ja valssi onnistuu. Tai no, valssata ei juuri Kertun kanssa kerkeä. Nuutti on nopea, mutta Kerttu pitkine jalkoineen on huomattavasti nopeempi. Kerttu irtoaa tosi kivasti, mutta lähellä työskentely tuottaa vielä ongelmaa, samoin oikealla puolella oleminen. Ongelmana on vähän putkihulluus, kun Kepe näkee putken niin sehän lukitsee katseensa ja menee just sinne. Mutta ehkä tämä tästä, parin kuukauden treenimäärään nähden Kepe on jo vallan pätevä agikoira. :)

Ja hei, nyt olisi muuten aussie vailla kotia. Ei kylläkään Kerttu, vaikka sitä olenkin välillä varaosiksi ollut myymässä. Tässäkin blogissa esiintynyt Kertun sisko Riimi etsii itselleen uutta kotia. Riimi ei ole mitenkään helppo koira, eli koirakokemusta tarvitaan. Uutta omistajaa Riimi etsii hallintaongelmien takia. Uskon että siitä saa kivan harrastuskaverin, mutta töitä on oltava valmis tekemään. Jos jotain kiinnostaa, niin multa saa Riimin omistajan yhteystiedot.