Tämän viikon aksoja ja tokoja

Tällä viikolla olen muka yrittänyt panostaa vaihteeksi agilityyn, mikä nyt tarkoittaa sitä, että ohjattujen lisäksi käytiin kertaalleen omatoimisestikin agiliitelemässä.

Nuutin ohjaaja on vielä tämän viikon ollut poissa kuvioista, joten itse olen sitä vaihteeksi ohjannut. Nuutti on tosi mahtava ohjattava, se kuuntelee pienimmätkin avut, irtoaa tosi hyvin, suorittaa esteet itsenäisesti ja pystyy työskentelemään mun lähelläkin. Ohjatuissa treeneissä maanantaina meillä osui Nuutin kanssa ajoituksetkin aika nappiin, mikä on siis melko harvinaista sillon kun olen itse puikoissa.

Maanantaina Nuutin kanssa kokeiltiin, että kestääkö Nuutti kepeiltä persjätön, ja hyvin se pujotteli itsensäisesti kepit loppuun, sain tehtyä persjätön ja seuraavalle esteelle päästiin sillä taktiikalla oikeen kivasti. Harjoteltiin myös vähän kepeille irtoamista, ja kunhan itse pysyn pois tieltä enkä blokkaa koiran reittiä, niin Nuu hakee tosi hyvin oikean välin. Ollaankin tehty ihan niin, että lähetän sen mahdollisimman kaukaa kepeille, koska muuten kämmin sen lähetyksen itse menemällä koiran reitille.

Vähän voitais ehkä tehä jotain?

Tänään otettiin Nuutin kanssa eteenmenoja, keppikulmia, rengaskulmia ja irtoamista. Vaikeista rengaskulmista Nuutti monesti menee väärästä välistä, joten sitä treenattiin vähän erikseen ja radalla. Lopputreeniä kohti Nuutti alkoi aika kivasti menemään renkaan läpi. Pitää vaan muistaa aina säännöllisesti tuotakin harjoitella, niin eiköhän se ala valitsemaan oikean välin mistä mennä. Keppikulmissa ei ollut ongelmia, vaikeistakin kulmista menee oikein, ja irtoamisetkin onnistui hyvin. Eteenmenoa ollaan treenattu tosi vähän, eli siinä tarvii vielä etupalkan, ei tajua mennä pelkällä käskyllä.

Pätevä agilitykoira se on, ja on ollut kiva sitä pitkästä aikaa ohjata itsekin. Hirveästi se on kehittynyt lainaohjaajan alaisuudessa, nyt se etenee kunnolla eikä jää pyörimään ja räkyttämään. Voi olla että ensi kuussa Nuuttia saattaa nähdä pitkästä aikaa virallisissakin kisoissa. :)

Siinä missä Nuutti on nykyään helppo ohjattava, niin Kerttu taas... ei ole. Se kuumuu agilitystä, ja tykkää vähän rallatella kyselemättä multa että mihin mennään. Se on ihan käsittämättömän nopea, ja lyhytkin suora pätkä ja olen jäänyt ihan täysin matkasta. Kerttu ei myöskään vielä osaa hakea esteitä, ja jos esteet ei ole suorassa linjassa, niin se saattaa helposti kiertää ne.

Olipa kerran vastassa tämän näkönen sheltti...

Yksittäiset esteet Kertulla on hyvin hallussa, se hakee hyvin kontaktipinnat, menee kepit molemmin puolin ilman ohjureita, menee renkaan ja pussin ilman ongelmia. Viime ohjatuissa Kertu oli taas sillä päällä, ettei pahemmin viitsinyt kuunnella. Pitempi radanpätkä ei sen kanssa kovin hyvin onnistunut, koska vaan halusi rallatella. Irtoamisetkaan ei olleet niin hyviä, mitä Kertulla normaalisti on. Otettiin siis tänään samaa settiä mitä Nuutinkin kanssa, plus sitten vähän välistävetoja ja takaakiertoja. Nyt Kerttu oli paljon paremmin mukana, irtosi hyvin eikä rallatellut turhia. Se on vaan niin nopea, että omat ajoitukset on monesti myöhässä, ja Kerttu on jo ehtinyt kiertää esteen. Saatiin kuitenkin hyvin tehtyä rataa, Kerttu oli mukavasti kuulolla ja irtoili hyvin. Rengaskulmatkin onnistui hyvin.

...ja tämän näkönen keittiö

Kerttua on myös totutettu mittaamiseen, ja mittauksesta riippuen kokoa tuolle elukalle tulee 42-43,2 cm, eli medeihin pääseminen voisi olla mahdollista. Huonolla tuurilla se mitataan maxiksi, mutta sen näkee sitten tammikuussa. Ajattelin nimittäin silloin sen käydä virallisesti mittauttamassa ja hakemassa sille kisakirjan. Jos se maxiksi menee, niin mietitään uudestaan agilityuran jatkoja, on se kuitenkin niiin pieni. Nuuttikin mitattiin, kokoa pikkuherralla on hurjat 31,5 cm.

Tokoja ollaan tehty Kertun kanssa tälläkin viikolla. Saatiin taas uusi idea kaukoihin, eli kokeiltiin palkkaa etujalkojen väliin. Tämä näyttäisi nyt olevan semmonen kohtuullisen toimiva juttu meidän ongelmaan, mikä on siis liian etupainotteinen seisominen -> ei pysty istumaan ilman että korjaa takajalkojen asentoa. Taaksepäin palkkaaminen ei ollut yhtään avuksi, ehkä jopa vaan vahvisti tuota etupainotteisuutta, mutta kun palkka on etusten välissä, niin paino jää taakse. Jos nyt tällä keinolla saataisiin tuo etupainoisuus pois, niin kaukoissa olisi sen jälkeen vaan matkan kasvattaminen tehtävänä.

Ollaan nyt alotettu seuraamisenkin opettelu. Takaset lähtee hyvn helposti erkaantumaan vasemmalle, joten otetaan jonkin aikaa ihan pentutreenillä seuraamista, että saadaan se suoristettua. Oonkin tällä viikolla ottanut yhtä tai kahta askelta, ja sitten palkka. Samalla saadaan harjoiteltua myös perusasentoihin nopeutta.

Eteentulotkin on ollut treenin aiheena. Nykysin Kerttu menee mun jalkojen välistä lelulle, niin ollaan sitä käytetty hyväksi vauhdin lisäämiseen. Luoksetulon eteentulo tällä hetkellä on ihan kivalla mallilla, mutta sitten kun laitetaan kapula suuhun, niin tullaan ongelmiin. Oikeestihan tämä eteentulokin on ongelma ihan tasan sen takia, kun mulla on asennevamma sen opettamiseen. Vähän tuntuu, että jos vaan lähtisin tätä ahkerammin työstämään, niin voisi olla nopeastikin kunnossa, mutta onhan se oikeasti paljon helpompaa vaan valittaa että ei onnistu ja siirrän sen sivulle ja hautaan pk-haaveet ja niin pois päin, mitä sitten vaikka opettaa koiralle jotain.

1v 11kk, noin 43 senttiä ja 16 kiloa täyttä aussikkaa

Metallinoudon menin nyt ihan omakätisesti kämmimään. Se oli ihan varma, mutta huonolla vauhdilla, niin yritin sitten hienovaraisesti Kertulle vihjata, että sitä kapulaa voisi kantaa lujemmallakin vauhdilla. Kerttu siihen meinasi, että kanna ite kapulas jos ei kelpaa, eli nyt ollaan otettu iso askel taakse ja yritetään saada se noutamaan edes ravilla.

Ruutuun ollaan haettu lisää vauhtia ihan onnistuneesti. Treenikaveri vaan huomautti, että pysäytän koiran liian aikasin, eli pysäytyskäsky tulee heti, kun koira ylittää ruutunauhan. Sen takia ruudun paikka on kärsinyt, varsinkin jos treenataan useempi toisto ilman targettia. Nyt yritetään vaan etsiä sitä oikeaa pysäytyspaikkaa, koska tänään kun yritin pysäyttää vähän myöhemmin sitä, niin takajalat oli ulkona ruudusta.

Nuutin kanssa ollaan jatkettu EVL-linjalla. Sen kanssa ollaan tehty lähinnä kivoja vauhtijuttuja, tyyliin ruutua ja luoksaria. Luoksarin molemmat pysähtymiset on parantuneet, vaikka eivät ne niin hyviä ole mitä Nuulla on joskus ollut. Ruudussa merkin paikka on huono, mutta ei me oikeen Nuutin kanssa viitsitä sen kummemmin viilailla. Noutokapulaa se on vihdoinkin oppinut pitämään, eikä edes ehditty ihan viittä vuotta sitä opetella. Kaukot sillä on kaameat, joten niitäkin ollaan pikkusen harjoteltu. Mitään kummempaa edistymistä ei ole tapahtunut, koska en ole oikeesti vaatinut siltä mitään, todennut vaan uudelleen ja uudelleen että onpa vaan huonot kaukot. Pitäisi varmaan kokeilla opettaa Nuutille uusiksi alusta lähtien, mutta nyt ihan vaihteen vuoksi etujalat paikallaan.

Varsinkin Kertun kanssa ollaan mahdutettu iltarutiineihin jumppaamista ja venyttelyä. Yritän jumppauttaa tuota lähes joka päivä, ja ainakin niinä päivinä kun treenataan. Osaltaan rakennetaan lihaskuntoa kaukojakin varten, mutta pääpointtina on ihan yleinen lihashuolto. Nuuttikin kyllä aina mielellään osallistuu jumppaamiseen, mutta koska se on sen verran vetreämpi tapaus, niin sen kanssa ei ihan yhtä tarkkoja olla.

Loppuviikon saavat koirat levätä, tai ainakin Kerttu. Huomenna ehkä vääntäydytään treeneihin, tai sitten ei, mutta muuten on loppuviikko treenivapaata aikaa. Viime aikoina ollaan treenattu aika paljon, ja se näkyy Kertussa vähän negatiivisesti, kun se tottuu siihen että joka päivä treenataan. Välillä pitäisi kuitenkin muistaa rauhottua. Ohjaajankin.