Reeniä reeniä

Tokon osalta ollaan saatu taas kevätkausikin käyntiin, ja tälle viikolle ollaan treenattu niin oman seuran treeneissä kun tokoringin kanssa, plus tietenkin omatoimisestikin. Voittajan liikkeet menee koko ajan kivasti etiäpäin, ja masokisti kun olen, niin ilmotin Kertun tälle kuulle kisoihinkin. Ensin siis jännätään että mahdutaanko mukaan, sitten jännätään että alkaako juoksut, ja sitten jännätään itse kisoja. Jännät ajat siis edessä!

Tunnarin kanssa vammailu näyttää tällä hetkellä olevan historiaa. Nyt Kerttu on tehnyt vierailla liikkureilla hyviä tunnareita (huonoilla palautuksilla, mutta ihan sama). Toki se on tehnyt ne tutuissa halleissa, ja voi olla ettei sitten vieraassa hallissa onnistukaan. Myös luoksetulon stoppi on parantunut. Huonompaan suuntaan on mennyt seuraamisessa peruuttaminen, ollaankin nyt tehty sitä imuuttamalla. Metallinoutoon ollaan parannettu motivaatiota ja myös vauhtia, mutta (ehkä jopa positiivisena?) ongelmana on kapulalle varastaminen. Niin tyytyväinen kun olenkin siihen, ettei metalli enää ällötä, niin varastaminen silti pitäisi saada kuriin. Sehän heittää liikkeen kerralla nollalle.

Noudoista ollaan tehty myös hyppynoutoa ja ohjattua. Hyppynoudoissa ollaan keskitytty vinoihin, ja vinojen noutojen palautukset onnistuu lähes aina hypyn kautta. Jos kapula menee pahasti vinoon vasemmalle, niin mennessä Kerttu monesti kiertää sen, joten nyt ollaan sitä hiottu. Ohjattu menee hyvin niin kauan, kun Kerttu kuuntelee. Pysähtyy merkille, ja kaartaa tosi kivasti kapulalle, eikä ainakaan vielä ole hakenut keskimmäistä. Välillä ei kuutele ollenkaan, ja päättää itse suunnan, jos edes pysähtyy merkille.

EVL:stä ollaan otettu myös zetaa, missä isoin ongelma on ohjaajan kävely. Maahanmenoon tarvii joskus (harvoin) kaksi käskyä, mutta sitä ei treenata sen enempää niin pitkään aikaan, kun ollaan voittajassa. EVL-ruutukin toimii lyhkäsillä matkoilla. Oikeestaan ainoa EVL-liike mikä on ihan kesken on metallihyppy, jota aletaan treenaamaan vasta kun VOI1 on plakkarissa.

Vähäsen ollaan otettu myös palkattomuutta, mikä ei sinällään ole Kertulle ongelma. Isompi ongelma taitaa olla liikkurointi, jollon korvat menee luimuun ja muutenkin koira näyttää piestyltä. Pitää näköjään liikkuroinnista tehdä hauskempaa.

Ei ole Nuutti ainoa, jolla on ärsyttäviä pikkusisaruksia.
Papi 10 vuotta ja Julius kohta 6 vuotta

Nuutin kanssa ollaan tehty luokkatreeniä avoimesta. Ei sinällään ollut ongelmaa, mutta tehtiinkin ilman liikkurointia. Kaukothan sillä on huonot. Koska Nuutilla ei ole kisatavotteita, niin aina välillä huomaa, ettei sen kanssa tule treenattua juuri muuta kun EVL:ää, minkä yksilöliikkeet kaukoja lukuunottamatta on joiltain osin jopa paremmalla mallilla mitä Kertulla. Edelleen seuraaminen menee vähän keulimiseksi, mutta Nuutin kanssa pääasia on se, että vire pysyy korkeella. Noudot on hyviä, vaikkei ohjatussa aina malta ohjeita odotella. Metallihyppy on parasta ikinä, jos Nuutilta kysytään. Palautukset voisivat olla parempia, Nuutti palauttaa suoraan sivulle, mutta jää liian eteen. Lisäksi välillä meinaa valua maahan, eikä kapulan pito aina ole ihan rauhallista (vaikka onkin hyvin parantunut). Kuitenkin irtoaminen merkille edelleen ahdistaa. Nyt olenkin laittanut namialustaa merkin taakse, että jos sillä saisi käsiavun pois. Merkiltä ruutuun tai ohjattuun irtoaa hyvin, ja menee tosiaan hyvällä vauhdilla.

Pikkumurut

Mun mielestä on epistä, että mun kotikoirasheltillä on näyttävämmät liikkeet mitä toko-aussiella, mutta minkäs teet? Kerttu ei kuitenkaan ole mikään säpäkkä viettipommi, sille on vaikeaa saada näyttävyyttä, kun se mielummin tekee kaiken sievästi ja rauhallisesti. Rauhallinenhan se ei vain ole muualla kuin tokokentällä. Toisaalta ringissä treenaa myös Kertun veli, joka on hyvin Kerttumainen työntekijä. Minä ja veljen omistaja ollaan taas melko erilaisia ohjaajia, eli ilmeisesti se rauhallinen työtahti on vaan näiden ominaisuus. En usko, että se tulee valioitumisen tielle, mutta en myöskään usko että valio-arvoa korkeemmalle päästään. Arvokisoissa kuitenkin pitäisi olla melko säpäkkää menoa.

Koirat käväsi mulla taas työpaikalla mukana. Kerttu tavalliseen tapaansa kiersi potilashuoneita häntä heiluen, mutta tällä kertaa Nuutti yllätti. Se vähän räksytti työkavereille, mutta hetken päästä oli jo ihan niiden mukaan lähdössä. Potilaitakin se sai tällä kertaa käydä katsomassa (normaalisti ei pääse, kun ei ole mitenkään sosiaalinen tapaus), ja hienosti niihin suhtautui ja oli ihan hiljaa. Kyllähän se edelleen arkeilee näin normaalissa arjessa, esim. lenkillä saattaa päättää että joku vastaantulija onkin pahis, vaikka edelliseen ei olisi reagoinutkaan. Ei siitä varmaan ikinä normaalia tule, mutta onhan tämmöiset pienetkin edistysaskeleet kivoja.

Wäinöllä on alkanut reistailemaan toinen takanen. Se on kuulemma jo viikon ajan ollut välillä kolmijalkainen. Itsehän en ole sitä vielä nähnyt, mutta lääkäriaikaa pitäisi soitella ensi viikolle. Voihan se olla, että sillä on joku lihas jumissa tai revähtänyt tms., mutta näiden vanhenevien kanssa aina vähän säikähtää, että millon ne vanhuudenvaivat tulevat. Wäinökin on kuitkin entinen agilitykoira, ja vaikkei sen kanssa ikinä ole rankasti treenattukaan, niin voihan siellä kuitenkin nivelessä olla rikkoa tai vastaavaa. Peukutan kuitenkin lihasvaivan puolesta, Wäinö on sisäisesti liian nuori iän tuomiin vaivoihin.

Kertun selkäkuvien vastauksetkin tulivat. Kirjainrivi Kennelliitolta kuului VA0, SP0, LTV1. Ei siis ihan priimaa, mutta toisaalta otan paljon mielummin LTV1:n mitä SP1:n. Agility varmaan jatkuu, mutta pk-puolesta en ole ihan yhtä varma. Huono hyppytekniikka plus ei-ihan-puhdas-selkä plus metrinen hyppy kapulan kanssa plus pieni koko on sellanen yhdistelmä, etten ihan tiedä että uskallanko kokeilla onnea miten käy. Treenikaverit pelottelivat polvensa loukanneilla pikkukelpeillä yms., kun näkivät miten huonosti Keps hyppää edes tokohypyn kapulan kanssa. Ja Kertun LTV-selkä näyttää tosiaan tältä:

Laumallinen shelttejä, eiku...